SEYCHELLEISTÄ

Blogissa on ollut pieni tahaton tauko, sillä ilmeisesti Afrikka ja internetti eivät ole match made in heaven. Blogin päivittäminen on siis ollut toisin sanoen aivan mahdotonta, sillä netti on toiminut todella huonosti – jos siis ylipäätään on edes toiminut.

 

Mutta yritetäänpä josko nyt onnistaisi... Lomailimme Seychelleillä kymmenen päivän ajan ja ihastuimme molemmat saaren uskomattoman kauniisiin maisemiin! Saavuimme siis Praslinille pääsaari Mahen kautta ja olimme parin lennon sekä tunnin kestäneen lauttamatkan jäljiltä aivan rättiväsyneitä. Päätimmekin yhteistuumin pyhittää ensimmäisen lomapäivän ihan vain altaalla makoilulle. Päivä koostui siis biksuista, drinksuista sekä hyvästä kirjasta - täydellistä. Seychelleillä majoituspaikat eivät muuten ole mitään luksusta (ellei sitten ole valmis maksamaan noin 2000€/yö), mutta onneksi Colibri Guest Housen poolialue oli ainakin todella kiva.

Toisena päivänä päätimme hiukan aktivoitua ja lähteä tutkimaan saarta. Praslinilla pärjää periaatteessa ilman autoakin, mutta koska taksit ovat kalliita (eikä niitä ole kovin montaa), suosittelen lämpimästi auton vuokraamista - etenkin jos et halua syödä joka ilta oman hotellin ravintolassa. Saarella oli siis yksi pieni kylä, jossa oli useita (hotelli)ravintoloita ihan vieri vieressä. Meidän majoituspaikkamme sijaitsi kuitenkin kaukana tuosta kylästä, joten auto oli meidän tapauksessamme pakollinen.

Matkakohteena Seychellit on muuten aivan ideaalinen rentoutumiseen, sillä sen yöelämä on lähes mitätöntä. Praslinille ei siis mennä bilettämään, vaan oleskemaan ja nauttimaan auringosta sekä upeista maisemista. Matkailijakunta koostuikin pääosin vain pariskunnista sekä vastanaineista. 

Mutta mitä Praslinilta sitten löytyy? Ihan mielettömiä maisemia sekä rantoja, joissa ei ketään muita. Näkymät olivat oikeasti niin uskomattoman kauniita, että tällainen hölösuukin meinasi jäädä täysin sanattomaksi. Kulinaristisesti Seychellit eivät valitettavasti yltäneet top kymppiin, mutta maisemat jyräsivät heittämällä ruokapuolenkin!

Lisää Praslinista heti kun saan taas wifin toimimaan kunnolla!

PRE HONEYMOONISTA

Terkkuja Seychelleiltä! Lähdimme siis tänne pakoon kaikkia lumimyrskyjä sekä uhkaavia burn outeja ja Praslinin paratiisisaari vaikuttaakin aivan täydelliseltä paikalta akkujen lataamiseen! Päivittelen tänne matkakuulumisia myös reissun aikana, mutta aktiivisemmin hermolomaa voi seurata minun Instagramistani. Mukavaa viikonloppua kaikille!

PULLANTUOKSUISESTA SUNNUNTAISTA

Meidän teki viime sunnuntaina aivan hulluna mieli laskiaispullia, joten ei siinä sitten auttanut kuin alkaa leivontahommiin. Uunituore pulla ja kylmä maito onkin aivan lyömätön yhdistelmä! Tosin kohtapuolin on oikeasti pakko alkaa katsomaan syömisten perään, sillä muuten me paisumme poikaystäväni kanssa kuin pullataikina. Tästä jatkuvasta stressitilasta johtuen emme ole kuukausiin jaksaneet välittää ruokavaliostamme (sitä vähääkään), vaan olemme työntäneet kurkusta alas aivan mitä sattuu. Selvennyksenä todettakoon kuitenkin, etten ole ikinä ollut tarkka painostani - pari kiloa sinne tänne ei todellakaan kaada minun maailmaani. Pieni kiinteytys sekä turvotuksen poisto voisi kuitenkin olla ihan hyvä idea ennen syyskuisia häitä (tai siis niitä hääkuvia).

