KRIISEILYSTÄ UUDESSA-SEELANNISSA

Vihdoinkin Uudessa-Seelannissa!! Tosin sää ei kyllä ollut ihan odotetunlainen; +10c ja sataa vettä. Ensimmäinen kosketus tähän meille uuteen maahan tapahtuikin taloauton (=motorhome) hakemisen jälkeen Kmartissa, sillä neiti Linna ei ollut pakannut matkalaukkuun luonnollisesti mitään muuta kuin kesämekkoja. En oikeasti ottanut mukaan edes yhtäkään paria sukkia. "Vuoden pakkaaja"-palkintoa siis odotellessa - erityisesti kun tarkoituksemme on karavaanailla pitkin (sään puolesta erittäin arvaamatonta) Uutta-Seelantia seuraavat 10 päivää.

Onneksi Singaporesta tarttui kuitenkin mukaan pari kashmir-neuletta sekä paksuhko neulemekko, joten niillä mennään. Tosin eihän minulla ollut mukana myöskään yhtiäkään pitkiä housuja, joten ilman niitä neuleet saattaisivat näyttää hiukan alastomilta - sanan kaikissa merkityksissä. Onneksi Kmart to the rescue!

Ensimmäinen pysähdys Christchurchin jälkeen tapahtui Lake Tekapolla, jossa kävimme katsastamassa kuuluisan kirkon nimeltään Church of the Good Shepherd. Paikka kuitenkin suorastaan kuhisi kiinalaisia, joten kuvasaldo jäi heikonlaiseksi (paitsi niistä kiinalaisista).

Tekapon jälkeen ajelimme taloautolla yöksi Wanakan leirintäalueelle. Pieni Wanakan kylä oli kyllä söpö, mutta eihän siellä loppupeleissä hirveästi tekemistä ollut, etenkin kun ulkona meinasi jäätyä... Paikan ainoa nähtävyys taitaakin olla Wanaka tree, joka kasvaa hauskasti keskellä järveä.

Seuraavana aamuna heräsimme kuitenkin auringonpaisteeseen sekä lämpimään säähän. Matka jatkui kohti Te Anauta. Matkan varrella yritimme moneen otteeseen kuvata järjettömän kokoisia lammaslaumoja, mutta ne pirulaiset juoksivat aina karkuun, vaikka kuinka yritin hiljaa ryömiä niiden luokse. Se niistä hienoista lammas-kuvista sitten.

Pysähdyksen aiheutti myös paikallinen hunaja-myymälä, jossa myytiin superterveellistä Manuka-hunajaa todella edullisesti. Suomessa ihan järjettömiä maksava hunaja siis valmistetaan Uudessa-Seelannissa, joten sitä oli pakko ostaa mukaan! Hunajan antibioottinen vaikutus on tullut todistettua jo tälläkin matkalla, sillä kylmyydestä aiheutunut orastava flunssa nujertui päivässä, kun otin pari teelusikallista hunajaa aamuin illoin. Se siis oikeasti toimii.

Te Anau oli myös juuri sellainen pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Suurin osa paikoista oli saapuessamme jo kiinni, mutta meille sopi vallan mainiosti kokkailu taloautossa (avokadopastaa), rauhallinen hengailu sekä pari lasia paikallista valkkaria. Leirintäalue oli todella kiva ja toimiva, olimme valinneet yöpymispaikaksemme Te Anau Kiwi Holiday Parkin,  joka oli kyllä kaikin puolin hyvin varusteltu.

Ennen illan ukkoskuuroa ehdimme myös käydä tekemässä pienen kierroksen lähiseudulla. Löysimme muun muassa makeimman kirkon ikinä (kuva alla)! Ihan mieletön tuo pelkistetyn moderni tyyli (talofetissi is back)!

