PÄIVÄRETKI NIDAAN

Ollessamme kerran Klaipedassa, piti meidän ehdottomasti käväistä myös Nidan entisessä kalastajakylässä. Nidaan pääsee noin puolen tunnin välein kulkevalla autolautalla, joka kustansi yhteensä 30 euroa. Saarelle päästyään pitää lisäksi maksaa myös ympäristömaksu, joka oli 20 euroa per auto.

Nida on pienehkö, mutta erittäin söpö kylä, jossa oli mukava viettää aikaa etenkin tuollaisena aurinkoisena sekä helteisenä kesäpäivänä. Me emme siis yöpyneet Kuurinkynnäällä, mutta sekin olisi ollut hyvä vaihtoehto - Nidan kylässä on nimittäin useita vanhoja puutaloja, jotka on tätä nykyä muutettu sympaattisiksi majataloiksi. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi sellaisessa yöpyminen ollut varmasti ikimuistoinen kokemus.

 

Nidassa käydessä pitää ehdottomasti käydä myös sen korkeimmalla kohdalla, jonne pääsee onneksi myös autolla. Parnidis- hiekkadyynin huippu kohoaa 53 metriä merenpinnasta ja sieltä näkee Venäjän rajalle asti. Dyynin juurelle voi myös pyöräillä rantapolkua pitkin ja kiivetä sen jälkeen portaat ylös näköalapaikalle. Tämä ei rehellisesti sanottuna käynyt meillä kyllä mielessäkään, sillä kolmenkymmenen asteen helle teki jo pelkästä tasamaan kävelystäkin tukalaa. Onneksi Nidassa puhalsi sijainnista johtuen koko ajan vieno tuuli, joten se hiukan helpotti lähestyvää lämpöhalvausta.

 

MINILOMA KLAIPEDASSA

Tarhavierailujen jälkeen oli aika vähän tutkiskella Klaipedaa. Olimme kuulleet Klaipedasta paljon kehuja, joten päätimme jäädä sinne pariksi yöksi. Ei kaupungissa mitään sen suurempia nähtävyyksiä ollut (Nidan päiväretkeä ehkä lukuunottamatta), mutta Klaipedan supersuloinen vanhakaupunki sekä edullinen ruoka sekä juoma riittivät meille aivan mainiosti viihdykkeeksi.

Satuimme pienellä googlettelulla löytämään aivan mielettömän ihanan boutique-hotellin, joka sijaitsi ihan kivenheiton päässä vanhastakaupungista. Michaelsonin huoneet olivat todella söpöt ja pöytiin tarjoiltu aamupala runsas, joten tälle hotellille iso suositus!

Minun on muuten ehdottomasti jaettava teille pari ravintolavinkkiä. Menimme heti ensimmäisenä iltana syömään Dock- nimiseen ravintolaan, jota oli suositeltu monessa eri paikassa. Kehut eivät todellakaan olleet tuulesta temmattuja, sillä ravintolan ruoat olivat aivan järjettömän hyviä! Myös jälkiruoaksi valitsemamme juustokakku oli aivan taivaallista, joten tälle paikalle iso suositus! Pienen miinuksen saa kuitenkin ärsyttävän hidas palvelu - taisimme odotella alkuruokaamme lähes 45 minuuttia, vaikkei paikka vielä silloin ollutkaan täysi. Odottelusta huolimatta menisin ehdottomasti uudestaankin.

Toinen kokeilemisen arvoinen ravintola on Monai. Aivan vanhankaupungin liepeillä sijaitsevan ravintolan annokset eivät olleet kovin suuria, mutta ruoka oli joka tapauksessa aivan mielettömän hyvää! Monaissa kannattaa siis ehdottomasti syödä pidemmän kaavan mukaan, että saa varmasti vatsansa täyteen.

VIERAILU LIETTUAN KOIRATARHOILLA

Minulla on ollut viime aikoina hieman ongelmia nukkumisen sekä alaselkäni kanssa, joten bloggailu on jäänyt hieman taka-alalle. Palataan kuitenkin vielä kesäkuiseen reissuumme Liettuaan. Reissun pääasiallinen syy oli vierailla Pet Rescue Finlandin kanssa yhteistyötä tekevillä koiratarhoilla, joten parin päivän vilnattelun jälkeen suunnistimme vuokra-autollamme kohti länttä. Ensimmäinen pysähdys oli Trakain linnalla, jota oli luonnollisesti pakko pysähtyä ihailemaan. Emme kuitenkaan viipyneet pitkään, sillä koirat odottivat. Niinpä matka jatkui kohti Kaunasia ja siellä sijaitsevaa Penkta Kojan tarhaa.

