OLEMATTOMASTA ITSEHILLINNÄSTÄ

...ja juuri kun pääsin sanomasta, etten varmasti sijoittaisi tänä syksynä mihinkään kalliimpaan neuleeseen... Ups! Joskus sitä vain löytää itsensä Stockmannin kassalta Acnen superihana neule kainalossa ja silloin sitä voi ihan samoin tein heittää itsehillinnälle hyvästit. Sitä paitsi; Kuopiossa on niin pirun kylmät talvet, että ilman tuota neuletta olisin todennäköisesti kuollut hypotermiaan jo ennen tammikuuta. Näen tämän ostoksen siis ainoastaan itsepuolustuksena ällö-pakkasia vastaan.

P.S. Asukuvia tulossa ensi viikon aikana!

OMENAISESTA BOSTONKAKUSTA

Leivon todella harvoin pullaa, mutta kuultuani kansallisesta korvapuustipäivästä oli minunkin pakko osallistua! Tosin pelkkien korvapuustien sijasta päätin leipoa bostonkakun, sillä minun tekemäni korvapuustit ovat kautta aikojen olleet ihan jäätävän rumia. Ja tiedän tiedän, makuhan niissä loppupeleissä ratkaisee, mutta olisihan se silti kiva saada niistä edes sellaisia semihoukuttelevan näköisiä...

No onneksi sekin "rumuus-ongelma" ratkesi bostonkakulla, sillä sitä on huomattavasti vaikeampi saada näyttämään hirveältä! Halusin vielä kakkuun ripauksen syksyä, joten lisäsin sen täytteeksi ihanaa omenamarmeladia. Tulipa hyvää!

OMENAINEN BOSTONKAKKU
(noin 16 korvapuustia)

2.5 dl täysmaitoa
25 g hiivaa
2 munaa
1 rkl kardemummaa
reilu 1 dl sokeria
1 tl suolaa
125g voita
noin 9 dl vehnäjauhoja

TÄYTE
100 g pehmeää voita
4 rkl kanelia
vaniljasokeria maun mukaan
noin 120 g omenamarmeladia (paistonkestävää)

Lämmitä maitoa hetki ja sekoita hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Sekoita, kunnes hiiva on "sulanut" maidon joukkoon.
Lisää sokeri, kardemumma sekä kananmunat.
Sekoita joukkoon myös lähes kaikki vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa muutama minuutti.
Lisää pehmeä voi sekä suola, vaivaa hetki ja sekoita joukkoon vielä loput jauhot.
Kohota liinan alla noin 30 minuuttia.
 

* * *

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ensimmäinen osa muutaman millimetrin paksuiseksi levyksi.

Levitä puolet pehmeästä voista taikinan päälle, samoin puolet marmeladista.

Lisää päälle vielä puolet kanelista sekä vaniljasokerista ja pyöritä taikina tiukaksi rullaksi.

Leikkaa rullasta noin viiden senttimetrin levyisiä paloja ja aseta ne kierrepuoli ylöspäin voidellun irtopohjavuoan pohjalle niin, että pullien väliin jää pari senttiä väliä. 

Bostonkakkuun menee noin 8 korvapuustia (24 senttinen irtopohjavuoka), joten toisesta taikinanpuolikkaasta jäljelle jäävät korvapuustit voi paistaa erikseen pellillä (200 asteessa noin 10 minuuttia).

Anna bostonkakun kohota vuoassa vielä noin 15 minuuttia ja voitele sen pinta kananmunalla.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

SOKERIKUORRUTE
1.5 dl tomusokeria
vettä

Laita noin 1.5dl tomusokeria mukiin ja ripottele sinne vähän kerrassaan vettä niin kauan kunnes koostumus on tarpeeksi notkeaa. Sekoita seosta koko ajan haarukalla. Levitä valmis sokerikuorrute jäähtyneen kakun päälle lusikalla.

TAKAKESÄSTÄ

Kesä on tullut takaisin! Tai no - ainakin melkein. Onneksi olimme vielä Helsingissä ja pääsimme ottamaan kaiken ilon irti tästä hetkellisestä (?) takakesästä ihanassa Kaivopuiston rannassa. Miettikää nyt; ulkojäätelöä vielä lokakuussa, jee!

Tosin ilmoista puhuttaessa minua ärsyttää suunnattomasti yksi asia: olen aina ollut maailmankaikkeuden huonoin sään mukaan pukeutuja. Sama linja jatkui myös tänään ja minulla oli ihan liikaa päällä. Ihmiset hengailivat Kaivarissa t-paidoissa ja jotkut jopa shortseissa (tosin se oli jo minunkin mielestäni pientä liioittelua) ja minä vetelin menemään paksussa villakangastakissa ja pipossa. Tokihan sen pipon olisi ehkämahdollisesti voinut riisua, mutta kun sen on kerran päähänsä iskenyt, niin ei sitä kyllä enää pois voi ottaa (lue: jäätävä pipo-tukka). Eli siis toisin sanoen hikoilin koko päivän kuin sika ja kohta olen varmaan taas jossain flunssakuumeessa.