LIHONEISTA NILKOISTA

Singaporen kolmas - ja tällä erää viimeinen - päivä käynnistyi väsymyksestä (lue: koomasta) sekä jäätävästä jalkasärystä johtuen melko myöhään, joten päivä oli hyvä aloittaa suoraan lounaalla. Nilkkani ovat tällä hetkellä lentämisestä, kilometrien kävelystä sekä nesteiden kerääntymisestä johtuen kuin sotanorsulla, joten raahauduimme siis lähimpään nuudelipaikkaan, jonka löysimme. Ja ei ollenkaan huono valinta, sillä sieltä sai ihan taivaallisia paistettuja nuudeleita BBQ-possulla! Olen kyllä maailmankaikkeuden huonoin puikoilla syöjä, mutta pakon edessä ei auta muuta kuin yrittää. Jokainen "puikollinen" oli siis pieni henkilökohtainen voitto!

Aamupala-lounaan jälkeen suuntasimme metrolla Marina Bayn kautta Gardens by the Bay-puutarhaan. Menimme siis katsomaan niitä ihmeellisen mallisia puita, jotka lopulta paljastuivatkin ihan vain joksikin metallihäkkyröiksi. Ja koska aika ja jalkojen teho meinasi loppua kesken (emmekä kumpikaan ole sen kummemmin puutarhaihmisiä), emme jaksaneet raahautua katsomaan muita puutarhan "kohteita".  Meille molemmille siis riitti vallan mainiosti tämä puutarhan nopea pintaraapaisu.

Puutarhan alueelta löytyi kuitenkin näin joulun alla myös Christmas Wonderland, jossa oli pakko käydä. Joulualue tosin käsitti lähinnä vain puistossa soivat joululaulut, muutaman joulukoristeen sekä pienen "joulutorin". Kojujen seasta löytyi kuitenkin myös muutama helmi; siellä myytiin muun muassa todella söpöjä koruja. Henkilökohtainen lempparini oli kuitenkin churro-koju. Siis voi luoja miten hyviä! Kaiken huipuksi ne olivat vielä päällystetty lämpimällä karamellikastikkeella!

Minua hiukan hävettää myöntää tätä, mutta söin churroja kolme mukillista. En siis omaa minkäänlaista itsehillintää. Poikaystäväni voikin siis pikkuhiljaa alkaa täyttämään "Rakas, sinusta on tullut pullukka"-ohjelman hakukaavaketta.

Vaikka otimme Singaporen mukaan matkasuunnitelmaamme lähinnä vain tasoittamaan aikaeroja, tuli kaupunki meille molemmille positiivisena yllätyksenä. No hiukan edullisempaa olisi kyllä voinut olla ja  ehkä myös aavistuksen verran vähemmän sääntöjä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että purukumin syöminen on kiellettyä (kuten myös halailu, kaiteisiin nojailu, roskaaminen, liukuportaiden kaiteista kiinni pitäminen, metrossa juominen, durian-hedelmän syöminen metroasemalla jne.), mutta jo purkan maahantuominen voi pahimmillaan johtaa jopa vankeusrangaistukseen. Sitähän me emme tietenkään olleet selvittäneet etukäteen, joten minulla oli luonnollisesti joka ikisessä mukana olevassa käsilaukussa ainakin kaksi pakettia purkkaa. Olen siis luultavasti tällä hetkellä Singaporen Most Wanted-listan kärkikolmikossa.

SINGAPORESTA

Singaporen toisena päivänä päätimme antaa MasterCardille hiukan armoa ja suunnata suosiolla katselemaan ostoskeskusten sijaan itse kaupunkia. Aloitimme kierroksen Tiong Bahrun-kaupunginosasta, sillä kuulimme jostain huhua söpöistä seinämaalauksista. Ja pienen metsästyksen jälkeen niitä alkoikin löytyä... Onpa muuten ihana tapa piristää talon julkisivua!

Löysimme myös todella söpön kahvila-leipomo-putiikin nimeltään Plain Vanilla, josta sai aivan superhyviä cupcakeseja! Minun omaksi lempparikseni valikoitui pienen testailun jälkeen "carrot", nam!

Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä lounaalle Little Indiaan, mutta päästyämme viimein perille paikka ei sen kummemmin houkutellutkaan. Alueella oli todella voimakas suitsukkeen tuoksu ja intialaisten miesten intensiivinen tuijotus teki olon vähän epämukavaksi. Niinpä nappasimme pari kuvaa ihanan kirjavista taloista (joita oli noin kaksi) ja päätimme sittenkin mennä lounaalle kehuttuun Maxwell Roadin hawker centeriin, josta sai hyvää katuruokaa todella edulliseen hintaan.