Kaloreita minä en kuitenkaan aio ikinä ruveta laskemaan - saati sitten punnitsemaan ruoka-annoksiani. Terve maalaisjärki saa minun tapauksessani riittää ja peili toimii parhaana puntarina. Tulevan lomamme jälkeen sitä sitten täytyykin vain napata itseään niskasta kiinni ja yrittää pitäytyä edes aavistuksen verran terveellisemmässä ruokavaliossa. Toki sitä saa välillä herkutellakin, mutta jos edes arkipäivät pystyisi syömään terveellisemmin, niin sekin olisi jo oikein hyvä alku!

VIIKON PROS & CONS

+ Vaikka sairaslomalla onkin tylsää (etenkin kun arvet ovat olleet todella kipeät), Grace & Frankien uudet jaksot ovat piristäneet kovasti. Lisäksi olen aivan täysin koukuttunut Kutosen Everestin huipulle- sarjaan! Olen itse asiassa jo kertaalleen katsonut sen läpi sarjan ollessa vielä Netflixissä, mutta olen aivan yhtä innoissani tästä uusintakierroksestakin!

+ Tuleva lomamatkamme lähestyy kovaa vauhtia, mikä on maailman ihanin asia! Olemme molemmat niin järkyttävän stressantuneita, ettei tämä hengähdystauko voisi tulla yhtään parempaan saumaan. Vaikka olemme yleensä matkoillamme melkoisia suorittajia (haluamme vain nähdä mahdollisimman paljon), tällä kertaa taidamme mennä hieman pienemmällä vaihteella.

 - Maailmankaikkeuden isoin miinus menee Design Talolle, jonka kanssa on nyt jo aivan liian moni asia mennyt pieleen! Emme siis omien kokemustemme perusteella voi suositella yhteistyötä heidän kanssaan.

- Myös kaikkien aikojen ärsyttävin ohjelma, Putous, saa tällä viikolla ison miikan. Minua ei ole ikinä naurattanut yksikään kyseisen ohjelman juttu - oikeastaan ihan päinvastoin. Sketsit eivät aiheuta itselleni mitään muuta reaktiota, kuin aivan järkyttävän myötähäpeän tunteen.

- Luomenpoisto. Tästä en kyllä keksi mitään hyvää sanottavaa. (Paitsi tietysti sen, että nyt ne ovat vihdoinkin poissa.)

MIAMIN WYNWOOD WALLSISTA

Little Havanan lisäksi kävimme samalla reissulla tutustumassa myös kuuluisaan Wynwood Walls´n alueeseen, joka oli täynnä todella makeita seinämaalauksia sekä graffiteja. Naapurusto on ymmärtääkseni ollut ennen vähän "huonompaa seutua", mutta se haluttiin elvyttää maalausten avulla paikaksi, joka kuhisee turisteja ja jossa uskaltaa kävellä myös iltaisin. Useat kivannäköiset baarit sekä kahvilat olivatkin kieltämättä melko houkuttelevia, joten myös tämä paikka täytyy katsastaa ensi kerralla illansuussa.

Vaikka tähänkin Miamin reissuun siis sisältyi myös nähtävyyksiä (eli jotain "järkevää" tekemistä), en minä iiihan pystynyt pitämään lupaustani hieman hillitymmästä shoppailusta. Miamissa iskee vain ihan totaalinen hulluus, jota ainakaan minä en pysty kontroloimaan sitten millään. Toisaalta löysin taas aivan ihania juttuja meidän tulevaan kotiimme, jotka olisivat Suomessa maksaneet pienen omaisuuden verran. Siitä syystä yritänkin nähdä tämän rahanmenon nyt pelkästään positiivisena asiana (ja samalla huokaisen helpotuksesta, ettei minulla ainakaan hetkeen ole tulossa uutta työmatkaa Miamiin).

LITTLE HAVANASTA

Minun viime viikkoisen Miamini ensimmäinen päivä meni vähän reisille, sillä eksyin aivan totaalisesti. Tarkoituksenani oli mennä uberilla Little Havanaan, mutta jostain ihmeen syystä kuljettaja jätti minut aivan väärään paikkaan. No, ei siinä sitten auttanut kuin kävellä eteenpäin kunnes jostain löytyisi taas wifi-yhteys. Löydettyäni lopulta Mäkkärin sain tilattua itselleni uuden uberin. Uskomatonta kyllä, mutta sekin kuski jätti minut keskelle ei mitään - vaikka nimenomaan pyysin häntä jättämään minut Little Havanan turrealueelle.

