LASTENHOIDOSTA...

Viime päivät ovat kuluneet ihan hujauksessa. Juhlimme juhannussunnuntaina kummipoikani rippijuhlia (!!) ja sen jälkeen ajelimme takaisin Kuopioon auto normaalia täydempänä (lisää infoa alempana). Syy tuplahuutomerkkeihin on siis se, etten ole vieläkään päässyt yli siitä faktasta, että minulla on jo noin vanha kummipoika. Ymmärtääkseni se nimittäin tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että minulla on vähintäänkin jo 1/3 jalkaa haudassa. Kuinka masentavaa.

Olen näköjään viime aikoina myös erikoistunut kidnappauksiin (lue koiravarkaudesta). Tällä kertaa nappasin mukaan toisen kummilapseni Usvan sekä serkkuni minimini-chihun, Rusinan. Viikko onkin siis mennyt viihdyttäen 8-vuotiasta tyttöä, joka ei muuten todellakaan tule minulta luonnostaan. Aurinkoiset päivät vielä sujuivat ihan kivasti uiden sekä leikkipuistoillen, mutta mitä ihmettä lasten kanssa tehdään sadepäivinä?!? Leipominen, Netflix ja shoppailu - checked! Seuraavaa vierailua varten minun kyllä täytyy lukea joku  "Lasten käyttöohjeet"-opaskirja ja rukoilla sormet ristissa aurinkoista säätä.

Huom! Lupa kummilasteni kuvien julkaisuun on saatu sekä heiltä itseltään, että heidän vanhemmiltaan.

SKUMPPA-MEHUJÄISTÄ...

Löysin sattumalta Clas Ohlsonilta söpöt mehujää-muotit ja päätin synttäreideni kunniaksi keksiä niihin täytteeksi jotain ihan erityisen kivaa. Pinterest to the rescue ja paras idea löytyikin lopulta täältä. Ja mikä edes voisi olla kivempaa kuin kuohuviini?! Ei sitten mikään! (Tai no ehkä shampanja, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa tyytyä näihin köyhän naisen versioihin.)

SKUMPPA-MEHUJÄÄT

kuohuviiniä (makeaa)
mansikoita
vadelmia
omena

Tunge mehujää-muotteihin niin paljon marjoja sekä hedelmiä kuin sinne mahtuu (ei kuitenkaan liian täyteen, että saat lopuksi ängettyä vielä tikun muotin keskelle).
Täytä muotit kuohuviinillä.
Pakasta ja tarjoile jääpaloilla sekä marjoilla vuoratulta tarjoilualustalta.

Jos vain pidät alkoholista, niin nämä kesäherkut ovat ihan sinun juttusi! Mehujäät kannattaa kuitenkin valmistaa jo vuorokautta ennen tarjoilua, sillä niiden jäätyminen vei yllättävän kauan. Mutta eikö se vanha kansakin jo tiennyt kertoa, että hyvää kannattaa odottaa!

JUHANNUKSESTA VOL.2...

Nyt se on virallista: olen vanha kuin taivas. Juhannukseni meni ainoastaan syöden. Ja syöden vähän lisää. En jaksanut raahautua edes lavatansseihin ja koko viikonlopun alkoholinkulutus oli huimat 2 siideriä. Siis jotain todella huolestuttavaa on nyt tapahtunut, sillä olen näköjään muuttunut supertylsäksi. Toisaalta, juuri tällä hetkellä tuo ankeus ei kaduta ollenkaan, sillä enpä  ole ainakaan nyt tekemässä fyysistä kuolemaa tappokrapulan takia...

Kävimme napsimassa juhannuskuvat Mäntyharjussa sijaitsevan Taidekeskus Salmelan ympäristössä. Vaikken ole ikinä päässytkään sisälle asti (=en ole ollenkaan taideihmisiä), niin Taidekeskuksen piha-alue on todella idyllisen kaunis! Lisäksi Mama Linnan askartelema koivuseppele sopi tuohon ympäristöön, kuin... no, koivuseppele Salmelan pihaan.

AURINKOLASIT: RAY-BAN

KELLO: MICHAEL KORS

MEKKO: LINDEX

KENGÄT: DUFFY

JUHANNUKSESTA...

Siis kuka olisi uskonut?! Tänä vuonna taidamme ihan oikeasti päästä juhlimaan juhannusta ilman toppahousuja sekä villakerrastoja, jei! Kuopiossa siis pakataan nyt matkalaukut ja suunnataan Audin nokka kohti Mäntyharjua. Juhannuksena ei mielestäni tarvitse edes olla sen kummempaa ohjelmaa, kuin hyvää seuraa, grilliruokaa sekä hyttyspaukamien rasvaamista. Niin ja ehkämahdollisesti ne lavatanssit kukkamekossa...

IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE, ÄLKÄÄ HUKKUKO!

OUDOISTA FAKTOISTA...

- Rakastan "Disappeared"  tv-sarjaa! Investigation Discovery kuuluukiin siis ehdottomasti lempikanaviini, sillä kaikenlaiset katoamistapaukset sekä murhamysteerit ovat mielestäni todella kiehtovia - kaikesta kaameudestaan huolimatta. Minun oma mielenterveyteni ei vain meinaa kestää niitä selvittämättömiä tapauksia, eihän kukaan esimerkiksi voi vain hävitä täysin jäljettömiin?!?

- En mitenkään erityisemmin pidä suklaasta. Etenkään siitä hypetetystä Fazerin Sinisestä. Paras suklaa mitä olen tähän mennessä maistanut löytyykin Maraboulta; Black saltlakrits! Tosin sitäkin ostan ehkä kerran vuodessa ja tuon saman levyn syömiseen menee noin kuukausi...

- Vihaan imurointia. Siksi olemmekin tehneet (tai siis minä olen tehnyt) sopimuksen poikaystäväni kanssa; minä pyyhin pölyt ja hän imuroi.

- En voi syödä keltaisia karkkeja. Ja siis ihan vain ja ainoastaa siitä syystä, että ne ovat 98%:n todennäköisyydellä pahoja. Ainoa poikkeus tähän on Hedelmä Aakkoset, sillä siinä karkkipussissa keltaiset ovat ne kaikista parhaimman makuiset! Mutta voitte siis vain kuvitella millaista minun kanssani on mennä Makuuniin karkkiostoksille - siinä menee ikuisuus, sillä joudun siis tonkimaan karkkilaareista aina vain ne punaiset ja vihreät karkit.

- En voi katsella englantilaisia sarjoja/elokuvia, sillä en jostain syystä voi sietää brittiaksenttia. (Harry Potterit ovat tähän mennessä ainoa poikkeus tähän asiaan.)

- Minun on aina pakko nukkua makuuhuoneen ovi kiinni. En ole oikein varma mistä tämä johtuu, mutta luulen, että sillä on jotain tekemistä murhaajien kanssa. Kuvittelen siis, että jos meille murtautuisi yöllä joku hullu psykopaattitappaja, niin heräisin siihen kun makuuhuoneen ovi avataan ja pystyisin puolustautumaan yöpöydän lampulla. Onhan tämä kyllä ehkä hiukan kaukaa haettua... Olenkin vain tainnut katsellut liikaa kauhuleffoja, joissa murhaaja tuijottaa tulevaa uhriaan sängyn vieressä ennen veitsen sivallusta. HUIYÄK!

- Minulla on aina kynsilakkaa. Siis AINA. Ja sekä sormissa, että varpaissa (niissä poikkeuksetta aina mustaa).

- Minulle tulee aika ajoin ihmeellisiä pakkomielteitä jostain ruuasta. Silloin syön sitä samaa asiaa niin kauan ja paljon, etten hetken päästä voi enää ikinä koskea siihen (karkkeihin tämä ei valitettavasti toimi, vaikka olen jo kuinka monesti yrittänyt). Esimerkkinä siis vaikka ne Fazerin marjapiirakat (2 kpl/pakkaus). Söin niitä yhdessä vaiheessa niin paljon, etten enää voi kaupassa edes katsoa niihin päin. Onhan tämä varmasti jollain lailla sairasta, mutta minkäs teet.

Tämän hetken pakkomielteenä ovat Arnold´sin kinuskidonitsit (ilman strösseleitä) sekä tietty ne Bierstuben wingssit. Tosin etenkään niiden siipien kohdalla ei kuitenkaan ole valitettavasti minkään asteista kyllästymistä näköpiirissä...

KIIREISESTÄ VIIKONLOPUSTA...

Viikonloppu tuntui tällä kertaa menevän aivan hujauksessa. Meillä ei alunperin ollut mitään sen kummempia etukäteissuunnitelmia kuin pienet grillibileet ystävien kanssa, mutta kiireinen työjuttu ja ex tempore-hohtokeilaus (+tietenkin myös Bierstuben siivet) sunnuntai-iltana toivat viikonloppuun vielä vähän lisävilskettä. 

Grillibileet sisälsivät myös lautapeli-session, joka ei luonnollisestikaan voinut päättyä kuin kaameaan riitaan. Ja syy siihen on joka ikinen kerta sama; Alias. Otimme erän tytöt vastaan pojat (joka luonnollisesti päättyi tyttöjen murskavoittoon) ihan juurikin sen takia, ettei ilta ainakaan päättyisi avioeroihin. Pariskunnittain pelaaminen on nimittäin meidän kaveripiirissämme jo tiukasti kielletty - sattuneista syistä. No, eipä siitä uudesta tiimiasettelusta ollut siltikään mitään hyötyä, sillä muutama ero sitä meinasi silti tulla (johtuen "pienistä" erimielisyyksistä pelin sääntöjä kohtaan). Huoh. Nyt meni kyllä Alias tämän talouden ikuiselle kieltolistalle.