Masut täynnä aasialaista ruokaa päätimme raahautua (nimenomaan juuri se oikea sanamuoto) kuuluisaan Raffles-hotelliin drinksuille. Tämä on juurikin se hotelli, jonka baarissa sai alkunsa ihka ensimmäinen Singapore Sling-drinkki. Juoma oli odotetusti aivan järkyttävän ylihintainen (25€/kpl), eikä se itse drinksukaan ollut mikään tajuntaa räjäyttävä, mutta tulipahan testattua!

Hotelli oli kuitenkin todella kaunis ja baarissa oli hauska traditio heittää pöydissä tarjoiltavat maapähkinän kuoret lattialle. Tämä taitaakin olla koko Singaporen ainoa paikka, jossa roskaaminen on virallisesti sallittu...

Vaikka molempien jalat olivat tässä vaiheessa jo niin kipeät, että ne teki lähinnä vain mieli leikata irti, päätimme kuitenkin vielä tehdä pikavisiitin Chinatowniin. Paikka oli odotetusti täynnä krääsää sekä kiinalaisia ravintoloita, mutta löytyi sieltä myös todella söpöjä taloja (en todellakaan tiedä mikä talofetissi minulle on oikein kehittynyt). Eli ei ollenkaan turha reissu!

HC-SHOPPAILUSTA

Terkkuja hiostavasta Singaporesta! Täällä sitä siis ollaan vihdoinkin, vaikka matka tuntui kestävän aivan iäisyyden. Ex-lentoemäntänä minun on siis todella vaikea vain istua paikallani lentokoneessa, joten kaikki lentomatkat ovat aina yhtä tuskaa sekä kellon tuijottamista. Täytyy kuitenkin myöntää, että tällä kertaa lento sujui tylsyydestä huolimatta melko mukavasti; British Airwaysin Airbus A380 oli todella tilava, joten lähes 190-senttinen matkakumppanikin pärjäsi ilman sen pahempia puutumisia tai veritulppia.

Yksi matkailun huonoimmista puolista on kuitenkin jet lag. Täällä ollaankin siis oltu hereillä aamukahdesta eteenpäin (melatoniinista huolimatta), joten mikä olisikaan ollut parempi tapa ennaltaehkäistä tulevaa koomatilaa kuin hc-shoppailu?! Niinpä siis heti aamusta suunta kohti kuuluisaa Orchard Roadia sekä Marina Bayta, joissa on aivan loputon määrä kauppoja!

Marina Bayn ostoskeskuksen sisällä kulkee joki.

Niin kuin olen täällä joskus ennenkin maininnut, en todellakaan ole se maailman järkevin rahankäyttäjä. Niinpä minun on varmaan myös myönnettävä, että tämän päivän tasoinen matkabudjetin tuhoaminen ei ehkä ollut se kaikista fiksuin veto näin reissun ensimmäisenä päivänä. Mutta minkäs sille voi, kun Singapore paljastuikin ihan täydelliseksi ostosparatiisiksi?! Tähän hästääk "ups".

Singaporesta löytyy siis oikeastaan kaikki kivat kaupat. On Uniqlo, Muji, Bimba Y Lola, Victoria's Secret, Topshop, Aldo, Sasa jne. Etenkin juuri Uniqlossa meinasi iskeä suurempikin sekoaminen (eikä vain pelkästään minulle), sillä sieltä sattui saamaan kashmir-neuleita parhaimmillaan jopa puoleen hintaan! Mukaan tarttui myös aivan ihana neulemekko, mutta niistä lisää sitten myöhemmin...

Sekoamisesta tuli lopulta myös nälkä, joten päätimme suunnata Plaza Singapuran sisällä sijaitsevaan Tim Ho Wan ravintolaan, josta saa maailman edullisinta Michelin-tähdellä palkittua ruokaa. Ruoka-annokset olivatkin todella edullisia; koonsa puolesta tapasmaiset annokset maksoivat noin 3-4 euroa kappale. Eikä siellä ollut yhtään jonoakaan, vaikka joka paikassa varoiteltiin pitkästä odotusajasta!

