KOIRAKUVAUS PET RESCUE FINLANDIN KANSSA

Olin parisen viikkoa sitten järjestämässä Pet Rescue Finlandin kanssa koirakuvausta ihanassa Alppiruusupuistossa. Olen toiminut tuossa hyväntekeväisyysjärjestössä jo muutaman vuoden ajan vapaaehtoisena ja osallistunut koko ajan vain enemmän ja enemmän heidän toimintaansa. Kuvaajana meillä oli mielettömän lahjakas Mila Cronvall (IG milaceephoto), joka sai koirista uskomattoman kauniita kuvia! Kuvauksissa oli mukana ihan kaikenlaisia koiria ja oli todella mukava nähdä myös pari PRF:n kautta Suomeen tullutta hauvelia. Vapaaehtoistyö kodittomien eläinten parissa palkitaan juuri sillä, kun näkee ja kuulee miten hyvin eläin on sopeutunut uuteen perheeseensä ja voi nyt elää elämäänsä rakastettuna ja onnellisena. Mukavan tempauksen lisäksi saimme myös kerättyä rahaa hyväntekeväisyyteen, sillä kuvausten tuotto käytetään luonnollisesti Liettuan kodittomien koirien auttamiseen.

VIERAILU LIETTUAN KOIRATARHOILLA

Minulla on ollut viime aikoina hieman ongelmia nukkumisen sekä alaselkäni kanssa, joten bloggailu on jäänyt hieman taka-alalle. Palataan kuitenkin vielä kesäkuiseen reissuumme Liettuaan. Reissun pääasiallinen syy oli vierailla Pet Rescue Finlandin kanssa yhteistyötä tekevillä koiratarhoilla, joten parin päivän vilnattelun jälkeen suunnistimme vuokra-autollamme kohti länttä. Ensimmäinen pysähdys oli Trakain linnalla, jota oli luonnollisesti pakko pysähtyä ihailemaan. Emme kuitenkaan viipyneet pitkään, sillä koirat odottivat. Niinpä matka jatkui kohti Kaunasia ja siellä sijaitsevaa Penkta Kojan tarhaa.

Penkta koja on iso ja hiukan sekasortoinen tarha, jossa asustelee tällä hetkellä noin 200 kodittomaksi jäänyttä koiraa. Vaikka Vilnan seudulla paikalliset ovat jo oppineet pitämään koiristaan hyvää huolta, on maaseudulla tilanne vielä hyvin huono. Koiria kohdellaan kuin esineitä, jotka voi hylätä milloin ja mihin tahansa. Tiesin siis jo etukäteen, että vierailusta tulee erittäin tunteellinen kokemus.

Tarhan tytöt näyttivät meille mielellään paikkoja ja kertoivat koirien sydäntäsärkeviä tarinoita, vaikka englannin puhuminen selkeästi vähän jännittikin. Veimme tuliaisina ison kasan koiranruokaa sekä erilaisia herkkuja, sillä niistä on tiettävästi aina pulaa. Kierroksen jälkeen mekin halusimme vielä laittaa kortemme kekoon ja auttaa heitä eläinten kanssa. Koirat tunnetusti rakastavat rapsuttelua, joten yritimme antaa heille niin paljon rakkautta kun vain ehdimme. Lisäksi kävimme muutaman kanssa pienellä lenkillä, sillä noin isolla tarhalla työntekijöiden sekä vapaaehtoisten aika ei yksinkertaisesti vain riitä kaikkeen. Vierailu oli odotetusti hyvin rankka, sillä en yksinkertaisesti kestä nähdä koiria elämässä tuollaisissa pienissä kopeissa. Tytöt varmasti hoitavat koiria parhaansa mukaan, muttei mikään voita sitä "omaa ihmistä" ja rakastavaa kotia.