Kävimme vielä lopuksi piipahtamassa Cafe Ursulan terassilla viilentävillä juomilla sekä pienellä välipalalla ja voitte varmasti arvata kuka pieni possu oli pöydän alla muruvahdissa. Jutille kyllä kelpaa syötäväksi ihan mikä vain - kunhan se ei ole sen omaa ruokaa. En ehkä edes halua tietää miten minun ihmislapsilleni kävisi, jos olen jotenkin onnistunut jo Jutistakin saamaan maailman nirsoimman koiran. Tosin, kai sekin on jo jonkinmoinen saavutus sinänsä...

BLONDIEN PYJAMAPARTYISTA

On olemassa yksi henkilö, jonka kanssa lähestulkoon kaikki meidän etukäteen suunnittelemamme jutut menevät veetuiksi ja se on ystäväni Toona (nimi muutettu). Vuosia sitten meidän piti esimerkiksi mennä yhdessä U2:n keikalle. En ole mikään bändin suurin fani, mutta halusin todella kovasti kuulla With Or Without You'n livenä. Noh, viime hetkellä (lue: Stadionin etuovilla) päätimmekin yhtäkkiä jättää keikan välistä ja mennä minun luokseni laulamaan Sing Staria. Siis aivan jär-je-tön-tä.

Tällä kertaa meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä risteilylle. No emmehän me tietenkään ikinä päässeet laivaan asti, vaan päädyimme loppujen lopuksi viettämään Toonan luokse pyjamabileitä.  Että miten meni noin niin kuin omasta mielestä - taas jälleen kerran?

No taisi tuo kylläkin olla se terveellisempi vaihtoehto viettää iltaa, sillä terveysruokiin hurahtanut ystäväni pakkosyötti minulle kyläilyn aikana kaiken mahdollisen härkiksestä superhunajaan ja inkiväärimehuun. Pakko tosin myöntää, että noin wannabe-jauhelihaksi härkis maistui yllättävän ookoolta. (En kyllä siltikään aio luopua siitä alkuperäisestä...)

Ja koska kyseessä oli tyttöjen ilta, piti meidän luonnollisesti tehdä kaikkea tyttömäistä. Tyynysota ja pilapuhelut unohtuivat, mutta onneksi meikkileikit eivät! Toona on kaiken huipuksi ylivoimaisesti pahin kosmetiikka-junkie jonka tiedän, joten pitihän minun taas hipeltää kaikki mahdolliset purkit läpi. Ja niitä muuten riitti... Tulipa ikävä kosmetiikka-alalle!

Jottei ilta olisi mennyt ihan liian terveelliseksi, oli meidän kuitenkin lopulta pakko tehdä täsmäisku Alkoon (eihän nyt takkatulen loimussa voi olla ilman viintä?!). Tosin se takkatuli meinasi jäädä pelkäksi haaveeksi, sillä taisimme sytytellä sitä noin kolme tuntia ennen kuin onnisti. Siis MITEN tulen sytyttäminen (vielä tulitikuilla!) voi olla noin vaikeaa?? Toivottavasti minulle ei koskaan käy sellaista "Cast Away-tilannetta", sillä kuolisin luultavasti välittömästi nälkään.

OUDOISTA FAKTOISTA VOL 3

- Katson joka ilta sänkyyn mennessäni puhelimesta jotain Netflix-sarjaa. Tietysti olisi hieman katsojaystävällisempää käyttää siihen vaikka iPadia tai läppäriä, mutta jostain ihmeen syystä tihrustan sarjat aina iPhoneltani.

- Kaivan poikkeuksetta hampurilaisista aina suolakurkut pois. Niissä itsessään ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta lämmin suolakurkku on yksinkertaisesti vain väärin.

- Ainoa lääke mihin olen ikinä jäänyt koukkuun, on nenäsumute. Siitä luopuminen flunssan jälkeen tuntuu vain olevan ihan täysin mahdotonta! Nim. Koukussa myös parasta aikaa.

- Olen aina ollut ihan poikkeuksellisen huono kuski - ainakin mitä poikaystävääni on uskominen. Hän on jopa aikoinaan ilmoittanut minut "Suomen huonoin kuski"-ohjelman ensimmäiselle kaudelle ja ymmärtääkseni olisin myös päässyt mukaan. Erityisesti taskuparkkeeraaminen sekä moottoritielle liittyminen aiheuttaa minulle isoja ongelmia. Tai no itse asiassa ei niinkään, sillä en vain yksinkertaisesti suostu tekemään kumpaakaan niistä.

- En tule ikinäikinä liittymään snapchattiin, sillä mikään ei voi olla ärsyttävämpää kuin ne koiran naama-filtterit sun muut! Ihan oikeasti ihmiset, koittakaa jo päästä yli niistä!

