CLEANIN KESÄTUOKSUSTA...

En ole ehkä ikinäkoskaan sortunut kesätuoksuihin, sillä ne ovat aina niin ällöttävän makeita, että tekee lähinnä mieli oksentaa. Mutta niinkuin aina, Cleanin tuoksut ovat minun Juonin kantapääni (aka Akilles), eikä heidän tuoksujaan yksinkertaisesti vain voi vastustaa. Yritin jo kerran jättää hajuveden kaupan hyllylle, mutta nähtyäni siitä seuraavana yönä unta (kuinka sairas ihminen voi olla?!?), oli minun aamun sarastaessa pakko käydä hakemassa se tuoksukokoelmaani. Myönnän, en omista minkäänlaista itsekuria.

Mutta siitä tuoksusta... Tiedättekö miltä ruskettunut iho tuoksuu? No juurikin tältä! Oikeampi kuvaus voisi ehkä olla myös aurinkovoide, mutta ei sellainen kliinisen rasvan hajuinen vaan enemmänkin Hawaiian Tropic meets *kuvittele tähän joku hyvä vertaus*. Tuoksusta tulee siis mieleen joku ihana etelänmatka!

Kesätuoksu vaatii kaverikseen luonnollisesti myös kesämekon. Aurinko onneksi tekikin jo comebackin, mutta tuosta ulkona puhaltavasta taifuunista johtuen kesämekko saa vielä hetken odottaa sopivampaa ilmaa. Ellei sitten tieten tahtoen halua elää päivää Marilyninä, if you know what i mean...

HATTU: GENUINE PANAMA HAT 

TUOKSU: CLEAN SUNKISSED SKIN

PITSIMEKKO: LINDEX

KENGÄT: PRETTY BALLERINAS

JUTIN SYNTTÄREISTÄ...

Keskiviikko oli meillä juhlapäivä, sillä tämän perheen pienin täytti 2 vuotta! Ja kuten kaikki muutkin syntymäpäiväsankarit meidän taloudessamme, myös Juti sai aamupalan sänkyyn. (Kanafile ei muuten ole meillä se perusaamupala, mutta sallittakoon se näin juhlapäivänä. Märkäruoka ja valkoiset pellavalakanat kun ei oikein ole se kaikista parhain yhdistelmä...)

Päivän aikana leikittiin paljon, syötiin yhdessä herkkuja ja Jutin kummitäti, Minna, käytti sankaria pitkällä lenkillä. Illalla veimme Jutskun vielä Mustiin ja Mirriin valitsemaan lahjaa itselleen ja Juti näyttikin yhdellä pitkällä nuolaisulla tykästyneensä pehmopupuun. Jänö saikin koko loppuillan kyytiä, kun Juti riepotti sitä ympäri asuntoa. Pupu-raukka.

Ja kuten aina muidenkin kakkujen kanssa, myös Jutin synttärikakku meinasi ajaa minut hulluuden partaalle. Tein siis Jutille ison lihapullan, jonka kuorrutin lopuksi sulatejuustolla. Juusto ei kuitenkaan ollut millään lailla yhteistyöhaluinen, vaan todella vaikeasti levitettävä. Ja kun lopulta sain toisen puolen levitettyä edes semisiististi, oli toinen puoli jo kokonaan sulanut ja valahtanut alustalle (wtf, sillä lihapulla oli jo aivan varmasti jäähtynyt?!?). No, pääasia että sankarille maistui.

P.S. Pahoittelut hieman epätarkoista kuvista, mutta kaikki jotka ovat ikinäkoskaan kuvanneet koiria (oletan, että lapset voi laskea tähän samaan kategoriaan) varmasti ymmärtävät syyn. Siinä on meinaan jo sekunnin sadasosillakin merkitystä. Lisähaastetta toi vielä synttärisankarin raivokohtaus, kun kakkua ei päässytkään maistamaan HETI. Pienten rauhoitteluiden (ja muiden namujen syöttämisen) jälkeen saimme onneksi napattua edes nämä enemmän tai vähemmän tärähtäneet otokset.

