VUOSITTAISET MUNKKIÖVERIT

Vappu tuli sekä meni ja vaikka täällä blogin puolella on ollut jälleen hieman hiljaisempaa, tosielämässä ei niinkään. Hermoni ovat olleet taas aivan riekaleina Adoben ohjelmien kanssa ja olen käyttänyt kaiken mahdollisen "tietokoneajan" opetellakseni niiden käyttöä. Ja siitäkin huolimatta olen edelleen aivan yhtä p*ska eli toivottua tulosta ei ole ainakaan vielä saavutettu.

Vappuna oli kuitenkin aika pitää pieni tauko ja keskittyä olennaiseen - eli munkkien syömiseen. Vaikka parisen vuotta sitten ostamamme rasvakeitin oli noin kilollisesti ajatellen melko riskialtis ostos, on se paljastunut ihan korvaamattomaksi erityisesti mitä munkkien paistamiseen tulee! Paistohommat ovat nimittäin sitä ennen olleet täynnä puhdasta kuolemanpelkoa, sillä olen käytännössä vain odottanut rasvan räjähtämistä sammutuspeitto ojossa. Nyt kun munkit voi paistaa ulkona terassilla, on myös pelko hieman hälventynyt - rasvakeittimen lämpö kun pysyy juuri siinä mihin sen asettaa. Tosin oli mukana sitten kuolemanpelkoa tai ei, ovat vastapaistetut munkit ehdottomasti kaiken pelkäämisenkin arvoisia!

PIKAVISIITTI TAMPEREELLE

Kävimme pääsiäisen pyhinä pyörähtämässä pitkästä aikaa Tampereella, sillä ystävämme saivat juuri supersuloisen tyttövauvan ja muuttivat melkeinpä samaan aikaan uuteen asuntoonkin (talking about super powers). Uusi koti sijaitsee vanhasssa trikootehtaassa, joten arvaattekin varmasti jo, että asunto oli todella hieno ja persoonallinen. Rrrakastan vanhaa tehdasmaista punatiiltä, joten tämän tyylinen talo olisi ehdottomasti minua jos vielä joskus päätyisin asumaan kerrostaloon. Kaiken huipuksi kodista oli suora näkymä järvelle eli tämän paremmaksi on vaikea laittaa.

Ihana ystäväni oli vauvakiireistään huolimatta ehtinyt vielä leipoakin - ja meidän onneksi niin, sillä pääsin maistamaan elämäni parasta key lime pieta! Tämä kyseinen piirakka on yleensä vähän liian makeaa minun makuuni, mutta tämä versio oli aivan täydellinen. Ohje löytyy Leila Lindholmin kirjasta "Vielä yksi pala" ja ruotsiksi täältä. Kokeilkaa, kokeilkaa!

PÄÄSIÄISEN ASKARTELUT

Pääsiäinen tuli ja meni, mutta sen ajan postaukset laahaavat pahasti perässä. Minulla on ollut viime aikoina opiskeluistani johtuen niin erikoisia aateekoollisia ongelmia, ettei pääni ole kestänyt yhtään ylimääräistä tietokoneaikaa. Mutta nyt on taas aika yrittää päästä zen- tilaan ja palata takaisin blogin ääreen.

Eli siitä pääsiäisestä. En ole ikinä ollut mikään pääsiäis-ihminen, sillä en syö mämmiä, lammasta, pashaa enkä suklaamunia. Niinpä meillä ei ole ikinä ollut niitä perinteisiä pääsiäisruokia vaan meillä syödään silloin vähän mitä sattuu. Päätin kuitenkin, että haluan maalata kummityttöni kanssa kananmunia. Se paljastuikin sitten paremmaksi ideaksi ajatuksen tasolla kuin käytännössä. Mimi kyllä maalasi innoissaan munia, mutta vesiväriä alkoi olla loppuvaiheessa ihan joka paikassa - erityisesti tytössä itsessään. Siinä vaiheessa kun munatkin alkoivat lentää ympäriinsä, päätin viheltää pelin poikki ja viedä Mimselin kokovartalopesulle. Onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa.

VIIKONLOPPU LEVILLÄ

Suomen sisäinen matkailu on aina jäänyt meiltä hiukan vähemmälle, sillä täällä on tunnetusti melkoisen kallista yöpyä hotelleissa. Olen kuitenkin haaveillut jo pidemmän aikaa reissusta Lappiin, joten nyt päätimme vihdoinkin toteuttaa tuon matkan. Koska emme kumpikaan harrasta talviurheilulajeja, päätimme keskittyä ihan vain rentoutumiseen sekä yleiseen hengailuun noissa uskomattoman kauniissa maisemissa. 

Näin "etelän tyttönä" halusin tietenkin nähdä myös mahdollisimman paljon poroja. Yksi reissun kohokohdista taisikin olla K5- hotellin takana majailevat sarvipäät, joita kävimme syöttämässä useampaankin otteeseen. Poroille sai ostaa jäkälää hotellin vastaanotosta ja taisinkin käyttää ison osan matkabudjetistani pelkästään noihin rehuihin.

