PANNUKAKUSTA

Välillä tulee niitä päiviä, kun on vain pakko saada jotain hyvää ja poikaystävän pirulainen on tyhjentänyt kaikki karkkivarastot (siis myös ne salaiset). Tähän hätään paras ratkaisu löytyy pannukakusta, sillä se on todella helppo ja nopea valmistaa. Lisäksi sen raaka-aineet löytyvät ainakin meidän kaapeistamme lähestulkoon aina. Pahoittelut muuten semiankeista kuvista, mutta pannukakku on ehkä maailmankaikkeuden vaikein ruokakuvattava. (Tähän vielä hästääk hermoromahdus.)

MAMA LINNAN PANNUKAKKU

(jos teet ison pellillisen, valmista ohje tuplana) 

2 dl kuohukermaa

2 dl vettä

2 kananmunaa

1.5 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

2 rkl sulatettua voita

ripaus suolaa

Sekoita kerma-veden joukkoon kananmunat sekä lisää lopuksi myös muut raaka-aineet. Anna seoksen turvota muutaman minuutin ajan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia (tai kunnes ruskistuu). Nauti valmis pannukakku hillon sekä kermavaahdon kanssa.

MÖKKEILYSTÄ

En ole oikeastaan ikinä ollut "mökki-ihminen", mutta päätimme kuitenkin piipahtaa viime viikonloppuna ihanan Mummini kesämökillä Urjalassa. Ajatus mökkeilystä on minun pääni sisällä aina huomattavasti kivempi kuin se itse todellisuus, sillä minulla on todella suuria ongelmia kaikkien ötököiden sekä pörriäisten kanssa. Tällä kertaa jopa ötökät saivat jäädä toiseksi, sillä reissun suurimmaksi haasteeksi muodostui mökin ulkohuussi. Sinänsä minulla ei ole mitään ulkovessailua vastaan, mutta pelkkä ajatuskin pöntölle istumisesta saa minut aivan pakokauhun valtaan: mitä jos sinne sisään onkin vaikka pesinyt reviiriään puolustava kyyperhe?? (Kyllä, pelkään hysteerisesti myös käärmeitä.)

Koko mökkeilyn ajan pyörittelinkin vain mielessäni kauhukuvia siitä, että jos maailmankaikkeus ikinäkoskaan haluaisi kostaa minulle jotakin, niin nyt olisi täydellinen aika iskeä kunnon ruokamyrkytyksellä. Ilmeisesti sen suurempaa kostettavaa ei kuitenkaan ollut, sillä säästyin (ainakin tällä kertaa) pahimmalta painajaiseltani ja sain pidettyä vessakäynnit aivan minimissä.

Mutta jos nuo vessajutut unohtaa hetkeksi, niin oli siellä mökillä ihan kivakin olla - etenkin näin syksyllä! Takkatulen lämmössä oli ihana syödä juustoja ja katsella läppäriltä pari jaksoa Game of Thronesia. Ja vaikka mökkiolosuhteet olisivat olleet ihan täydelliset grillaamiselle, oli minun aivan pakko saada makkarakeittoa. Tämä on nyt uusin niistä oudoista ruokahimoistani, jotka uusiutuvat aina tietyin väliajoin. Onhan se kieltämättä aavistuksen verran ankeahko ruoka, mutta ihan järjettömän hyvä - varsinkin kun makkarapalat paistaa ensin pannulla runsaassa voissa! Jälkiruokaa varten teimmekin sitten pienen kävelylenkin ja kävimme poimimassa mustikoita. Mikään ei ehkä voikaan olla parempaa, kuin itsepoimituista mustikoista tehty piirakka!

Onneksi myös ötökkä- sekä huussikammoon on olemassa lääke ja se on nimeltään viini. Pelkotilat pienenivät huomattavasti parin viinilasin (lue: viinipullon) jälkeen, mutta valitettavasti edes kaikki maailman viinit eivät saisi sitä panikointia loppumaan kokonaan. Sitä paitsi juominen aiheuttaa luonnollisesti tarpeen mennä vessaan, joten tästä muodostuikin lopulta vain päättymätön oravanpyörä. Minun täytyykin nyt varmaan pitää taas muutaman vuoden tauko, ennen kuin mielenterveyteni on valmis uuteen mökkireissuun...

TREFFI-ILLASTA KÄMPISSÄ

Koska elämä on viime aikoina ollut erinäisistä syistä aika stressaavaa ja hektistä, päätimme poikaystäväni kanssa järjestää kerrankin sellaisen treffi-illan, johon on tosissaan panostettu. Paljon matkustelevana ihmisenä arvostan rauhallisia koti-iltoja ihan yli kaiken, mutta nyt oli aika keksiä jotakin aivan superihanaa - niinpä siis parempaa päälle ja yöksi Kämppiin!