Penkta koja on iso ja hiukan sekasortoinen tarha, jossa asustelee tällä hetkellä noin 200 kodittomaksi jäänyttä koiraa. Vaikka Vilnan seudulla paikalliset ovat jo oppineet pitämään koiristaan hyvää huolta, on maaseudulla tilanne vielä hyvin huono. Koiria kohdellaan kuin esineitä, jotka voi hylätä milloin ja mihin tahansa. Tiesin siis jo etukäteen, että vierailusta tulee erittäin tunteellinen kokemus.

Tarhan tytöt näyttivät meille mielellään paikkoja ja kertoivat koirien sydäntäsärkeviä tarinoita, vaikka englannin puhuminen selkeästi vähän jännittikin. Veimme tuliaisina ison kasan koiranruokaa sekä erilaisia herkkuja, sillä niistä on tiettävästi aina pulaa. Kierroksen jälkeen mekin halusimme vielä laittaa kortemme kekoon ja auttaa heitä eläinten kanssa. Koirat tunnetusti rakastavat rapsuttelua, joten yritimme antaa heille niin paljon rakkautta kun vain ehdimme. Lisäksi kävimme muutaman kanssa pienellä lenkillä, sillä noin isolla tarhalla työntekijöiden sekä vapaaehtoisten aika ei yksinkertaisesti vain riitä kaikkeen. Vierailu oli odotetusti hyvin rankka, sillä en yksinkertaisesti kestä nähdä koiria elämässä tuollaisissa pienissä kopeissa. Tytöt varmasti hoitavat koiria parhaansa mukaan, muttei mikään voita sitä "omaa ihmistä" ja rakastavaa kotia.

Kaunasista matka jatkui kohti Klaipedaa ja siellä sijaitsevaa Linksmosios pedutesin tarhaa. Tämä toinen koiratarha oli kooltaan huomattavasti pienempi ja siitä johtuen myös rauhallisempi. En ollut etukäteen edes ymmärtänyt kuinka suuria eroja tarhoilla voi olla - Linksmosios pedutes tuntui Penkta kojaan verrattuna lähes koirahotellilta! Tarhalla on tällä hetkellä noin kolmisenkymmentä koiraa, joten eläinten hoito on huomattavasti yksilökohtaisempaa. Koirat saavat viettää paljon aikaa ulkona ja tytöillä on jopa aikaa viedä heitä läheiselle rannalle juoksentelemaan sekä nauttimaan elämästä.

Koirien lisäksi tarhalta löytyy myös uskomattomat 40 kissanpentua. Tilanne ei ole ihan tavanomainen, mutta paikan johtajalla ei vain yksinkertaisesti ollut sydäntä käännyttää pentuja poiskaan. Kissojen kasvettua hiukan tytöillä tuleekin olemaan melkoinen homma löytää kaikille omat kodit. Ja siis nimenomaan hyvät ja rakastavat kodit, paikallisilta tarhoilta kun ei luovuteta eläimiä ihan kenelle tahansa.

Myös tällä tarhalla yritimme olla mahdollisimman paljon hyödyksi ja lenkkeilyttää koiria minkä ehdimme. Lisäksi meillä oli koko ajan kainalossa joko koira tai kissanpentu, joten myös rapsutuksia (ja herkkuja) oli tarjolla koko vierailumme ajan.

Jos sinulla heräsi halu auttaa, Pet Rescue Finlandin sivuilta löytyy tarkemmin infoa asiasta.

Pienikin apu on enemmän kuin tarpeen, kiitos jo etukäteen!

KESÄLOMAREISSU VILNAAN VOL. 2

Jatketaan vielä hetki Vilnan reissulla. Pyörimme siis pääosin vanhassakaupungissa, joka oli todella söpö ja kuvauksellinen paikka. Sieltä löytyi sattumalta myös ihana jäätelökoju, josta sai ehdottomasti maailman parasta pistaasijäätelöä. Paikan nimi on Fionos cukraine ja sen ohi ei todellakaan kannata kävellä ilman pysähtymistä jäätelöostoksille.

Minun pitää muuten lisäksi vinkata aivan ihanasta kirjakaupasta, jonka valikoimaan oli taidettu kerätä kaikki maailman kauneimmat kirjat. Humanitas, meno leidiniu knygynas sijaitsee sekin vanhassakaupungissa ja myy myös englanninkielisiä kirjoja. Olisin halunnut tyhjentää vähintään puolet tuosta kaupasta, mutta mieheni järjen ääni takaraivossani (siis ihan kirjaimellisesti) tyydyin ostamaan vain yhden pienikokoisen kirjan nimeltään "The world according to Coco".

