TANSANIASTA...

Lupasin aiemmin tehdä postauksen taannoiselta Tansanian matkaltamme, joten tässä tulee! Poikaystäväni siis täytti viime vuonna 30 vuotta ja halusin yllättää hänet mahdollisimman ikimuistoisella lahjalla. No mikä voisikaan olla ikimuistoisempaa, kuin matka Afrikan safarille?! Iloksemme myös ystäväpariskuntamme päätti lähteä mukaamme, joten lähdimme siis nelisteen reissuun.

Ja tyrmään nyt heti alkuun kaikki ne luulot tililläni lepäilevistä miljoonista, sillä tuollaiselle matkalle lähteäkseen ei todellakaan tarvitse olla miljonääri. Aloitimme  kahden viikon matkamme Abu Dhabista, josta lennot Tansanian Zanzibarille eivät maksaneet juuri mitään. Kahden hengen lennot reitillä Helsinki- Abu Dhabi- Zanzibar- Dubai- Helsinki maksoivat siis vain reilun tonnin.

Joulukuu oli täydellinen aika Zanzibarilla vierailuun, sillä pahin turistikausi ei ollut vielä alkanut. Olimmekin siis melkeinpä  ainoat turistit koko kuvankauniilla Jambiani Beachillä, jossa yövyimme Nur Beach Resort-nimisessä mökkikompleksissa. Resortti paljastuikin oikein hyväksi valinnaksi; mökit olivat todella söpöjä ja henkilökunta hyvin ystävällistä. Tosin tänne lähteäkseen pitää olla TODELLA läheinen "kämppiksensä" kanssa, sillä majojen vessanpöntöt sijaitsevat metrin päässä sängystä. Ja siis ilman minkäänlaista seinää tai mitään muutakaan suojaa. Eli lopulta piti vain tottua heräämään siihen, kun toinen käy aamulla kakkoshädällä noin metrin päässä itsestä. Ihanan romantillista! <3

Auringonlasku hotellimme uima-altaalla.

Vaikka Jambiani Beach näytti meille parhaat puolensa, oli alueella luonnollisesti myös paljon köyhyyttä. Kaikesta kurjuudesta huolimatta paikalliset ihmiset vaikuttivat ilahduttavan onnellisilta ja viihtyivät isoissa ryhmissä tanssien sekä viettäen yhdessä aikaa. Halusimme kuitenkin edes jollain minimaalisella tavalla auttaa paikallisia ja päätimme kohdistaa sen koululaisiin. Olimmekin ottaneet Suomesta mukaamme kaikenlaisia koulutarvikkeita vihkoista lyijykyniin, jotka veimme paikalliseen kouluun niitä tarvitseville. Vaikka koulun opettaja ei puhunutkaan kuin muutaman sanan englantia, näytti hän meille oikein mielellään paikkoja koululaisten lomasta ja koulun kiinniolosta huolimatta. Ihmiset olivat siis uskomattoman ystävällisiä sekä avuliaita - kielimuurista huolimatta!

Kävimme tietysti myös testaamassa maailmankuulun "The Rock"-ravintolan, joka olikin ulkomuodoltaan aivan huikea kokemus! Vielä mennessä pääsimme kävelemään ravintolaan, mutta lähtiessämme nousuvesi oli jo vallannut rannan ja jouduimme turvautumaan venekyytiin. Paikkana ravintola oli siis todella kiva, mutta valitettavasti ruoka oli aivan järkyttävän ylihintaista sekä mitäänsanomatonta. Mutta tulipahan testattua.

Vietimme Zanzibarilla kokonaisuudessaan kuusi rentouttavaa päivää, jonka jälkeen oli aika siirtyä sisämaahan safarille. Ennen lentoa kävimme kuitenkin vielä tutustumassa Stone Townin markkinoihin sekä orjakaupan keskukseen. Pääsimme muun muassa käymään pienessä ja ahtaassa kellarissa, johon orjia aikoinaan tungettiin. Vaikka olimme kellarissa vain nelisteen, oli siellä aivan tukahduttavan kuuma. En halua edes ajatella millaiset olosuhteet ovat olleet silloin, kun huone on tungettu täyteen ihmisiä ilman minkäänlaista ruokaa tai juomaa. Vaikka kokemus siis oli todella ahdistava, oli se samalla myös todella opettavainen.

P.S. Safarista on tulossa piakkoin oma postauksensa!

ROSLUNDISTA...

Roslundin hampurilaisia on hehkutettu joka paikassa niin kauan kuin muistan, mutta en vielä tähän päivään mennessä ollut päässyt maistamaan niitä... no koska Kuopio. (Niin ja lisäksi tietysti myös yleinen muistamattomuuteni niiden olemassaolosta.) Jo kauan ennen heinäkuista Helsingin reissuamme olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että nyt se tapahtuu; menemme Roslundille hampurilaisille, vaikka se olisi viimeinen tekomme!

