LASAGNESTA

Syksy ja viilenevät ilmat tuovat mukanaan myös hiukan raskaammat ruoat. No, ainakin täällä meillä. Lasagne on tässä taloudessa yleensä myös viikonloppuruoka, sillä sen valmistus tunnetusti ottaa oman aikansa. Lopputulos on kuitenkin niin hyvä, että valmistukseen käytetty aika ja vaiva ovat todellakin sen arvoiset!

Olen tehnyt lasagnea tällä kyseisellä reseptillä jo vuosia, mutta ohjeen alkuperä on ikävä kyllä hämärän peitossa. Luultavasti olen kuitenkin sekoittanut taas noin miljoona eri reseptiä keskenään, sillä teen hyvin harvoin ruokaa muokkaamatta ensin ohjeita mieluisammaksi. Ehkä se muokkaaminen muuten juuri onkin se syy, miksi niin iso osa kokkauksistani menee lopulta aivan vituralleen... Oh well.

LASAGNE

6-9 kpl täysjyvä lasagnelevyjä
juustoraastetta

TOMAATTIKASTIKE:
600 g jauhelihaa
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
400 g tomaattimurskaa
suolaa
pippuria
basilikaa
paprikamaustetta
jauhelihamaustetta
grillimaustetta
ripaus cayennepippuria

JUUSTOKASTIKE:
1 l kevytmaitoa
paketti voimakasta sulatejuustoa
0.5 dl vehnäjauhoja
0.5 tl suolaa
0.5 tl mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki paistinpannulla. Siirrä kulhoon odottamaan.
Paista jauheliha ja mausta se oman makusi mukaan.
Lisää pannulle sipulit sekä tomaattimurska ja tarkista maku.

Valmista juustokastike kattilassa.
Kuumenna vajaa litra maitoa ja lisää lämmenneen nesteen joukkoon paloiteltu sulatejuusto. Sekoittele ja anna sulaa.
Sekoita jäljelle jäänyt maito sekä vehnäjauhot ja lisää lorotellen juustokastikkeeseen. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Kokoa lasagne suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan.
Laita vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta, sitten juustokastiketta ja peitä lopuksi lasagnelevyillä. Toista kerran tai kaksi, mutta jätä ylimmäisestä kerroksesta lasagnelevyt pois.
Lisää halutessasi päälle vielä juustoraastetta.
Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia.

TYLLIHAMEESTA

Oi mikä ihanuus minua tulikaan vastaan Zaran nettikaupassa! Olen etsinyt kivaa tyllihametta jo ikuisuuden ja tämä yksilö pääsee erittäin lähelle täydellisyyttä. Vielä kun hinta oli vaivaiset 20€, oli minun vain pakko painaa "lisää ostoskoriin"-nappia. Tosin pituutta hameella on minun jaloilleni ehkä hieman liikaa, mutta ajattelin ihan pokkana vain saksia mekkoa hieman lyhyemmäksi. Siinä onkin sitten minun käsityötaitoni oikein parhaimmillaan.

TOSIN. Ehkä tuo tyllihame ei nyt näin kylmää syksyä, loskakelejä ja tulevia hirmumyrskyjä ajatellen ollut taas ehkä se kaikista käytännöllisin ja fiksuin ostos, mutta oh well. Kaikki läheiseni varmasti jo tietävätkin, etten ole mitenkään erityisen tunnettu järkevistä päätöksistäni (minkään asian saralla), joten menkööt tämäkin sitten siihen samaan jättikasaan tyhmiä ideoita.

ULKOILUSTA...

Viime sunnuntai oli Kuopiossa todella kaunis ja aurinkoinen - mutta aivan pirun kylmä päivä! Ei siinä sitten muu auttanut kuin kaivaa pipo ja villapaita kaapista, jotta tarkeni lähteä hiukan ulkoilemaan Jutin kanssa. Onneksi mukaan tarttui vielä termari kuumaa juomaa, sillä edes paksu villapaita ei meinannut riittää lämmikkeeksi.

