MYÖHÄSTYNEESTÄ JOULULAHJASTA

Kuten jo aiemmin täällä kerroin, unelmareissulta tarttui mukaan vielä yksi superihana juttu. Poikaystäväni halusi siis yllättää minut täydellisen matkamme päätteeksi ja hän kysyi minulta erään kysymyksen... Haluaisinko siis myöhästyneeksi joululahjaksi kosinnan vaiko Mulberryn laukun. No eihän tuollaista nyt edes tarvinnut miettiä - TIETENKIN Mulberryn laukun! Avopuolisoni sai siis (vielä toistaiseksi) huokaista helpotuksesta ja minä unelmieni laukun, joten tuosta yllätyslahjasta tulikin ehkä kaikkien aikojen paras win-win situation! (Etenkin kun laukku löytyi lopulta todella edulliseen hintaan Heathrown lentokentältä!)

Olen vain ehkä siitä hieman ankea ihminen, etten jaksa "juosta" kaikkien uusimpien laukkuvillitysten perässä. Enkä pelkästään vain ankea, vaan myös sen verran köyhä. Mietinkin siis varsin pitkään uusia hankintoja, sillä kyseessä on loppujen lopuksi (ainakin minulle) melko iso summa rahaa. Mulberryn Lily on kuitenkin yksi niistä laukuista, jota olen himoinnut - ja käynyt hipelöimässä - jo pidemmän aikaa. Valinta oli siis todella helppo.

Mietin kuitenkin pitkään mustan ja konjakinruskean laukun välillä, mutta päädyin lopulta ruskeaan (koska: i-ha-na)! Älkääkä antako valon (ja kameran säädösten) vääristää laukun väriä, sillä se on luonnossa aivan täydellinen!

RUNEBERGIN TORTUISTA

Vaikken noin yleisesti ottaen hirveästi välitäkään leivonnaisista, Runebergin tortut ovat poikkeus. Ja nimenomaan juuri ne itsetehdyt, eivätkä sellaiset kaupan kuivat koppurat. Kinuskikissan ohje on ehdottomasti paras jota olen kokeillut, joten sillä samalla mennään edelleen! Tosin torttujen kostutukseen tarkoitetun nesteen määrän joudun joka kerta tuplaamaan, sillä se ei riitä minulla kuin puoleen väliin. Olen myös korvannut Disaronno -liköörin Cointreaulla - ja ainoastaan siitä syystä, että sitä nyt vain sattui löytymään baarikaapista.

RUNEBERGIN TORTUT

(noin 12-14kpl)

TAIKINA

100 g Annasin piparkakkuja

2.5 dl mantelijauhetta

3 dl täysjyvävehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 rkl kardemummaa

1 rkl vaniljasokeria

250 g (pehmeää) voita

3 dl sokeria

4 kananmunaa

2 dl kuohukermaa

KOSTUTUS

4 dl vettä

4 rkl sokeria

8 rkl Cointreau -likööriä

KORISTELU

vadelmahilloa

sokerikuorrutetta

Hienonna piparkakut käsin tai tehosekoittimella. Lisää joukkoon mantelijauhe, täysjyvävehnäjauhot, leivinjauhe, kardemumma sekä vaniljasokeri.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmunat yksitellen. Sekoita lopuksi joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja kermaa.

Lusikoi taikinaa haluamasi kokoisiin paperivuokiin ja kypsennä niitä 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*** 

Leikkaa hieman jäähtyneiden torttujen "hattuosa" pois, jotta saat sille tasaisen pinnan. Niiden yläpuolesta tuleekin siis torttujen pohja.

Mittaa kattilaan vesi ja sokeri ja kuumenna kunnes sokeri on liennut veteen. Anna jäähtyä hiukan ja sekoita joukkoon likööri.

Upota torttu nesteeseen puoliväliin saakka, käännä torttu ylösalaisin ja toista.

Laita päälle teelusikallinen vadelmahilloa ja pursota sen ympärille reunus sokerikuorrutteella.

IHANISTA TALVIHÄISTÄ

Syy meidän Viron matkallemme ei siis suinkaan ollut Tallinnan viinaralli vaan ystäväpariskuntamme häät Viljandin suloisessa Olustveren kartanossa. En ole koskaan aiemmin ollut talvihäissä, mutta nehän paljastuivat ihan mielettömän tunnelmallisiksi sekä kaikin puolin ihanaksi ideaksi! Lisäksi ulkona tapahtunut vihkiminen oli myös ihastuttavan raikas valinta - siis muutenkin kuin vain siitä pienestä pakkasesta johtuen! (Tähän sellainen virnistysemoji.)