Koko viikonlopun on tullut vettä kuin Esterin sieltä, joten Juti pysyikin pääosin sisätiloissa. Vain pienet pakolliset käynnit takapihalla ja sitten närkästyneen näköisenä satasta takaisin sisälle. Juti on siis aika allerginen huonoille keleille. Jos sataa, ei mennä ulos. Jos tuulee liikaa, ei mennä ulos. Jos on liian kylmä, ei todellakaan mennä ulos. No eipä siinä, ei tätä ihmisäitiäkään paljon kiinnosta päiväkävelyt taifuunissa, joten vakka on ilmeisesti valinnut kantensa. Vai miten se nyt menikään.

Leikimme siis sisätiloissa sukilla. Ja siis nimenomaan likaisilla sukilla - mitä haisevammat, sen parempi! Jutskulla on siis pieni fetissi käytettyihin sukkiin. En tiedä pitäisikö siitä huolestua vai olla onnellinen, kun pääsee niin halvalla mitä leluihin tulee.

Ruokapöydästä löytyi lauantaina erilaisia salaatteja sekä grillivartaita. Vartaat ovat yksi lempigrillattavistani, vaikkakin niiden tekeminen ottaa oman aikansa. Tosin porukalla niitä on kiva tehdä, samalla voi vaikka maistella hiukan viintä (kyllä, juurikin tuossa muodossa) ja jutella mukavia.

Jälkiruokana oli tällä kertaa hieman kevyempää vesimelonikakkua. Arvoitukseksi tosin jäi ovatko nuo koristeena käytetyt kukat oikeasti syötäviä vai eivät, sillä nappasin sen puskan mukaan Prisman kukkahyllyltä perusteella "tämä näyttää kivalta". Eihän niitä siis kukaan syönytsyönyt, mutta jos niistä vaikka irtosi jotain syanidin sukulaista noihin mustikoihin, jotka kyllä kaikki menivät parempiin suihin? No, aika varmasti näyttää.

IHANASTA LETTUKAKUSTA...

Teemme aika harvoin lettuja. En kuitenkaan tiedä miksi, sillä ne ovat aivan hullun hyviä! Päätin tällä kertaa viedä letut askelta pidemmälle ja tehdä niistä herkullisen lettukakun. Kahdeksan letun kakku olisi kuitenkin aivan liian iso kahdelle ihmiselle, joten pyysin vielä Vilman lettukesteillemme tuhoamisseuraksi. Ja koko kakku kyllä katosi parempiin suihin ihan silmänräpäyksessä - ähkystä, turpoamisesta sekä närästyksestä huolimatta! Taisi joku vielä käydä illan päätteeksi nuolemassa kakkulautasenkin... Letturaati antaakin siis erittäin vahvan suosituksen!

Inspiraation kakun tekemiseen sain alunperin täältä. Vaahdotetun vaniljakastikkeen käyttö olikin aivan huippuidea, sillä kermavaahto ei ole minusta koskaan maistunut oikein miltään. Tästä eteenpäin aionkin ehdottomasti korvata kermavaahdon vatkatulla vaniljakastikeella, NAM!

LETTUTAIKINA (noin 8 isoa lettua)

2 munaa

2.5 dl kuohukermaa

2.5 dl vettä

2.5 dl vehnäjauhoja

0.5 tl suolaa

2 rkl sulatettua voita

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki vispilällä.

Vatkaa joukkoon nesteet, jauhot, suola sekä voisula.

Anna taikinan kohota 30 minuuttia.

Paista voissa.

LETTUKAKKU 

8 lettua

3 dl vaniljakastiketta

mansikoita

mansikkahilloa

tomusokeria

tuoretta minttua

Anna lettujen jäähtyä.

Leikkaa puolet mansikoista siivuiksi, puolita loput.

Vatkaa vaniljakastike kermavaahtoa vastaavaksi vaahdoksi.

Kokoa kakku niin, että jokaiseen väliin tulee mansikkahilloa sekä tuoreita mansikoita, mutta vain joka toiseen vaahdotettua vaniljakastiketta.

Koristele lopuksi puolitetuilla mansikoilla, mintunlehdillä sekä tomusokerilla.

Need to know-information: kakku romahtaa aivan täysin heti ensimmäisen leikkaamisen jälkeen, joten tästä luomuksesta on aivan turha kuvitella saavansa annoskuvaa. Tai no, ainakaan sellaista, joka ei näytä jo kerran suussa käyneeltä...