Lisää kuvateksti

Jälkkäriksi päätimme napata kadulta paikallisen herkun, ice cream sandwichin. Eli siis suomeksi sanottuna jäätelöä paahtiksen sisällä. Siis oikeasti. Tämän keksijän on täytynyt olla luomishetkellä vähintäänkin kolmen promillen humalassa.

MAKEIMMASTA REISSUSTA I K I N Ä

Tätä on odotettu! Nyt on vihdoinkin tullut aika karata Suomesta ja suunnata nenä kohti Singaporea, Uutta-Seelantia, Australiaa sekä Malesiaa! Matkalla on siis tarkoitus olla melko pitkään, sillä tuonne asti ei paljon viikon takia kannata lähteä... Pitkissä reissuissa on kuitenkin toki myös riskinsä, joten voi olla että matkaan mahtuu aikaeroväsymyksestä sekä nälkäkiukusta johtuen myös muutama avoero (vähän niin kuin avioero, mutta ei kuitenkaan). Tavoite on kuitenkin tulla samalla lentokoneella takaisin...

Mutta entäs Juti?? Pienestä vastalauseesta huolimatta (=kova yritys änkeä mukaan) Juti jää täysihoitoon Mama Linnan luokse. Mama ansaitseekin tuosta hyvästä vähintäänkin "Vuoden Äiti 2016"-palkinnon! Onneksi Joulupukki kuulemani mukaan muistaa Mama Linnaa tänä vuonna ihan erityisen kivalla lahjalla, joten se palkintopuolikin on aika hyvin checked! Kiitos vielä tuhannesti jo näin etukäteen, olet ihan super!

P.s. Koska reissu on sen verran pitkä, päivitän matkakuulumisia aina tilaisuuden tullen pitkin reissua. Matkaa voi seurata myös Instagramistani, jota lupaan päivittää vieläkin ahkerammin! Palataan siis pian asiaan - tosin hiukan aurinkoisemmista maisemista!

VILNAN KOIRATARHASTA

Kävin marraskuussa työmatkalla Liettuassa ja se syy tuohon reissuun oli Pet Rescue Finland. Erittäin koirarakkaana ihmisenä niiden väkivaltainen kohtelu ja julma hylkääminen on jotain sellaista, mitä en vain voi ikinä ymmärtää. Se vain yksinkertaisesti särkee sydämen. Vaikka maailmassa on niin järjetön määrä pahuutta, onneksi sieltä löytyy jotain hyvääkin. Tämä kyseinen hyväntekeväisyysjärjestö on siis ollut toiminnassa vasta vuoden, mutta sen kautta on löytänyt uuden kodin Suomesta jo lähes 70 koditonta tai kaltoin kohdeltua koiraa! Ihan mieletön saavutus!

Koirat saivat tuliaisiksi ison säkin ruokaa.

Tiesin jo etukäteen, että vierailusta koiratarhalla tulee hyvin tunteellinen - ja niinhän siinä sitten kävi. Vaikka koirista pidetäänkin tarhalla hyvää huolta ja niitä ulkoilutetaan sekä rapsutellaan päivittäin, joutuvat ne kuitenkin elämään hyvin rajallisissa tiloissa. Myös kauhutarinoita koirien pahoinpitelyistä sekä hylkäämisistä oli suorastaan järkyttävää kuunnella.

Ensimmäiset kyyneleet vierähtivät kuitenkin poskelle nähdessäni kolmijalkaisen Akelan. Vaikka isot koirat voivat joskus olla mielestäni hiukan pelottavia, Akela oli ihan kaikkea muuta. Kukaan tarhalla ei tiennyt mitä kauheuksia Akela oli saanut kokea menettäessään jalkansa, mutta rankasta menneisyydestään huolimatta se on ehkä maailman kiltein sekä herttaisin koira! Jos joku siellä siis miettii koiran hankkimista, muistakaa tämä ihana!

Akela tykkäsi kovasti rapsutuksista.

