SULOISESTA SULOSTA

Tulimme pitkästä aikaa käymään Helsingissä ja heti ensimmäisenä oli pakko päästä tutustumaan ystäväpariskunnan perheenlisäykseen, supersuloiseen Suloon. Tuo pieni, karhunpennun näköinen karvapallo saikin välittömästi aikaan ihan järkyttävän vauvahauvakuumeen, vaikka Jutissa (ja sen murrosiän oikuissa) onkin meille tarpeeksi haastetta nyt ainakin vähäksi aikaa... Ilmeisesti aika tosiaan kultaa muistot, sillä olin jo hetkisen verran täysin valmis elämään ilman mattoja ja käyttämään lähes kaiken vapaa-aikani pissien ja kakkojen siivoamiseen mitä jännittävimmistä paikoista. Nakerrettujen lattialistojen elvyttämisestä nyt puhumattakaan. Meidän onneksemme Juti kuitenkin oppi sisäsiistiksi melko varhain. Ja iän tuoman "viisauden" myötä myös lattialistat saavat tätä nykyä elää rauhassa elämänsä loppuun asti.

Pieni Sulo näytti vierailun aikana kuitenkin kaikki parhaat puolensa - ellei niitä muutamia herkkuvarkauksia lasketa (uhrina Juti). Maailmassa ei siis ehkä voikaan olla mitään sen ihanampaa kuin tuhisevat koiranpennut!

JUTIN SYNTTÄREISTÄ...

Keskiviikko oli meillä juhlapäivä, sillä tämän perheen pienin täytti 2 vuotta! Ja kuten kaikki muutkin syntymäpäiväsankarit meidän taloudessamme, myös Juti sai aamupalan sänkyyn. (Kanafile ei muuten ole meillä se perusaamupala, mutta sallittakoon se näin juhlapäivänä. Märkäruoka ja valkoiset pellavalakanat kun ei oikein ole se kaikista parhain yhdistelmä...)

Päivän aikana leikittiin paljon, syötiin yhdessä herkkuja ja Jutin kummitäti, Minna, käytti sankaria pitkällä lenkillä. Illalla veimme Jutskun vielä Mustiin ja Mirriin valitsemaan lahjaa itselleen ja Juti näyttikin yhdellä pitkällä nuolaisulla tykästyneensä pehmopupuun. Jänö saikin koko loppuillan kyytiä, kun Juti riepotti sitä ympäri asuntoa. Pupu-raukka.

Ja kuten aina muidenkin kakkujen kanssa, myös Jutin synttärikakku meinasi ajaa minut hulluuden partaalle. Tein siis Jutille ison lihapullan, jonka kuorrutin lopuksi sulatejuustolla. Juusto ei kuitenkaan ollut millään lailla yhteistyöhaluinen, vaan todella vaikeasti levitettävä. Ja kun lopulta sain toisen puolen levitettyä edes semisiististi, oli toinen puoli jo kokonaan sulanut ja valahtanut alustalle (wtf, sillä lihapulla oli jo aivan varmasti jäähtynyt?!?). No, pääasia että sankarille maistui.

P.S. Pahoittelut hieman epätarkoista kuvista, mutta kaikki jotka ovat ikinäkoskaan kuvanneet koiria (oletan, että lapset voi laskea tähän samaan kategoriaan) varmasti ymmärtävät syyn. Siinä on meinaan jo sekunnin sadasosillakin merkitystä. Lisähaastetta toi vielä synttärisankarin raivokohtaus, kun kakkua ei päässytkään maistamaan HETI. Pienten rauhoitteluiden (ja muiden namujen syöttämisen) jälkeen saimme onneksi napattua edes nämä enemmän tai vähemmän tärähtäneet otokset.

HELLEVIIKONLOPUSTA...

Kuopiossa saatiin muun Suomen tapaan (?) nauttia loppuviikosta melkein hellekeleistä. Ja koska ikinä ei voi tietää oliko se kesä nyt tässä, niin noista päivistä piti luonnollisesti ottaa kaikki ilo irti. Kesäkuntoon ei nyt kyllä ehditty päästä tänäkään vuonna, mutta oh well. Ensi vuonna sitten taas uusi yritys...