Kaunasista matka jatkui kohti Klaipedaa ja siellä sijaitsevaa Linksmosios pedutesin tarhaa. Tämä toinen koiratarha oli kooltaan huomattavasti pienempi ja siitä johtuen myös rauhallisempi. En ollut etukäteen edes ymmärtänyt kuinka suuria eroja tarhoilla voi olla - Linksmosios pedutes tuntui Penkta kojaan verrattuna lähes koirahotellilta! Tarhalla on tällä hetkellä noin kolmisenkymmentä koiraa, joten eläinten hoito on huomattavasti yksilökohtaisempaa. Koirat saavat viettää paljon aikaa ulkona ja tytöillä on jopa aikaa viedä heitä läheiselle rannalle juoksentelemaan sekä nauttimaan elämästä.

Koirien lisäksi tarhalta löytyy myös uskomattomat 40 kissanpentua. Tilanne ei ole ihan tavanomainen, mutta paikan johtajalla ei vain yksinkertaisesti ollut sydäntä käännyttää pentuja poiskaan. Kissojen kasvettua hiukan tytöillä tuleekin olemaan melkoinen homma löytää kaikille omat kodit. Ja siis nimenomaan hyvät ja rakastavat kodit, paikallisilta tarhoilta kun ei luovuteta eläimiä ihan kenelle tahansa.

Myös tällä tarhalla yritimme olla mahdollisimman paljon hyödyksi ja lenkkeilyttää koiria minkä ehdimme. Lisäksi meillä oli koko ajan kainalossa joko koira tai kissanpentu, joten myös rapsutuksia (ja herkkuja) oli tarjolla koko vierailumme ajan.

Jos sinulla heräsi halu auttaa, Pet Rescue Finlandin sivuilta löytyy tarkemmin infoa asiasta.

Pienikin apu on enemmän kuin tarpeen, kiitos jo etukäteen!

VAPAAHTOISENA VANDERPUMP DOG CENTERISSÄ

Jatketaanpa vielä häämatkapostauksilla, sillä paljon on edelleen kertomatta. Koska olimme Los Angelesissa, halusin ehdottomasti viettää yhden päivän vapaahtoisena Lisa Vanderpumpin perustamassa Vanderpump Dog Centerissä. Olen seurannut heitä Instagramissa jo pitkään ja nähnyt miten tärkeää työtä he ovat tehneet muun muassa Kiinassa lopettaakseen Yulin Dog Meat Festivalin. Siltikin 10 000 koiraa keitetään edelleen elävältä joka vuosi tuota "festivaalia" varten. Aihe on niin sanoinkuvaamattoman hirveä, etten edes pysty kertomaan siitä enempää. Täältä voi kuitenkin lukea lisää "Stop the torture"- kampanjasta, sekä osallistua heidän toimintaansa muun muassa allekirjoittamalla vetoomuksen festivaalin lopettamiseksi.

Minulle olikin siis ensiarvoisen tärkeää mennä auttamaan Vanderpumpin väkeä hauvojen hoidossa edes päiväksi ja mieheni lähti onneksi mielellään mukaan. Vapaahtoiseksi voi ilmoittautua The Vanderpump Dog Foundationin nettisivuilla, jossa voi päivämäärän lisäksi valita myös joko aamu- tai iltavuoron. He lähettävät ilmoittautumisen jälkeen kattavan infopaketin, joten vapaaehtoiset ovat tietoisia päivän tehtävistä jo etukäteen.

Suurin osa Vanderpumpin koirista on pelastettu paikallisista löytöeläintaloista, jotka tilanpuutteesta johtuen joutuvat lopettamaan koirat todella nopeasti. Niillä ei siis ole kauaakaan aikaa löytää uutta kotia, sillä uusien koirien saapuessa edellisiä joudutaan lopettamaan samaa tahtia. Valitettavasti Vanderpumpin rescue center pystyy auttamaan vain pienikokoisia koiria, sillä heidän tilansa ovat hyvin rajalliset. Koiria voidaan ottaa kerralla reilu kymmenkunta, joiden lisäksi pennut ovat vielä sijoitettuna erillisiin tiloihin yläkertaan.