Tuo alla oleva lookki on kyllä rehellisesti sanottuna hyyyvin kaukana minun todellisesta koiran ulkoilutus-vaatetuksestani - huulipunasta puhumattakaan. Juti-lenkin lisäksi kävimme siis hiukan asioilla kaupungilla, josta johtuen tuo pieni "panostus" ulkomuotoon. Jutskun kanssa ulkoillessa minulla on siis yleensä päällä noin 10 vuotta vanha, totaalisen kulahtanut ulkoilutakkini (omistan siis tasan yhden ainoan "ulkoilutakin"), verkkarit sekä hirveääkin hirveämmät Kuoman saappaat. Tosin Kuomista sen verran, että olen nyt jo siinä iässä kun voin ääneen myöntää, että rumuudestaan huolimatta ne ovat ihan järjettömän hyvät jalassa! Jopa niin hyvät, että poikaystävänikin vaati saada omat saappaansa. Keski-ikä here we come!

PIPO: GINA TRICOT

AURINKOLASIT: RAY-BAN

VILLAPAITA: MANGO

HUIVI: BALMUIR

LAUKKU: GUCCI

FARKUT: GINA TRICOT

SAAPPAAT: ALDO

TONNIKALAPIIRAKASTA...

Minun teki yksi ilta mieli jotain suolaista piirakkaa, joten kokeiluun pääsi Kinuskikissan sivuilta löytynyt resepti. Tosin muokkasin ohjetta jälleen kerran hieman itselleni mieluisammaksi. Piirakka oli kuitenkin todella helppo ja nopea tehdä ja siitä tuli ihan huippuhyvää! Loppusilauksen koko hoidolle antoi vielä loraus sweet chili-kastiketta, joka sopi ihan erinomaisen hyvin yhteen tonnikalapiirakan kanssa. Oikeastaan se sopii yhteen melkein minkä tahansa ruoan kanssa, joten kastiketta löytyykin aina jääkaappimme vakiovarusteista.

TONNIKALAPIIRAKKA

TAIKINA:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
0.5 dl vettä

TÄYTE:
1 prk tonnikalaa öljyssä
2 dl kevytkermaa
1 dl vettä
2 dl emmental-raastetta
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi.
Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Painele taikina voidellun piirasvuoan (24-26cm) pohjalle sekä hiukan myös reunoille.
Valuta tonnikalasta ylimääräinen neste ja levitä se piiraspohjalle.
Sekoita kulhossa kaikki muut aineet ja kaada tonnikalan päälle.
Paista 200 asteessa noin 30-35 minuuttia, suojaa pinta tarvittaessa foliolla.

PIENENTYNEISTÄ FARKUISTA...

Vettä sataa, tuulee ja ulkona on kylmä. Syksy on siis väkisinkin tulossa. Vaikka olenkin kesäihminen, ei minua kuitenkaan suuremmin haittaa tulevat viileät ilmat - isoihin neuleisiin sekä lämpimiin kaulahuiveihin on taas ihana kääriytyä. Tosin tuuli ja sade haittaavat sitten sitäkin enemmän - ellei satu makaamaan sohvalla peiton alla katsomassa jotain superkoukuttavaa sarjaa (suureksi surukseni katsoin juuri Gilmore girls'n loppuun, joten tarvitsisin äkkiä vinkkejä uudesta sarjasta??)

Nyt on siis myös se aika vuodesta, kun on tullut jälleen aika kiskoa farkut jalkaan löysien kesämekkojen sijaan. Ja siis nimenomaan paino sanalla "kiskoa", sillä se on joka pirun syksy tämä sama juttu; joko housut ovat tiukentuneet yksikseen kaapissa tai sitten kesän aikana suuhun sullotut wingssit, grilliruoka, brita-kakut, jäätelöt, mansikkamargaritat, valkoviinit ja only God knows mitkä muut ovat tehneet tehtävänsä. Yritän parhaani mukaan saada jostain motivaatiota salille (ei, tiukat farkut eivät vielä olleet tarpeeksi iso järkytys), mutta kun ei.... Noh, ehkä sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun en saa farkkuja jalkaan enää ollenkaan.