Aloitimme illan Brasserie Kämpin "Afternoon tea´lla", joka oli aivan huippu! Vaikken sen kummemmin mikään teen juoja olekaan, paikan minttutee oli aivan mielettömän hyvää! Kaiken lisäksi kattaus oli todella kaunis, joka on ainakin minunlaiselleni ihmiselle jo vähintäänkin se puoli ruokaa. Erittäin vahva suositus!

Olimme jo etukäteen varanneet Kämpista "Rakkauden taikaa" -paketin, joka oli nimensä imelyydestä huolimatta oikein hyvä valinta. Koko setti piti sisällään muun muassa hedelmäkorin, ruusunterälehtikylvyn (valmiiksi laskettuna tietysti), pullon samppanjaa, aamiaisen huoneeseen sekä myöhäisen uloskirjautumisen. Rentoutuminen oli siis tehty erittäin helpoksi, mikä loppupeleissä olikin koko illan tarkoitus.

Niin ja siitä aamupalasta... Hotelliaamiaisten suurimpana ystävänä aamupala huoneeseen oli minulle ehkä sitä suurinta luksusta. Croissantit olivat meille pieni pettymys (kuivia ja ankeita), mutta muuten aamiainen oli todella hyvä. Pisteenä i:n päälle aamupalan jälkeen ehti vielä jatkaa rauhassa unia, ennen kuin oli aika kirjautua ulos. Vaikkei tuo hotelliyö siis ehkä ollutkaan ihan sieltä halvimmasta päästä, oli se ehdottomasti jokaisen euron arvoinen!

SHANGHAISTA

Viime viikon lopulla työt veivät minut Shanghaihin. Olen käynyt kaupungissa viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten, joten minulla ei pahemmin ollut muistikuvia koko Shanghaista. Kaupunki kuitenkin yllätti minut todella positiivisesti - tai no ainakin noin arkkitehtuurisesti.

Sain myös ylipuhuttua kaksi juuri aloittanutta kollegaa mukaani kaupunkikierrokselle. Olimme kaikki kuitenkin sen verran poikki yölennon jälkeen, että päätimme jättää kävelyn ihan minimiin. Shanghaissa taksilla ajelu ei kuitenkaan pahemmin köyhdytä, sillä puolisen tuntia kestävä matkakin kustansi ainoastaan reilut viisi euroa. Kävimme muun muassa The Bund´lla  ihastelemassa maisemia ja Oriental Pearl Toweria sekä tietenkin myös Yu Gardenissa. +37 asteen paahtava kuumuus sekä valvottu yö alkoivat kuitenkin vaatia veronsa, joten muutaman tunnin kiertelyn jälkeen meidän piti lähteä takaisin hotellille ottamaan pienet päikkärit.

The Bund

The Bund

Vaikka Shanghai ja sen kauniit rakennukset tosiaan yllättivätkin positiivisesti, on minulla jokin ihmeellinen juttu Kiinaa kohtaan. Tai no lähinnä se liittyy siellä syömiseen. Olen kuullut niin hirveitä kauhutarinoita paikallisesta ruoasta (liittyen lähinnä koiriin), joten en oikein ikinä tiedä mitä siellä uskaltaa syödä. Sama myös tälläkin kertaa. Onneksi matkalaukussani kulkee aina kuppinuudeleita, pähkinöitä sekä suomalaisia karkkeja (koska addiktio), joten pahan ruokakriisin sattuessa pärjään hyvin niilläkin.

Toinen negatiivinen asia Kiinassa on ihmisten röyhkeys sekä epäkohteliaisuus. Tämä yleistys on tietysti hyvin kärjistetty, mutta ainakaan meidän kohdallemme ei sattunut kohteliaita paikallisia - itse asiassa päinvastoin. Taksikuskit huusivat meille pää punaisena (emme edelleenkään tiedä miksi), ihmiset tönivät ja astuivat varpaille ilman anteeksipyyntöä, eikä olo muutenkaan ollut erityisen tervetullut. Tässä asiassa kiinalaisilla on siis vielä hiukan parantamisen varaa.

Yu Garden

Yu Garden

Päikkäreiden jälkeen päätimme ryhdistäytyä ja palata vielä uudelleen The Bundille katsomaan niitä kuuluisia Shanghain valoja. Otimme kuuden jälkeen taksin hotelli Peninsulalle ja kävelimme aivan rantakadun päätyyn odottamaan auringonlaskua sekä valojen syttymistä. Jos haluaa ajoittaa rantaan saapumisen vielä tarkemmin, Oriental Pearl Towerin valoshow alkaa kello 19. Ja olisi meitä kyllä harmittanut ellemme olisi vielä raahautuneet takaisin, sillä kyllä tuo valojen syttyminen taitaa vain olla SE juttu Shanghaissa vieraillessa.