Bell Towerin lisäksi toinen hyvä paikka maisemien bongailemiseen on Three Crosses Hill. Menimme ensin Boltin kyydillä niin pitkälle kuin pääsimme ja kapusimme lopun matkaa jalkaisin. Vaikka matka ei ollutkaan kovin pitkä, kolmenkymmenen asteen helle teki siitäkin reissusta todella hikisen. Maisemat näyttivät kuitenkin hienoilta, joten onneksi kiipeäminen ei mennyt hukkaan.

Tämä seuraava vinkki ei nyt millään lailla liity asiaan, mutta änkeän sen tähän kaikesta huolimatta - Liettuasta ei nimittäin saa ostettua kaupoista alkoholia kello 20 jälkeen. Poikkeuksena tosin sunnuntai, jolloin juomien myyminen lopetetaan jo kello 15 (?!). Jos siis suunnittelet piknikkiä jossain Vilnan puistossa ja haluaisit mukaan esimerkiksi pullon kuohuviiniä, kannattaa pitää nuo rajoitukset mielessä.

Muutama sananen vielä kaupungin hyvistä ruokapaikoista. Kävimme eräänä iltana testaamassa Gasparsin, joka oli rankattu melko korkealle mitä Vilnan parhaisiin ravintoloihin tulee. Menu oli intialainen, mutta ei ihan perinteinen sellainen - Gaspars oli rennolla tavalla hienostunut ja heidän kanacurrynsa esillepano mitä kaunein. Tälle siis iso suositus!

Muita hyväksi havaittuja ruokapaikkoja/ kahviloita olivat jo aiemmassa postauksessa mainittu Pinavija Bakery sekä Sugamour, joka on täydellinen paikka brunssitteluun tai herkullisten leivoksien syömiseen.  Myös Bistro 18 sekä Augustas ir Barbora (Love Story Cafe) ovat ehdottomasti kokeilemisen sekä näkemisen arvoisia.

KESÄLOMAREISSU VILNAAN

Vietimme mieheni kanssa viime viikon Liettuassa. Päätarkoituksemme tuolle matkalle oli vierailla Pet Rescue Finlandin yhteistyötarhoilla auttelemassa tyttöjä rescuekoirien kanssa sekä kuvata uutta materiaalia heidän Insta-tilillensä, mutta koronakaranteenittelun jälkeen matka toimi myös ihanana irtiottona arkeen. Ennen tarhavierailuja vietimme kuitenkin muutaman päivän Vilnassa.

Jos haluaa aloittaa Vilna- kierroksen katselemalla upeita maisemia, kannattaa suunnata Bell Toweriin. Torni ei kuitenkaan sovi liikuntarajoitteisille, sillä ylös kapuaminen kapean jyrkkiä portaita oli välillä meille itsellemmekin melko haastavaa. Maisemat olivat kuitenkin jokaisen hikipisaran arvoiset, joten tätä ei kannata jättää väliin!

Meidän hotellimme ei sijainnut aivan keskustassa, joten pääsimme tutustumaan oikein kunnolla liettualaisiin henkilökuljetuspalveluihin. Vaikka Vilnassa toimii myös Uber, suosittelen lämpimästi lataamaan Bolt- äpin. Tuota kautta autoja on huomattavasti enemmän tarjolla ja hinnatkin ovat hieman edullisemmat. Boltin kautta sai vuokrattua myös sähköpotkulautoja tai tilattua ruokaa (Bolt food). Skuutteja löytyikin lähes ympäri kaupunkia ja olivat erinomainen vaihtoehto lepuuttaa kävelystä sekä helteestä väsyneitä jalkoja.

Vilnassa on loppujen lopuksi melko vähän nähtävyyksiä, joten päätimme keskittyä pääosin syömiseen sekä kaupungilla pörräämiseen. Yleisen häröilyn lisäksi kävimme mieheni toiveesta piipahtamassa KGB- museossa. Erityisesti rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsevat vankisellit sekä teloitushuoneet olivat erittäin tunteita herättäviä paikkoja. Museokäynti oli siis opettavainen, mutta samalla myös melko ahdistava.

KGB- museo ulkopuolelta.

Koiratarhavierailujen lisäksi halusimme mennä Liettuaan maan edullisen hintatason vuoksi. Vaikka hinnat ovat varmasti nousseet vuosien saatossa, on maassa edelleen melko edullista - ainakin näin suomalaisen näkökulmasta. Jaan seuraavassa Vilna- postauksessa enemmän ravintola- sekä kahvilavinkkejä, mutta leipomo nimeltään Pinavija Bakery oli yksi ehdoton suosikkini - jo ihan ulkonäöllisestikin. Jos siis sokerihammasta alkaa kaiken turreilun lomassa kolottamaan, kannattaa ehdottomasti suunnata tänne!