Ilman vakaata päätöstäni Roslundille menosta Kauppahallissa olisi voinut tulla todella paha ruokakriisi, sillä valikoimaa oli vaikka kuinka ja paljon! Ja siis puhun nyt nimenomaan sellaisista paikoista, joiden ohi tuntui lähes rikolliselta kävellä ilman että olisi maistanut koko menun läpi...

Ja pakko se on meidänkin myöntää, että hampurilainen oli ihan järjettömän hyvää! Erityisesti hampparin sisällä ollut kastike teki meihin syvän vaikutuksen. Lisäksi lisukkeena tulleet ranskikset olivat myös ihanan rapeita ja suolaisia, sillä suolaa ei koskaan voi olla liikaa -  tai no ainakaan melkein koskaan!

Julkkis-hampurilaisen lisäksi testasimme myös ribsit, jotka olivat suorastaan suussasulavan pehmeitä. Mausteita niissä olisi saanut olla meidän makuumme ehkä hitusen enemmän, mutta muuten ei valittamista! Kaiken kaikkiaan siis hyvin onnistunut ravintolakäynti!

LOMAMATKASTA...

Pitkän ja hetkittäin hieman tuskaisenkin pohdinnan jälkeen päätimme tänä kesänä suunnata lomamatkalle Sisiliaan sekä Maltalle. Edellisen lauseen "tuskainen" johtuu muuten siitä, että melkein koko Eurooppa alkaa jo olla koluttu (ainakin ne itseä kiinnostavat paikat) ja päätimme jättää tämän vuoden pidemmän reissun kylmille talvikuukausille.

Lentoemäntävuoteni ovat opettaneet minut olemaan ehkä maailmankaikkeuden nopein pakkaaja, joten se ei ikinä ole ollut minulle mikään onkhelma. Valitettavasti ne samaiset vuodet eivät kuitenkaan opettaneet minua purkamaan laukkuja heti kotiutumisen jälkeen, vaan pahimmassa tapauksessa matkalaukkuni on saattanut maata puoliksi purettuna (=heiteltynä ympäriinsä) pitkin työhuoneen lattiaa jopa kuukausi kotiinpaluun jälkeen.

Löysin muuten matkalle H&M:n aleista ihanan, pellavaisen t-paidan sekä supersöpöt hapsushortsit. En ole oikein koskaan ollut shortsi-ihmisiä (koska ällöpaksut reidet), mutta noita yksilöitä en mitenkään pystynyt jätttämään kaupan hyllylle! Sitä paitsi, ulkomailla sitä aina jotenkin muutenkin pukeutuu erilailla kuin kotimaassa. Siis esimerkiksi nyt vaikka näihin "hyvin rohkeisiin" shortseihin... Living on the edge!

Olen muuten ajastanut matkamme ajaksi muutaman postauksen, joten blogissa tapahtuu säännöllisin väliajoin lomailusta huolimatta! Ja matkakuulumisia voi tietysti seurata reaaliajassa Instagramistani. Arrivederci!

KARJALOHJASTA...

Vietimme viikonlopun Karjalohjalla ihanan kesäisissä maisemissa. Vaikka koko viime viikko - ja sitä kautta meidän ensimmäinen lomaviikkomme - meni sateen ja ukkoskuurojen (niin ja Netflixin) merkeissä, oli viikonloppu onneksi ihanan aurinkoinen. Myös Juti oli ihan onnensa kukkuloilla, sillä pikkuinen pääsi juoksemaan parin päivän ajan ympäri isoa ja aidattua pihaa koko sielunsa kyllyydestä.

Viikonloppu sisälsi siis rantasaunaa, hyvää ruokaa, sekä kylmää valkkaria. Ja vaikka viinillä tunnetusti onkin välillä poikkeuksellisia kykyjä, ihan kaikkeen sekään ei auta. Vaikka kesäisen Suomen maisemat ovatkin ihania, niin ne ötökät... Voi luoja. Vaikka siis asumme nykyään Kuopiossa, en näin helsinkiläis"tyttönä" ole vieläkään tottunut niihin örkkeihin. Enkä totu. Ja kyse ei todellakaan ole mistään naisellisen hennosta kiljahduksesta sekä sivistyneestä hätistelystä. Kaikkea muuta. Huudan siis kuin hyeena ja juoksen hysteerisenä ympäri pihaa. Tulen kirjaimellisesti aivan hulluksi niiden kanssa ja meinasin hämähäkkihyökkäyksen seurauksena jopa kaataa soutuveneemme. (Niitä oli OIKEASTI joku 40!!)

Mutta vaikka kesä on kaikista elukoistakin huolimatta Suomessa ehdottomasti sitä parasta aikaa (ellei sitten tule lunta tai rakeita), niin meille on siitäkin huolimatta muodostunut jo tavaksi lähteä johonkin ulkomaille reissuun. Olemme tulleet molemmat siihen tulokseen, että täällä kotimaassa ehtii kyllä viettää ihan tarpeeksi aikaa muutenkin, joten loma on kivempi viettää uusissa maisemissa. Ensi viikolla jätämmekin siis Jutin täysihoitoon Mama Linnan luokse ja suuntaamme etelän aurinkoon. Sitä ennen kuitenkin vielä muutama päivä ihanaa Helsinkiä... <3

THAIMAALAISISTA KANASUIKALEISTA...