Ihanan raikas mansikkadrinksu sekä Mondo auttoivat myös valitsemaan ensi kesän matkakohteen... Valinta oli tällä kertaa yllättävän vaikea, mutta siitä lisää sitten hiukan myöhemmin.

Koko viikonloppu on siis mennyt aika pitkälti ulkonaolon sekä grillauksen merkeissä. Poikaystäväni päätti myös hetken mielijohteesta ruveta laajentamaan terassiamme, joten hän on rehkinyt selkä hiessä remppaamisen merkeissä ja minä olen huudellut kylmä juoma kädessä viltiltä ohjeita. Ihan ok työnjako, jos minulta kysytään...

Jotta kuitenkin välttyisin "Maailman paskin tyttöystävä 2016"-palkinnolta, olen minä kuitenkin huolehtinut ruokapuolesta. Ja mikään grilliruoka ei ehkä voi olla parempaa, kuin pekoniin kääritty parsa, joka on vielä sivelty hellästi soijalla. Nam!

Eräällä kauppareissulla oli myös tarttunut mukaan pensasmustikoita ja päätin hetken mielijohteesta loihtia niistä nopean jälkkärin. Pyörittelin siis mustikat hammastikun avulla turkkilaisessa jogurtissa ja laitoin ne lautasella noin tunniksi pakastimeen. Olipa hyviä (noin niinkuin terveelliseksi jälkiruuaksi)!

Äitienpäivä siirtyi meillä tänä vuonna ensi viikolle, kun menen työn merkeissä Helsinkiin ja yövyn äitini luona. Juti kuitenkin laittautui parhaimpiinsa, sillä netistä tilattu rusetti saapui juuri parahiksi äitienpäiväksi. Olipa muuten ihana saada Juti takaisin kotiin! Tämä ilta meneekin pääosin halien, pusutellen ja syöden yhdessä herkkuja... Siis Jutin kanssa.

KOIRAVARKAUDESTA...

Olin jo sopinut etukäteen, että Juti menee täksi viikonlopuksi hoitoon eräälle koirarakkaalle ystävällemme (hänen pyynnöstään), joten meille oli pitkästä aikaa tulossa "lapseton viikonloppu". Olisihan se tietysti ollut kiva kerrankin päästä esimerkiksi syömään sohvalla jätskiä niin, ettei jonkun karvainen naama ole koko ajan noin sentin päässä omastani kerjäämässä edes pienen pientä lipaisua. Mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään...

Menin siis perjantai-iltana katsomaan lätkäpeliä Annan luokse ja Benji kiehnäsi koko pelin ajan kainalossani pusutellen minkä pieneltä kieleltään kerkesi. No mitä siinä tilanteessa voi muuta, kuin kidnapata kyseisen hauvelin, sillä enhän minä mitenkään voinut enää sellaisen koirarakkauskohtauksen jälkeen palata tyhjään kotiin?!? Joten Benji kainaloon ja karkuun.

Ja onneksi varastin, sillä Benjin läsnäolo auttoi huomattavasti Juti-ikävään! Tosin iltaleikeissä minulta meinasi irrota pala sormea, sillä Benskulla on tällä hetkellä vielä tuplahammaistus ennen maitohampaiden poistoa. Joten reilun kahden kilon painostaan huolimatta Benjillä oli huomattava etulyöntiasema sadanviidensadan terävän hampaansa kanssa.

Ja olihan meillä Benskun kanssa ihan superhauskaa, toinen on vain niin ihana ja leikkisä! Pissavahinkojakaan ei tainnut sattua enää kertaakaan (ainakaan että olisin huomannut) - paitsi terassille, mutta sehän tavallaan ON ulkona. Mutta onneksi saadaan Juti huomenna kotiin, niin ei minunkaan tarvitse enää varastella muiden koiria...