MARJAPIIRAKOISTA...

Tämä marjapiiras-resepti on yksi suosikeistani, sillä piirakoista tulee kirjaimellisesti aivan syötävän söpöjä! Ne eivät myöskään ole ällömakeita, joten vaara syödä useampi kerralla on erittäin suuri.

Piirakoiden tekeminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta kuten aina, mutkia tuli matkaan myös tälläkin kertaa. Taikinani jäi nimittäin aavistuksen liian kuivaksi (ts. muruiseksi) ja sitä oli paikka paikoin melkein mahdoton saada vuokiin. Jouduinkin lopulta täyttämään vuoat pienen pienistä murusista ja siinä touhussa meinasi mennä sekä ikä että terveys - hermoista puhumattakaan. Suosittelenkin siis lisäämään ohjeessa olevan maidon määrää fiiliksen mukaan, sillä taikinasta todella pitää tulla kiinteä.

12 PIENTÄ MARJAPIIRASTA

200 g vehnäjauhoja
85 g tomusokeria
55 g mantelijauhoja
115 g voita (pehmeää)
1 munankeltuainen
noin 1 rkl maitoa

Siivilöi jauho ja tomusokeri kulhoon ja lisää mantelijauho.
Nypi voi joukkoon muruiseksi taikinaksi.
Lisää munankeltuainen sekä maito ja sekoita käsin kiinteäksi taikinaksi.
Kääri taikina kelmuun ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin.

*** 

Kauli taikina ja vuoraa sillä 12 pientä piirasvuokaa.

Pistele pohjat haarukalla.

Paina pala foliota jokaisen piirakkavuoalle niin, että se peittää reunatkin.

Paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia ja ota foliot pois. Anna vielä paistua 2-3 minuuttia.

Anna jäähtyä.

TÄYTE

225 g tuorejuustoa (itselleni ei riittänyt tämä määrä, joten suosittelen tuplaamaan tuorejuuston määrän)

tomusokeria maun mukaan

noin 250 g tuoreita marjoja

Sekoita tuorejuusto ja tomusokeri kulhossa.

Pane jokaiselle piiraspohjalle lusikallinen täytettä ja asettele päälle marjoja.

Viimeistele siivilöidyllä tomusokerilla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Piirakoista tuli jälleen aivan superhyviä, pienistä alkuvaikeuksista (lue: raivareista) huolimatta!

Huom! Alkuperäinen ohje on peräisin Ruokasuosikit; jälkiruoat-nimisestä pikkukirjasesta.

HAPSUISTA...

Tiedättekö mitkä on superihania? No hapsut! Ehdin jo sekunnin sadasosan miettiä, tuleeko asuuni liikaa hapsuja, mutta eihän sellaista yhtälöä taida olla olemassakaan!

Ja jos joku on hattuihminen, niin minä. Oikeastaan kaikki muut käyvät paitsi lippikset, sillä niissä vain näytän aivan todella dorkalle. Olisi kiva jos minulla olisi hattufetissiini joku jännittävä tarina, mutta valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Syy hatuille on vain ja ainoastaan laiskuus. Ja siis nimenomaan laiskuus pestä hiuksia. Hattupäivillä pesuväliä saakin siis venytettyä vaikka kuinka, joten luonnollisesti olen suurkuluttaja. Hatut ovatkin pelastaneet minut monelta super bad hair dayltä, joten ne melkeinpä ansaitsisivat oman liputuspäivän.

Mutta ne mitkä eivät varmasti ansaitse omaa päiväänsä, ovat korkokengät. Sam Edelmanin söpöjä nilkkureita ei kyllä millään ilveellä saa sanottua OIKEIKSI korkokengiksi, mutta onhan niissä silti korkoa! Näin matalien kenkien ystävänä  lukeutankin ne siis siitä syystä ainakin melkein samaan kategoriaan.