TYTTÖJEN SHOPPAILUPÄIVÄSTÄ

Täällä ollaan taas! Eivät ne kiireet kyllä vieläkään ole helpottaneet, mutta yritän kuitenkin parhaani mukaan saada vielä bloginkin ahdettua mukaan aikatauluun. Palataanpa siis hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Muutaman Euroopan lennon keskellä minulla oli pari vapaapäivää, jotka vietin ystäväni luona yökylässä. Ensimmäinen päivä meni lähinnä vain sohvalla möllöttäen, syöden litratolkulla herneitä sekä katsellen HBO Nordicilta Sinkkuelämän jaksoja. Toisena päivänä päätimme aktivoitua ja lähteä keskustaan pienelle shoppailukierrokselle. Tylsä ilma sai meidät kuitenkin päätymään ensin sateensuojaan Brasserie Kämppiin.

Vaikka shoppailuviini kuulostikin alkuun todella hyvältä ajatukselta, paljastui se lopulta kuitenkin ehkä maailman huonoimmaksi ideaksi. Viinipäissään shoppailu nimittäin tuotti erittäin tuhoisat seuraukset meidän luottokorteillemme. Koska peli oli jo melko pitkälti menetetty, päätimme vielä mennä samassa konkurssissa sushillekin. Nyt onkin sitten taas ihan eri tavalla motivaatiota mennä töihin, jotta voin alkaa pikkuhiljaa elvyttämään Master Cardiani... (Tähän se virnistysemoji.)

KIIREESTÄ

Nyt on sen verran kiireitä, että blogi pitää pienen tauon. Palataan taas piakkoin asiaan, kivaa viikkoa teille kaikille!

JUTIN PÄIVÄSTÄ

Minun nimeni on Juti ja täytin juuri kolme vuotta. Jos minä saisin toivoa, niin minun päiväni eivät ikinäkoskaan alkaisi ennen puoltapäivää. Äitini aina ihmettelee hyviä unenlahjojani, mutta nukkuminen on ihan ehdoton lempiharrastukseni! Herättyäni teen aina aamuvenyttelyt ja sen jälkeen menen katsomaan josko ruokakupistani sattuisi löytymään herkkuja. Usein siellä on kuitenkin vain ankeita raksuja, joihin varon visusti koskemasta.

Ja mitä ulkoiluun tulee, niin voin ehkä mennä pienelle "aamu"kävelylle, jos sää on mielestäni hyvä. Mutta jos sataa, tuulee liikaa, on pakkasta tai taivaalta tulee sitä kylmää valkoista juttua, niin niissä tapauksissa minä en kyllä kävele metriäkään. Joku raja se on oltava ulkoilullakin!

Vaikken olekaan kovin lihaksikas tai omaa poliisikoiran rohkeutta, olen löytänyt itselleni supersuloisen tyttöystävän. Rusina asuu Mäntyharjulla, joten elämme etäsuhteessa. Tyttöystäväni on aina tavatessamme alkuun todella ärhäkkä ja huutaa minulle, mutta onneksi hän kuitenkin leppyy nopeasti. Sen jälkeen leikimme ulkona hippaa sekä syömme paljon herkkuja.

Olen usein hoidossa myös Mummoni luona. Se sopii minulle oikein hyvin, sillä hän syöttää minulle aina salaa kaikenlaisia herkkuja. Mummo on tosin kieltänyt kertomasta siitä äidille, mutta luulen hänen jo epäilevän jotakin, sillä olen ehkä hiukan pulskistunut. Mummolla on kuitenkin tosi kiva olla, sillä leikimme yhdessä nukketeatteria sekä härkätaistelua.

Kerran kuitenkin suutuin Mummolle verisesti, sillä hän takavarikoi minun luuni lähtiessään kaupungille (etten muka tukehtuisi siihen, pyh). Niinpä minä sitten menin ja kakkasin Mummon sänkyyn. Siitäs sai mokoma! Yleensä olen kuitenkin todella kiltti, mitä nyt aina silloin tällöin varastelen haisevia sukkia sekä äitini nahkahanskoja.

Minun nukkumaanmenoaikani on joka ilta tasan kello kymmenen. Kipuan silloin aina itse sänkyyn, vaikka vanhempani jäisivät vielä sohvalle katsomaan jotakin tylsää sarjaa. Ja koska kaikki muutkin nukkuvat pää tyynyllä, niin nukun minäkin. Joskus saatan myös kuorsata ihan pikkaisen. Onneksi iskä kuitenkin kuorsaa vielä kovempaa, joten äiti mäkättää lähinnä vain hänelle.