Vapaaehtoisten työhön kuuluu muun muassa koirien peittojen pyykkäys, kakkojen siivoaminen, kulhojen tiskaus sekä koirien kanssa leikkiminen rakennuksen katolla olevalla ulkoilualueella. Suurin osa ajasta meni kuitenkin "adoptointialueella" asiakkaiden kanssa, jotka tulivat tapaamaan kotia etsiviä hauveleita. Osa heistä käy jopa viikottain leikkimässä koirien kanssa, osa taas mietti tosissaan rescuekoiran hankkimista. Tässä hommassa small talkin tarvitsee siis olla hallussa, sillä amerikkalaiset tunnetusti rakastavat jutustelua. Vaikka päivä oli henkisesti (ja fyysisestikin) aika rankka, aion ehdottomasti palata vapaaehtoistyöhön seuraavalla Losin reissullani!

PUERTO PLATAN "PARADISE ISLAND"

Koska viikon aikana ehti hyvin myös retkeillä, päätimme yhtenä päivänä varata lähes koko miehistömme kesken ekskursion kuuluisalle "Paradise Islandille". Tuota saarta kuvataan monessa yhteydessä yhdeksi Dominikaanisen Tasavallan kauneimmaksi paikaksi, joten retkeläisten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Postauksen kuvat eivät rehellisesti sanottuna kuitenkaan kerro totuutta saaresta, sillä otin ne silloin, kun paikka ei vielä kuhissut turisteja. Noin puolen tunnin jälkeen saapumisestamme "paratiisiin" parkkeerasi nimittäin iso paatti täynnä äänekkäitä lomailijoita, joka luonnollisestikin latisti hieman tunnelmaa.

Vesileikeistä pitävän kannattaa kuitenkin siitäkin huolimatta vierailla saarella, sillä siellä voi muun muassa snorklata. Lisäksi Puerto Platan nähtävyydet ovat loppupeleissä kierretty aika nopeasti, joten päiväretkellä saa mukavasti pientä äksöniä pelkkään loikoiluun hotellin uima-altaalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei saarella ole vessaa. Ykköshädän voi tietysti suorittaa meressä, mutta sen kakkosen suhteen voi vain yrittää pidätellä.

Päästessämme takaisin lähtörannalle, meitä oli vastassa muutama ihana kulkukoira. Ennen paluumatkaa kävimme vielä syömässä rannan vieressä sijaitsevassa ravintolassa, joka tarjosi meille retken hintaan kuuluvan lounaan. Tosin jäin itse mielummin nälkäiseksi ja raahasin kananpalani (ilman luita) ravintolan aidan toisella puolella odottavalle tuoreelle äitihauvalle. Onneksi miehistössämme oli monta muutakin koirarakasta, joten syötimme ja juotimme kaikki lähialueen koirat lopuilla eväillämme. Kulkukoirat kun yksinkertaisesti vain särkevät minun sydämeni.

"THE BLUE HOUSE" - MAJATALOSTA

Olin taas eräänä päivänä syöttämässä katukoiria La Diguen "keskustassa", kun viereeni pysähtyi nainen ja alkoi jutella kanssani. Hän kiitteli kovasti toimiani ja kiittelyt muuttuivat pian todella mielenkiintoiseksi keskusteluksi. Nainen kertoi muuttaneensa La Diguelle muutama vuosi sitten, sillä hänen omat lomansa Seychelleillä päättyivät aikoinaan suureen sydänsuruun. Hän ei enää vain yksinkertaisesti pystynyt jättämään paikallisia katukoiria oman onnensa nojaan. Niinpä nainen osti talon saarelta ja huomasi pian myös adoptoineensa uuteen kotiinsa 32 koditonta hauvelia. Hän siis jätti koko elämänsä Englannissa pitääkseen vain huolta La Diguen katukoirista.