Vihani korkokenkiä kohtaan juontuu varhaisaikuisuudesta, jolloin korkkareita piti käyttää näyttääkseen vanhemmalta. Se on siis ollut ainoa syy miksi olen niitä käyttänyt, sillä ne sattuvat aivan pirusti jalkoihin, enkä luonnollisestikaan osaa edes kävellä niillä (humalapäissään yhtälö on vielä mahdottomampi). Siksi OIKEAT korkokengät ovatkin jääneet minulla ainoastaan juhlakäyttöön ja silloinkin minun pitää koko ajan roikkua jonkun käsipuolessa, etten näyttäisi aivan vastasyntyneeltä peuralta (=ei pysy pystyssä).

Vaikka Sam Edelmaneissa siis onkin korkoa, olivat ne kuitenkin niin söpöt, että ne oli pakko kotiuttaa! Sain ne vielä todella edullisesti jostain Jenkki-outletista, joten silloin mielessäni ei käynyt kertaakaan pystynkö kävelemään niillä vai en. Onnekseni nilkkurit ovat yllättävän hyvät jalassa, mutta ei niillä siltikään mitään maratonia juostaisi. Ne ovat kuitenkin hyvät "harkkakengät" niitä oikeita korkkareita silmällä pitäen, sillä olisihan se kiva vielä joskus osata kävellä niillä sillä lailla coolisti.

HATTU: WERA STOCKHOLM

AURINKOLASIT: RAY-BAN

MEKKO: GINA TRICOT

RANNEKORU: JOSTAIN MEKSIKOSTA

HAPSULAUKKU: MONSERAT DE LUCCA

KENGÄT: SAM EDELMAN

PULLED PORK-PITALEIVISTÄ...

Pulled pork on jo pitkään ollut tässä taloudessa yksi lemppariruuista, mutta olemme tähän asti yhdistäneet sen lähinnä tacoihin tai tortilloihin. Saimme ystäväpariskunnalta vinkin kokeilla lihaa myös pitaleivän kanssa ja enehkäkestä miten hyviä niistä tuli! Pulled porkin maustamisineen sekä lisukkeeksi käytetyn tsatsikin valmistin alusta asti itse, mutta ne itse leivät ovat kotoisin S-Marketista. Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä. (Olen siis kerran yrittänyt vääntää pita-leipiä itse ja se oli niin järkyttävä katastrofi, että nappasin suosiolla kaupasta valmiit leivät ja iskin ne uuniin.)

Tunnustuksena joudun nyt myös myöntämään, että teen lihan aina ihan väärin. Tai lähinnä sen maustamisen. Ostan aina maustamatonta porsaan kassleria, mutta vaikka olen kuinka maustanut sitä etukäteen, ei siitä ole tullut lihaan tarpeeksi makua. Siis lähellekään. Niinpä olenkin kääntänyt koko reseptin ylösalaisin ja lisään marinadin vasta siinä vaiheessa kun liha on tullut uunista ja on kulhossa "revittävänä". Herra Pulled Pork varmaan kääntyy nyt haudassaan (tosin en kyllä ole tietoinen onko alkuperäisen reseptin keksijä edes kuollut)...

MARINADI

1 dl oliiviöljyä
1 dl balsamicoa
1 rkl tummaa siirappia
3 rkl Dijon-sinappia
sormisuolaa
pippuria
sipulijauhetta
savustettua paprikajauhetta

Kaikki vain sekaisin ja voila!

Eihän tuo valmis leipä kieltämättä kovin esteettiseltä näytä, mutta maku oli ihan mieletön! Itse tehty tsatsiki viimeisteli koko hoidon ja vaikka nyt haisenkin seuraavat kolme päivää kilometrien päähän aivan valkosipulilta, oli se todellakin sen arvoista!

RANTAKUNNOSTA...