Siellä minä sitten talsin eteenpäin hempeässä kukkamekossani ja ympärilläni oli pelkkää teollisuusaluetta sekä kodittomien majakyhäelmiä. Pistin vielä ihan erityisen kivasti silmään, sillä olin tasan ainoa vaaleaihoinen koko alueella. Takseja ei luonnollisesti ollut mailla eikä halmeilla, joten kävelin lopulta noin viitisen kilometriä löytääkseni seuraavan wifin. Siinä vaiheessa päätin suosiolla luovuttaa ja tilata seuraavan auton suoraan Dolphin Mall´lle. (Kuolemanpelon sekä raivon laannuttaminen hardcore- shoppailulla muuten toimi ihan kivasti.) Seuraavana aamuna päätin vielä yrittää uudelleen, mutta tällä kertaa en enää suostunut lähtemään yksin matkaan. Eräs kollega lähti onneksi mielellään mukaan ja todistetusti "kolmas kerta toden sanoo", sillä pääsimme ykkösellä perille.

Ja koska oltiin Little Havanassa, oli meidän vain pakko vierailla paikallisessa Cigar Factoryssa. Minähän oikeasti inhoan tupakointia ja ihan erityisesti vielä sikarin hajua, mutta siinä jet lagin tilassa minusta oli todella hyvä idea ostaa pojille pari sikaria meidän tuleviin häihimme. En siis todellakaan tiedä mitä minä oikein ajattelin, mutta nyt minulla kuitenkin on muutama sikari, sikarileikkuri, sikarilaatikko sekä jonkinlainen sikareiden kosteuttajajutska. Tuo setti taitaakin viedä heittämällä tämän vuoden "Turhin ostos" -palkinnon.

Pienistä vastoinkäymisistä (sekä turhista ostoksista) huolimatta Little Havana oli siis ehdottomasti käymisen arvoinen "nähtävyys". Vaikka alue olikin melko pieni, useat livemusan täyttämät ravintolat sekä söpöt kahvilat tekivät siitä kivan paikan vierailla. Ensi kerralla Calle Ocholle pitää kuitenkin ehdottomasti mennä illalla, jotta voi fiilistellä livebändejä muutaman mojiton kanssa...

Lisää Miamista heti huomenna!

PASKASTA MAANANTAISTA

Blogissa tuli muutaman päivän tahaton tauko, kun oikean elämän kiireet veivät voiton. Tosin eilisen päivän olisin voinut skipata vaikka kokonaan, sillä se oli suoraan sanottuna aivan paska. Olen lykännyt luomenpoistoa niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta nyt minun oli vain pakko tarttua itseäni niskasta kiinni ja raahautua Mehiläiseen tuohon pieneen operaatioon. Minulla oli siis kolme luomea, jotka ovat häirinneet minua jo pidempään, mutta en vain yksinkertaisesti ole uskaltanut mennä poistattamaan niitä (koska JÄRKYTTÄVÄ neulakammo).

Ja kuten minut paremmin tuntevat jo osaavatkin ennustaa, eihän se toimenpide kovin hyvin mennyt. Vaikka nappasin aamupalaksi vahvan Diapamin ja poikaystäväni lähti mukaan henkiseksi tueksi, itkin ja tärisin hysteerisesti koko operaation ajan. Well done, Laura 34-vee, well done.

No oli miten oli, nyt ne ovat joka tapauksessa poissa. Onneksi Kuopion Mehiläisen henkilökunta oli todella ystävällistä, sillä kylmä ja tunteeton hoitaja tai lääkäri on tällaiselle pelkopotilaalle pahinta mitä voi olla. Olen kerran jopa lähtenyt kävelemään verikokeesta, jonka hoitaja oli ihan täysi *tähän sellainen kuvaava kirosana*. En siis todellakaan suostu menemään hoidettavaksi henkilölle, joka ei osaa käsitellä neulakammoisia. (Ja sellaisten ihmisten pitäisi ihan suoraan sanottuna vaihtaa alaa.)

Täällä sitä nyt siis makoillaan jonkin aikaa sairaslomalaisena, sillä luomet olivat sen verran hankalissa paikoissa, ettei minkäänlainen kurottelu tai painavien esineiden nostelu tule hetkeen kysymykseenkään. Pisteenä i:n päälle minulla jää luomenpoistoista aina vielä todella rumat arvetkin! Onneksi en kuitenkaan ole nyt lähiaikoina osallistumassa missikisoihin, joten pystyn juuri ja juuri jatkamaan elämääni kaikkine arpinenikin.