Rita Hindan tarina oli niin uskomaton, että se toi välittömästi kyyneleet silmiini. Kysyin Ritalta voisimmeko tulla katsomaan hänen koiriaan ja hän kutsui meidät seuraavana päivänä vierailulle kotiinsa. Myös koirat ottivat meidät lämpimästi vastaan ja tulivat ennakkoluulottomasti rapsutettavaksi, vaikka iso osa hauvoista olikin joutunut kokemaan todella kovia. Yhdeltä koiralta puuttui esimerkiksi osa turkkia, sillä sen päälle oli aikoinaan heitetty kiehuvaa vettä.

Tämä kaveri halusi kovasti syliin, vaikka olikin vähän liian iso sylihauvaksi. <3

Rita pitää kotonaan pientä majataloa, joka majoittaa hänen talonsa yläkerrassa maksimissaan kaksi henkilöä. Jos siis ikinäkoskaan matkustat Seychelleille ja olet erittäin koirarakas ihminen, tämä paikka sinun on ehdottomasti koettava! Hauvelit ovat rankoista kokemuksistaan huolimatta täynnä rakkautta ja nauttivat huomiosta sekä rapsutuksista aivan täysin rinnoin! Rita on myös tehnyt erittäin hyvää työtä koirien koulutuksen kanssa, joten talossa vallitsee rakkauden lisäksi myös tiukka kuri. Vaikka maailmassa siis välillä tapahtuukin sanoinkuvaamattoman hirveitä asioita, on lohduttavaa tietää, että löytyy täältä myös suurisydämisiä ihmisiä sekä onnellisia loppujakin. <3

Thank you Rita for letting us visit you and your lovely dogs, you are such an amazing person! Take care and let´s keep in touch! <3

MAAILMAN HELPOIMMASTA TAVASTA AUTTAA

Parin viikon takainen muutto herätti minut taas siihen faktaan, että meidän kaappimme ovat pullollaan kaikenlaista sekalaista krääsää. Toki sitä on aina silloin tällöin yritetty myös myydä kirpputorilla, mutta tavarakasan suuruudesta johtuen iso osa jää kuitenkin aina myymättä. Olen monesti miettinyt mitä niille tekisin, sillä eihän nyt hyväkuntoista tavaraa voi roskiinkaan heittää. Käytyäni viime marraskuussa Liettuassa tutustumassa Pet Rescue Finlandin toimintaan, ratkesi siinä ohessa vihdoin myös meidän "tavaraongelmamme". Tämä kyseinen hyväntekeväisyysjärjestö nimittäin vastaanottaa erittäin mielellään kaikenlaista tavaraa, jotka yhdistys voi sitten myydä eteenpäin kirpputorilla. Ja mikä parasta; koko tuotto käytetään Liettuan kodittomien koirien sekä kissojen lääkkeisiin, leikkauksiin sekä ruokaan. Itse en koirarakkaana ihmisenä voisi kuvitella mitään tämän parempaa hyväntekeväisyyskohdetta ja olemmekin jo poikaystäväni kanssa lahjoittaneet järjestölle pahvilaatikkokaupalla meille turhaa tavaraa. Olen raahannut keräyspisteeseen myös kaikki varastostamme löytyneet matot, pyyhkeet sekä tyynyt, sillä niitä voidaan käyttää tarhoilla koirien nukkuma-alustoina.

Homma toimii näin: kokoa kaapeistasi sekä varastostasi kaikki itsellesi tarpeettomat tavarat ja toimita ne Pet Rescue Finlandin keräyspisteeseen, joka löytyy Helsingistä osoitteesta Aleksis Kiven katu 32-34 (Suomen Tanssitarvike Oy). Jos sinulla ei ole mahdollisuutta toimittaa lahjoitustasi perille, he voivat tarvittaessa myös noutaa sen kotoasi (pääkaupunkiseutu). Pienetkin lahjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita ja etenkin lasten lelut sekä erilaiset kodin tavarat liikkuvat kirpparilla hyvin. Lisäinfoa saa Pet Rescuen numerosta 040 571 8196 tai järjestön virallisilta nettisivuilta. SUURI KIITOS kaikille lahjoittajille jo näin etukäteen! <3