Juhlapaikkana toiminut upea kartano oli koristeltu muun muassa havuilla sekä kävyillä, jotka sopivat todella kauniisti talviteemaisiin häihin. Ja karkkibuffan lisäksi (ikuinen suosikkini, koska irtokarkkiaddiktio) häistä löytyi vielä kaakaobuffetkin! Se oli jopa ihan varastamisen arvoinen idea - jos siis ikinäkoskaan pääsen itse naikkariin...

Ainoa huono puoli tuossa koko illassa oli se, että unohdin ihan täysin ottaa kuvia! Ja suurin osa niistä muutamasta kameralta löytyneestä otoksesta oli jostain kumman syystä enemmän tai enemmän tärähtäneitä (pahoittelut siis vielä normaalia huonommastakin kuvanlaadusta). Mutta toisaalta tuo "kuvaamattomuushan" voi ainoastaan tarkoittaa sitä, että minulla on ollut kiirettä hauskan pitämisessä, joten en oikeastaan enää jaksakaan stressata paskoja huonoja kuvia. Pääasia on siis ehdottomasti se, että juhlat olivat todella hauskat! Ja siitä on mahtavien muistojen lisäksi todisteena vielä ainakin muutaman päivän ajan nauramisesta kipeytyneet vatsalihakset! Kiitos vielä ihanat A & V! <3

TALLINNASTA

Olimme juuri ja juuri ehtineet kotiutua edelliseltä reissulta, kun oli jälleen aika pakata matkalaukut! Tällä erää säästyimme kuitenkin sen pidemmiltä matkustusajoilta, sillä suuntasimme viikonlopuksi Viroon. Olen viimeksi käynyt Tallinnassa joskus noin sata vuotta sitten ja täytyy kyllä myöntää, että kaupunki yllätti todella positiivisesti! Tosin voisin kuvitella kesän olevan paras aika vierailla kyseisessä paikassa, sillä välillä vaakatasossa satanut räntäsade hieman haittasi maisemien ihailua (siis blokkaamalla noin yleisesti ottaen koko näkökyvyn). Toisaalta Tallinnassa olisi ihana vierailla myös juuri ennen joulua, sillä vanhakaupunki joulutoreineen on varmasti ihan mielettömän ihana!

Aloitimme turistikierroksemme Kohtuotsan näköalapaikalta ja jatkoimme siitä kävellen Telliskivin teollisuusalueelle. Se paljastuikin lopulta tosi makeaksi paikaksi, josta löytyi kivoja kahviloita sekä pikkuputiikkeja! Tosin terassit eivät sattuneesta syystä tällä kertaa houkutelleet...

Tämä on nyt ehkä maailman säälittävin matkapostaus, sillä minulla ei valitettavasti ole antaa mitään super-vinkkejä Tallinnaan matkaaville... Teimme aika lailla ihan vain ne perusjutut (vanhakaupunki sekä Viru Keskus), sillä meillä oli tällä erää vain puoli päivää aikaa tutustua kaupungin tarjontaan.

Tosin yksi ravintolavinkki minulla on; me menimme erään paikallisen vinkistä syömään ravintolaan nimeltään Pegasos. Ja vaikka itse ruokakin oli oikein hyvää, koko shown varasti kuitenkin alkupalana pöytään tarjoiltu kotitekoinen leipä. Siis aivan järjettömän hyvää!! Voisin siis matkata uudelleen Tallinnaan jo ihan pelkästään tuon leivän takia!

UNELMAMATKAN LEMPPARIOSTOKSISTA

Kaverini ovat kovasti kyselleet mitä kaikkea ihanaa minulle tarttui matkalta mukaan, joten tässä tulee! Vaikken edelleenkään voi kertoa olevani mikään "Vuoden järkevin rahankäyttäjä", olen kuitenkin näin vanhempana oppinut arvostamaan määrän sijaan laatua. Eli eikös se ole edes pienen pieni askel oikeaan suuntaan...?

Yksi ehdottomia lemppareita oli tietysti Mulberryn tuntuvassa halvennuksessa ollut klassikkolompakko! Rahapussi oli todellinen löytö, sillä sain sen Singaporesta -46%:n alennuksella! Eli siis kaikin puolin loistava ostos!

Toinen lemppari on myöskin tuntuvasta alesta löytynyt Furlan Metropolis Mini. Olen jo pidempään etsinyt kohtuuhintaista, mustaa laukkua kultaisella ketjuhihnalla ja erään ystäväni vinkattua minulle tästä kyseisestä käsilaukusta, olin myyty. Ja niin oli pian laukkukin, jonka löysin lopulta lähes täydelliseen hintaan Melbournen Outlet Mall´sta.