Kesä on tullut kuin varkain ja moni kokeekin viime hetken panikointia siitä (osalle meistä) surullisen kuuluisasta "rantakunnosta". Voisin toki ehkä itsekin olla muutaman kilon kiinteämpi, mutta tosiasiahan on vain se, että rakastan wingssejä sekä irtokarkkeja liian paljon. Olen lisäksi jo melkein sinut sen asian kanssa, etteivät kaikki meistä vain synny bikinimalleiksi (onhan se kuitenkin aina jossain määrin todella epäreilua).

Olen toki aina välillä yrittänyt muuttaa elämäntapojani hiukan terveellisempään suuntaan, mutta ei siitä vain tunnu tulevan lasta eikä sitä toista. Kaikki mahdolliset terveysruokavaihtoehdot lehtikaalisipseistä banaanilettuihin sekä erilaisiin chian siemen-aamupaloihin onkin siis testattu. Faktahan on kuitenkin se, että kaikissa terveellisissä ruuissa on juurikin se ärsyttävä "terveellisyyden sivumaku". Toisin sanoen; ne eivät vain mitenkään korvaa normisipsejä tai -lettuja. Ja jos vielä yksikin ihminen tulee ehdottamaan minulle irtokarkkien korvaamista pähkinöillä... Argghh!! Sehän on ihan sama kuin ehdottaisi hernekeiton syömistä entrecoteen sijaan! 

Olenkin siis tullut siihen tulokseen, että kilo sinne tai tänne, on tässä maailmassa paljon isompiakin huolenaiheita. Varmasti tulen jatkossakin ihan vain mielenkiinnosta kokeilemaan kaikki uusimmat "ruokahömpötykset", mutta saan kyllä oikeasti piirtää rastin seinään jos sieltä löytyy joku omiakin makunystyröitäni miellyttävä vaihtoehto. Tiedän, tässä asiassa olen valitettavasti ihan toivoton tapaus. Ei vain ole siipiä voittanutta.

Oli miten oli, aion kuitenkin pörrätä tänä(kin) kesänä bikineissä, olin minä sitten siinä "rantakunnossa" tai en. Niin kauan kun en joudu esiintymään Sports Illustratedin (tai Hymyn) kannessa biksuissa, olen täysin fine vatsamakkaroideni sekä selluliittini kanssa. 

Aamen.

HATTU: GENUINE PANAMA HAT

BIKINIT: H&M

AURINKOLASIT: GUCCI

LAUKKU: RALPH LAUREN

KAIKIN PUOLIN EPÄONNISTUNEESTA PÄIVÄN ASUSTA...

Aina kaikki ei vain mene suunnitelmien mukaan. Meidän tarkoituksenamme oli mennä ottamaan jäätelökioskille ihanan aurinkoisia sekä kesäisiä asukuvia. No, ihan ensimmäisenä vastoinkäymisenä mekkoni meni aivan ryppyyn jo automatkalla (pirun turvavyö!). Sen lisäksi lämmin ja aurinkoinen sää muuttui noin kolmen kilometrin automatkan aikana lähes myrskyksi. Viilenneestä ilmasta huolimatta jäätelö kuitenkin suli sekunnissa - emme siis ehtineet ottaa yhtäkään "ihanan kesäistä jätskikuvaa". Tai no ainakaan sellaista, jossa jäätelö ei olisi valunut ällöttävästi pitkin käsivarttani. Loppupeleissä sainkin siis vain lähinnä keskittyä siihen, että mekkoni helma pysyi myrskytuulessa alhaalla, etten olisi esitellyt persposkiani puolelle Kuopiolle (koska stringit). Tiivistettynä koko kuvaussesio oli siis totaalinen fiasko.

Tässä nyt kuitenkin näitä...

HATTU: GENUINE PANAMA HAT

AURINKOLASIT: GUCCI

MEKKO: ZARA

KÄSILAUKKU (LAINASSA): TORY BURCH
RANNEKORU: GINA TRICOT

KENGÄT: DIN SKO