Halusin iltapalaksi jotain hyvää aasialaista ja päädyin lopulta thaimaalaisittain maustettuun kanaan. Ja hyyyyvin pitkästä aikaa koin todellisen ruokaonnistumisen! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on jo pitkään yrittänyt löytää uusia reseptejä, mutta ne kaikki maistuvat ihan paskalta pahalta? No minulla on viime aikoina ollut juurikin se fiilis, kunnes - TADAA! Kanasta tuli aivan järjettömän hyvää ja jopa poikaystävänäkin kehui sitä moneen otteeseen! En valitettavasti kuitenkaan saanut häntä itkemään, joten "seuraavaan avokadopastaan" on vielä kilometrejä...

KANASUIKALEITA THAIMAALAISITTAIN

600 g maustamattomia kanasuikaleita
iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
tuoretta chiliä
tuoretta inkivääriä
2 tl tulista currya
4 rkl soijaa
2 rkl tummaa siirappia
1 dl Hoi Sin-kastiketta
Srirachaa maun mukaan
seesaminsiemeniä
thai-basilikaa

Paista pannulla sipuli, valkosipuli, chili sekä inkivääri. Laita ne hetkeksi kulhoon odottamaan.
Paista kanasuikaleet kypsiksi ja lisää pannulle aiemmin paistamasi sipulit jne.
Lisää mausteet, tarkista maku ja lisää lopuksi seesaminsiemenet.
Keitä nuudelit ohjeiden mukaisesti, lisää kanakastikkeen sekaan ja sekoita hyvin.
Ripottele halutessasi päälle vielä thai-basilikaa.

SANTORINISTA...

Koska ilma on tuollainen *tähän mieto kirosana* ja olen viime päivät lähinnä vain maannut sohvalla tuijottaen juuri Netflixiin tullutta Gilmore Girlsia, niin päätin tarttua sen verran itseäni niskasta kiinni, että yrittäisin piristäytyä edes näillä viime kesän Santorinin kuvilla.

Viime kesänä päätimme siis suunnata Santorinille viideksi päiväksi ja viettää sen jälkeen vielä toiset viisi päivää Ateenassa. Jälkimmäiselle emme oikein kumpikaan lämmenneet (paitsi tietysti ruoalle), mutta Santorini oli noin triljoonasta turististaan huolimatta todella kaunis. Hotellimme Villa Irini sijaitsi vähän syrjässä, joten vältyimme onneksi kuitenkin suurimmilta ihmismassoilta. Pisteenä i:n päälle aivan hotellimme vieressä sijaitsi viininvalmistamo, joten pääsimme (vähän liiankin helposti) maistelemaan paikallisia viinejä.

Ja se syy miksi Kreikkaan ylipäätään matkustetaan (no niiden maisemien lisäksi); ruoka! Emme tainneet koko matkamme aikana syödä kertaakaan pahaa ruokaa ja se on jo aika paljon se! Erityisesti uunissa paistettu feta (teen siitä postauksen myöhemmin) sekä pita gyros olivat aivan järjettömän hyviä! Vaikken yleensä tykkää käydä samoissa kohteissa kahta kertaa (poikkeuksena New York sekä Tokio), Kreikkaan voisin palata vaikka ihan vain ja ainoastaan tuon ruoan takia!

LASTENHOIDOSTA...

Viime päivät ovat kuluneet ihan hujauksessa. Juhlimme juhannussunnuntaina kummipoikani rippijuhlia (!!) ja sen jälkeen ajelimme takaisin Kuopioon auto normaalia täydempänä (lisää infoa alempana). Syy tuplahuutomerkkeihin on siis se, etten ole vieläkään päässyt yli siitä faktasta, että minulla on jo noin vanha kummipoika. Ymmärtääkseni se nimittäin tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että minulla on vähintäänkin jo 1/3 jalkaa haudassa. Kuinka masentavaa.

Olen näköjään viime aikoina myös erikoistunut kidnappauksiin (lue koiravarkaudesta). Tällä kertaa nappasin mukaan toisen kummilapseni Usvan sekä serkkuni minimini-chihun, Rusinan. Viikko onkin siis mennyt viihdyttäen 8-vuotiasta tyttöä, joka ei muuten todellakaan tule minulta luonnostaan. Aurinkoiset päivät vielä sujuivat ihan kivasti uiden sekä leikkipuistoillen, mutta mitä ihmettä lasten kanssa tehdään sadepäivinä?!? Leipominen, Netflix ja shoppailu - checked! Seuraavaa vierailua varten minun kyllä täytyy lukea joku  "Lasten käyttöohjeet"-opaskirja ja rukoilla sormet ristissa aurinkoista säätä.

Huom! Lupa kummilasteni kuvien julkaisuun on saatu sekä heiltä itseltään, että heidän vanhemmiltaan.