Vaikken sen kummemmin mikään kenkäihminen olekaan (laukut sekä yleisesti ottaen vain vaatteet ovat minun juttuni), tarttui matkalta mukaan myös parit uudet kengät. Jo pidempään ostoslistalla olleet nudet, kiiltonahkaiset korkkarit löytyivät luonnollisesti Aldosta. Kenkien korko on aika maltillinen, joten näillä korkokengillä on myös yllättävän hyvä kävellä! (Tai no siis "hyvä kävellä noin korkkareiksi", tarkoitan.)

Toiset kengät löytyivät söpöstä pikkuputiikista Sydneyn Oxford Streetiltä. Kävelimme eräs ilta tämän jo kiinni menneen kaupan ohi, mutta nähtyäni seuraavana yönä unta näyteikkunassa olleista nahkaisista espadrilloista, oli minun heti aamusta pakko päästä kokeilemaan niitä. Ja mukaanhan ne lähtivät ihan samoin tein...

Ja koska rakastan kaikenlaisia tylliunelmia, en mitenkään voinut ohittaa tätä Espritillä vahingossa vastaan tullutta mustaa, polvipituista tyllihametta! Eli voisiko se kesä tulla vähän nopeammin, kiitos?!

Palloiltuamme Singaporessa törmäsimme erääseen suloiseen pikkuputiikkiin (nimi taisi ehkämahdollisesti olla Salad Shop), josta löytyi tämä supersöpö kaulakoru. Valinnanvaikeus oli äärimmäisen hankala, sillä kaupan koruvalikoimasta olisi löytynyt vaikka mitä muutakin ihanaa!

Myös Mujissa oli alet ja löysin sieltä todella edulliseen hintaan tämän merinovillaisen raitaneuleen. Lisäksi samasta kaupasta tarttui mukaan vielä ihana raitamekko, josta lupaan asukuvia heti kelien salliessa (eli siis varmaan joskus kesäkuussa).

Lisäksi mukaan tarttui muun muassa musta kashmirpoolo sekä neulemekko Uniqlosta ja merinovillaiset sormikkaat sekä pipo Uudesta-Seelannista (olosuhteiden pakosta). Niin ja maailman paras myöhästynyt joululahja, jonka lupaan esitellä täällä piakkoin...

JÄNNÄSTÄ VIIKONLOPUSTA

Ja taas mennään... Tämä perjantaiaamu alkoi siis hiukan juhlavammin (lue: alkoholipitoisammin) kuin perjantait noin yleensä. Lisää jännästä viikonlopusta heti ensi viikon aikana!

JUTISTA

- Jutin lempiruokaa on kaikki, mikä ei ole sen omaa ruokaa. Olen kuullut, että pienet koirat saattavat olla nirsoja ruoan suhteen, mutta Juti on kyllä ihan omaa luokkaansa. 

- Jutin lempiherkkuihin kuuluvat vesimeloni, hapankorppu juustolla sekä popcornit. (Tosin ymmärrettävistä syistä se saa niitä maisteltavaksi hyvin rajoitetussa määrin - paitsi vesimelonia, joka on käsittääkseni ihan "sallittu herkku".)

- Jutskun lempipuuhaa on (nukkumisen lisäksi) tulla syliin järsimään luuta. Erityisen hyviä ovat ne luut, joiden ympärille on kääritty mehevää kanafilettä.

- Jutilla on jo aivan pienestä asti ollut sukkafetissi. Vaikka se yleensä tottelee "ei" -käskyä kohtuullisen hyvin, sukan bongatessaan sitä ei pitele mikään. Ja mitä haisevampi - sen parempi.

- Juti on pienestä pitäen nukkunut meidän kanssamme sängyssä. J oli alkuun ehdottomasti sitä mieltä, että koira ei pääse meidän taloudessamme edes sohvalle (sängystä nyt puhumattakaan), mutta kuinkas sitten kävikään...  Jutista ei kuitenkaan lähde ollenkaan karvaa eikä se haise "koiralle", joten lopulta J:kin heltyi sängyn vieressä inisevälle hauvelille.

- Lisäyksenä edelliseen kohtaan; Juti nukkuu sängyssä aina pää tyynyllä - ihan niin kuin ihmisetkin.

- Jutsku on vielä pahempi nirsoilemaan säiden suhteen kun äitinsä (siis ihmisäiti). Se ei siis vain yksinkertaisesti suostu lähtemään ulos jos sataa, on liian kylmä tai tuulee liikaa.

-  Juti on toooodella aamu-uninen. Onneksi minun tämänhetkinen työni on sellaista, ettei minun oikeastaan ikinä tarvitse herätä kovin aikaisin, sillä en mitenkään saisi Jutia pissalenkille siihen aikaan.