HUIVI: BALMUIR

T-PAITA: KAPPAHL

"NEULE"TAKKI : ZARA

FARKUT: GINA TRICOT

LAUKKU: TIGER OF SWEDEN

LENKKARIT: ADIDAS

IHANISTA HÄISTÄ...

Viime viikonloppu meni hyvin romantillisissa merkeissä, sillä otimme osaa ystäväpariskuntamme häihin. Päivän teki vielä erityisen ikimuistoiseksi se, että kyseessä oli sotilashäät. Sehän tarkoitti siis toisin sanoen sitä, että kirkko oli täynnä komeita miehiä uniformuissaan sekä miekoissaan - minulla on siis joku juttu uniformuja kohtaan.

Minulla on muuten joku juttu myös Prinsessa Ruususen häämarssia kohtaan, tosin vähän erilaisessa muodossa. En vain yksinkertaisesti kestä kuunnella sitä itkemättä. En enää edes yritä pidätellä, vaan annan ihan suosiolla patojen purkautua. Niin kuin myös tälläkin kertaa... Tilannetta ei suoranaisesti myöskään helpottanut näkymä kuvankauniista morsiamesta kävelemässä pitkin kirkon käytävää rakastamansa miehen luokse... Pelkkä ajatuskin tuo uudelleen kyyneleet silmiin! <3

Häitä juhlittiin Lapualla ja hääjuhlalle varattu tanssilava oli todella idyllinen sekä maalaisromantillinen paikka. Kaiken lisäksi lava sijaitsi aivan järven rannalla, joten puitteet täydelliselle juhlalle olivat kaikin puolin koossa. Vielä pisteenä i:n päälle juhlat sattuivat elokuun (suunnilleen) ainoalle hellepäivälle, joten vilttejä tarvitsi lämmikkeeksi vasta myöhään illalla. Ja silloinkin ehkä enemmän vain hyttyssuojaksi...

Vaikka sunnuntaina olo olikin kuin jyrän alle jääneellä ja 27 itikanpuremaa syyhyävät edelleen, olivat juhlat siitäkin huolimatta aivan mielettömän hauskat! Häät ovatkin ehdottomasti kaikkien juhlien aatelia! Tosin poikaystävälläni voi olla asiaan hieman eriävä mielipide, sillä jo vuosia kestänyt sukkanauhan välttely päättyi näissä häissä kuin seinään. Kyse ei tosin vieläkään ollut varsinaisesta sukkanauhan nappaamisesta, vaan se yksinkertaisesti vain lensi hänen olkapäälleen. Lukuisista uusintaheitto-pyynnöistä huolimatta (ne kaikki siis hänen suustaan) tulos jäi voimaan. JEI!

 Kiitos vielä ihanalle hääparille! <3

KONTTIRAVINTOLASTA...

Meidän on koko kesän ollut tarkoitus mennä kokeilemaan Kuopion keskustassa sijaitsevaa Mortonin konttiravintolaa, mutta jotenkin se on vain unohtunut. Ja tietysti silloin kun olisimme muistaneet, on tullut vettä kuin Esterin sieltä ja terassilla istuminen ei ole sattuneesta syystä oikein innostanut. Perjantaina sattui kuitenkin olemaan niin ihana ja aurinkoinen päivä, että hyökkäsimme pelipaikoille heti poikaystäväni päästyä töistä.

Ja hyvä että menimme, sillä hampurilaisannos oli todella herkullinen - bataattiranskalaisista puhumattakaan! Ne olivat siis ihanan rapeita sekä suolaisia, juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla! En ymmärrä miksi nykyään niin moni ravintola tarjoaa lähes suolattomia annoksia, sillä ilman sitä ruoka ei vain valitettavasti maistu miltään.

Olen muuten kerran yrittänyt tehdä bataattiranskiksia kotona, mutta se päättyi niin järkyttävään katastrofiin, että tyydyn nykyään syömään niitä vain ravintolassa. (Avopuoliso sekä minun hermoni kiittävät.)