VILNAN KOIRATARHASTA

Kävin marraskuussa työmatkalla Liettuassa ja se syy tuohon reissuun oli Pet Rescue Finland. Erittäin koirarakkaana ihmisenä niiden väkivaltainen kohtelu ja julma hylkääminen on jotain sellaista, mitä en vain voi ikinä ymmärtää. Se vain yksinkertaisesti särkee sydämen. Vaikka maailmassa on niin järjetön määrä pahuutta, onneksi sieltä löytyy jotain hyvääkin. Tämä kyseinen hyväntekeväisyysjärjestö on siis ollut toiminnassa vasta vuoden, mutta sen kautta on löytänyt uuden kodin Suomesta jo lähes 70 koditonta tai kaltoin kohdeltua koiraa! Ihan mieletön saavutus!

Koirat saivat tuliaisiksi ison säkin ruokaa.

Tiesin jo etukäteen, että vierailusta koiratarhalla tulee hyvin tunteellinen - ja niinhän siinä sitten kävi. Vaikka koirista pidetäänkin tarhalla hyvää huolta ja niitä ulkoilutetaan sekä rapsutellaan päivittäin, joutuvat ne kuitenkin elämään hyvin rajallisissa tiloissa. Myös kauhutarinoita koirien pahoinpitelyistä sekä hylkäämisistä oli suorastaan järkyttävää kuunnella.

Ensimmäiset kyyneleet vierähtivät kuitenkin poskelle nähdessäni kolmijalkaisen Akelan. Vaikka isot koirat voivat joskus olla mielestäni hiukan pelottavia, Akela oli ihan kaikkea muuta. Kukaan tarhalla ei tiennyt mitä kauheuksia Akela oli saanut kokea menettäessään jalkansa, mutta rankasta menneisyydestään huolimatta se on ehkä maailman kiltein sekä herttaisin koira! Jos joku siellä siis miettii koiran hankkimista, muistakaa tämä ihana!

Akela tykkäsi kovasti rapsutuksista.

Miten joku voi hylätä tällaisen söpöliinin?!?

Heräsikö halu auttaa? Pet Rescue Finland ei ole vielä ehtinyt saamaan rahankeräyslupaa, mutta heitä voi halutessaan auttaa monella muullakin tavalla! Järjestö ottaa oikein mielellään vastaan koiranruoka- sekä tavaralahjoituksia. Heille voi siis viedä esimerkiksi lasten leluja, pelejä sekä erilaisia kodin tavaroita, jotka he myyvät eteenpäin kirpputorilla. Ja jos sinulla ei ole mahdollisuutta toimittaa lahjoituksia järjestön keräyspisteeseen (Suomen Tanssitarvike Oy, Aleksis Kiven katu 32-34, Helsinki), he voivat tarvittaessa noutaa ne vaikka kotoa (pääkaupunkiseutu). Kirpparimyynnistä saadut varat käytetään muun muassa eläinten leikkauksiin sekä lääkkeisiin.

Lisäksi erityishuomio kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat ystävät, tutut sekä tuntemattomat! Järjestöllä on iso pula niin sanotuista kotihotelleista! Tarhojen ollessa täysiä koiria tuodaan Suomeen, vaikkei niille vielä olisi löytynytkään kotia. Tuollaisissa tilanteissa olisi todella iso apu saada sijoitettua koira hetkeksi kotihotelliin. Joskus eläimestä huolehtiminen voi kestää ainoastaan muutaman päivän, joskus pari kuukautta. Siitä olisi kuitenkin ihan suunnaton apu!

Ota rohkeasti yhteyttä!

Puh:  040 571 8196

Email: PetRescueFin@gmail.com

Facebook: https://www.facebook.com/PetRescueFinland/?fref=ts