Yövyimme Northern Lights Villagessa, joka oli sijainniltaan hieman syrjässä itse Levin keskustasta. Se oli itse asiassa erittäin positiivinen yllätys, sillä miniloman päätarkoitushan oli rentoutuminen ihan vain kahdestaan. Minua ei olisi saanut Vinkkariin maksamallakaan (jos ravintolat siis olisivat olleet auki), vaan paras iltaohjelma oli ehdottomasti tähtitaivaan tuijottaminen suoraan sängystä. Ja näimme me vähän niitä revontuliakin!

 

Northern Lights Villagesta pystyi myös varaamaan saunan, mikä oli ulkona vietettyjen päivien jälkeen ihanan rentouttava kokemus. Sauna oli rakennettu samalla tyylillä kuin kylän pienet mökitkin, joten saunoessa pystyi ihailemaan lumisia metsämaisemia - coronan (se juoma) kanssa tietysti.

Halusimme käydä tutustumassa poroihin vielä hieman paremmin, joten bookkasimme Lapinkylästä opastetun metsäretken porojen kanssa. Näin korona-aikana minusta oli hyvä ajatus tukea paikallisia yrityksiä niin paljon kuin mahdollista. Halusin kuitenkin ensin olla varma, että poroja kohdellaan hyvin ja niiden elinolosuhteet ovat sellaiset kuin pitääkin. En tietenkään ole asiantuntija, mutta eläimet vaikuttivat oikein hyvinvoivilta ja niistä pidettiin selkeästi hyvää huolta. Poroilla on lisäksi retkien välissä vähintään yksi lepopäivä, jolloin ne saavat vain syödä ja rentoutua.

Minun on pakko vinkata teille myös Loma-Paksun huskyjoogasta, jonka yksityistunnit ovat ihan ehdoton must kaikille koirarakkaille matkailijoille! Kovin vakavasti tuntia ei kuitenkaan kannata otttaa, sillä aika ajoin jumpaamisesta ei meinannut tulla mitään märkien suukkojen sekä vatsan päällä makoilevien hauveleiden vuoksi. Toisin sanoen se olikin siis paras joogatunti, jolla olen ikinä ollut!

ELÄMÄ UUSIKSI

Tämä viimeinen vuosi lomautettuna on ollut niin tylsä ja ankea, että minulla on ollut (Netflixin lisäksi) hyvin aikaa keskittyä vakavaan itsetutkiskeluun ja miettiä mitä haluan tulevaisuudelta. Vaikka pidänkin lentoemännän hommista, työ on muuttunut vuosien saatossa niin paljon raskaammaksi, etten enää voisi kuvitella tekeväni sitä loppuelämääni. Niinpä oli pakko miettiä suunnitelmä b. Pienen harkinnan jälkeen oli oikeastaan itsestäänselvää, että haluaisin jatkossa löytää ammatin media-alalta - niinpä päätin hakea Keudaan media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoon. Ilokseni pääsin sisään ja koulu alkaa (etänä tietysti) huomenna maanantaina. En ole vieläkään ihan täysin varma mikä minusta tulee isona, mutta nyt tiedän jo sen verran enemmän, että tulevaisuuteni tulee olemaan media-alalla. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättimäinen harppaus Laura Linnalle!

KESÄ TULE JO!

Olen jo viime kesästä asti hillonnut kaapissani tätä ihanaa H&M:n tyllimekkoa, joka ei sattuneesta syystä päässyt silloin käyttöön. Juhlat olivat tosiaan jo viime kesänäkin todella minimissä, joten tilaisuudet käyttää mekkoa olivat nollassa. Nyt kuitenkin päätin, että tästä tulee vaikka minun kauppamekkoni, jos kaikki ilonpito on kielletty myös ensi kesältä. Kesällä 2022 olen tällä korona-ajan syömisellä jo vähintään 10kg muhkeampi, joten nyt alkaakin luultavimmin olla viimeiset hetket mahtua tähän ihanaan tylliunelmaan. (Tai sitten joudun ompeluttamaan siihen jonkinlaisia jatkopaloja.)

ISOJEN TYTTÖJEN REPPU

Vaikka olen ollut pari viime kuukautta (suhteellisen menestyksekkäästi) ostolakossa, sain heittää itsehillinnälle heipat törmätessäni viime viikolla tähän maailman suloisimpaan pupureppuun! Flying Tigerin karvainen pikkureppu oli kuin tehty ihanalle kummitytöllemme, joten se oli vain pakko ostaa. Onneksi kyse oli kuitenkin vain kahdeksan euron ostoksesta, joten en edes saanut mieheltäni huutia tunnustettuani pienen syrjähypyn. Kaiken kruunasi vielä se, että Mimi rakastui reppuun heti ensisilmäyksellä ja se piti saada välittömästi selkään - leluilla täytettynä tietysti! Tämä oli siis ehdottomasti paras ostos pitkään aikaan.