- Minun on pakko istua elokuvateatterissa aina parillisella paikalla. Älkää edes kysykö.

- En ole ikinä juonut kahvia enkä oikein teetäkään. Kahvi on vain yksinkertaisesti pahaa ja teetä juon ainoastaan jos minulla on kylmä tai olen kipeä.

- Yksi suurimpia ongelmia Kuopioon muutossamme oli Stockmannin puuttuminen - not kidding. Tästä on todisteena myös se, että jouduin pari vuotta sitten opiskelujeni yhteydessä tekemään esseen rakkaimmasta paikastani. Muut koulutoverini tekivät samaisen kirjoitelman kesämökeistään tai kotisohvistaan, minä kirjoitin Stockmannista.

- Tämäkin outo fakta liittyy samaan aiheeseen; jos nimittäin ikinäkoskaan voittaisin lotossa, ihan ensimmäinen tekoni olisi tyhjentää Stockmann.

Huom! Oudoista faktoista vol 1 & 2 löytyy täältä sekä täältä!

SYKSYISESTÄ HELSINGISTÄ

Ihana Helsinki, kyllä olikin jo ikävä tänne! Seuraavan viikon ajan minun on tarkoitus hoitaa taas kaikki "pakolliset" Helsinki-rituaalit: kampaaja (kyllä, käyn Helsingissä asti laitattamassa hiukseni), ystävien tapaamiset, vierailu ihanan Mummini luona sekä syömiset, juomiset & shoppailut. Toki aikatauluun on jätetty pieni rako myös dorkille ex tempore-ideoille, joita saattaa olla luvassa...

Shoppailusta puheen ollen... Syksyn tullen on ehkä maailman ihaninta pukea päälle kaikki ne vaatehuoneessa odottaneet superpehmoiset neuleet! Tosin kun ne joutuu raahaamaan mukanaan toiseen kaupunkiin, törmää väistämättäkin melko ärsyttävään ongelmaan; niitä kun mahtuu laukkuun vain kaksi kerrallaan. Niinpä minun piti tällekin käynnille ottaa mukaan melko monta matkalaukkua, jotta sain kaiken tarvittavan ängettyä matkaan...

Helsingin reissuilla on aina myös hirveät paineet testata kaikki (minulle) uudet ja hyväksi todetut ravintolat - niin kuin myös tälläkin kertaa. Harmikseni en ole vain ikinä tajunnut kirjoittaa niitä ylös ja tänne tullessamme olen aina poikkeuksetta unohtanut joka ikisen niistä - niin kuin myös tälläkin kertaa vol. 2. Pienen salapoliisityön jälkeen muistin Ahoritan olevan yksi niistä ja sen lounas osoittautuikin kaikin puolin oikein maukkaaksi. Vahva suositus sekä maun että hinnan puolesta!

Ja se yksi pakollinen kohde jo-kai-sel-la Helsingin vierailulla... Stockmann. <3 Onhan se kieltämättä hiukan outoa, että ihminen voi rakastaa jotain kauppaa niin paljon, mutta voisin ihan rehellisesti sanottuna viettää kyseisessä tavaratalossa vaikka tunteja - ja minä olen yleensä maailmankaikkeuden nopein shoppaaja!

Olisin tälläkin kertaa löytänyt ostettavaa noin sadallaviidellätuhannellämiljoonalla, mutta jossain kohtaa poikaystäväni piti vain viheltää peli poikki, tarttua minua kädestä ja taluttaa ystävällisesti ulos kaupasta. Ensi kerralla jätän kyllä sen ilonpilaajan miesparkkiin odottelemaan...

SULOISESTA SULOSTA

Tulimme pitkästä aikaa käymään Helsingissä ja heti ensimmäisenä oli pakko päästä tutustumaan ystäväpariskunnan perheenlisäykseen, supersuloiseen Suloon. Tuo pieni, karhunpennun näköinen karvapallo saikin välittömästi aikaan ihan järkyttävän vauvahauvakuumeen, vaikka Jutissa (ja sen murrosiän oikuissa) onkin meille tarpeeksi haastetta nyt ainakin vähäksi aikaa... Ilmeisesti aika tosiaan kultaa muistot, sillä olin jo hetkisen verran täysin valmis elämään ilman mattoja ja käyttämään lähes kaiken vapaa-aikani pissien ja kakkojen siivoamiseen mitä jännittävimmistä paikoista. Nakerrettujen lattialistojen elvyttämisestä nyt puhumattakaan. Meidän onneksemme Juti kuitenkin oppi sisäsiistiksi melko varhain. Ja iän tuoman "viisauden" myötä myös lattialistat saavat tätä nykyä elää rauhassa elämänsä loppuun asti.

Pieni Sulo näytti vierailun aikana kuitenkin kaikki parhaat puolensa - ellei niitä muutamia herkkuvarkauksia lasketa (uhrina Juti). Maailmassa ei siis ehkä voikaan olla mitään sen ihanampaa kuin tuhisevat koiranpennut!