Miten joku voi hylätä tällaisen söpöliinin?!?

Heräsikö halu auttaa? Pet Rescue Finland ei ole vielä ehtinyt saamaan rahankeräyslupaa, mutta heitä voi halutessaan auttaa monella muullakin tavalla! Järjestö ottaa oikein mielellään vastaan koiranruoka- sekä tavaralahjoituksia. Heille voi siis viedä esimerkiksi lasten leluja, pelejä sekä erilaisia kodin tavaroita, jotka he myyvät eteenpäin kirpputorilla. Ja jos sinulla ei ole mahdollisuutta toimittaa lahjoituksia järjestön keräyspisteeseen (Suomen Tanssitarvike Oy, Aleksis Kiven katu 32-34, Helsinki), he voivat tarvittaessa noutaa ne vaikka kotoa (pääkaupunkiseutu). Kirpparimyynnistä saadut varat käytetään muun muassa eläinten leikkauksiin sekä lääkkeisiin.

Lisäksi erityishuomio kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat ystävät, tutut sekä tuntemattomat! Järjestöllä on iso pula niin sanotuista kotihotelleista! Tarhojen ollessa täysiä koiria tuodaan Suomeen, vaikkei niille vielä olisi löytynytkään kotia. Tuollaisissa tilanteissa olisi todella iso apu saada sijoitettua koira hetkeksi kotihotelliin. Joskus eläimestä huolehtiminen voi kestää ainoastaan muutaman päivän, joskus pari kuukautta. Siitä olisi kuitenkin ihan suunnaton apu!

Ota rohkeasti yhteyttä!

Puh:  040 571 8196

Email: PetRescueFin@gmail.com

Facebook: https://www.facebook.com/PetRescueFinland/?fref=ts

COMEBACKISTA

Täällä ollaan taas! Tai no on minulla edelleenkin käsi paketissa, mutta nyt saa hiljaiselo ja sohvalla makaaminen riittää. Mursin siis peukaloni ja se on nyt "aavistuksen" verran rajoittanut tekemisiä tässä viime aikoina. Luojan kiitos en sentään tarvitse apua vessareissuilla, mutta esimerkiksi hiusten laittamisen (niin kuin millään tavalla), rintsikoiden pukemisen sekä farkut noin kokonaisuudessaan olen saanut nyt suosiolla unohtaa.

Huonoina hetkinä (esimerkiksi erittäin haastavina suihkukäynteinä) olen onneksi voinut edes ajatella, että murtuminen tapahtui kuitenkin hyvän asian puolesta. Yritin siis estää erästä mummoa kaatumasta ja loppujen lopuksi kaaduimme molemmat vasemman käteni päälle ja peukaloni vääntyi väärään suuntaan. Mummolle ei kuitenkaan käynyt pehmeästä laskusta johtuen mitenkään (kiitos pizzalle, irtokarkeille sekä tuhansille wingsseille), joten loppu hyvin, kaikki hyvin! Tai no ainakin melkein. Nämä seuraavat kuvat ovat kuitenkin siltä ajalta, kun olimme Helsingissä ja minulla oli vielä kaksi kättä...

Ei ole muuten tainnut mennä yhtäkään Helsingin reissua ilman käyntiä Friends&Brgrs:ssä. Vaikka osa hehkuttaakin nykyään Naughtya, hakkaavat F&B:n burgerit Naughtyn aivan triljoona nolla. Mutta nämä nyt ovat niitä makuasioita, joista ei kuulemma saa tapella...

Minun on myös ollut jo noin ikuisuuden tarkoitus käydä tarkastamassa Roobertin Herkku! Tai no onneksi en ole löytänyt paikkaa jo aiemmin, sillä olisin siinä tapauksessa huomattavasti köyhempi sekä omistaisin vähemmän hampaita. Mutta mikä ihana karkkikauppa! Olisin siis saanut kulutettua siellä pienen omaisuuden, ellei erittäin ankea poikaystäväni olisi taas ollut rajoittamassa minua! Tosin ehkä syy siihen hoputtamiseen olikin juuri se ajatus harvahampaisesta tyttöystävästä... Mene ja tiedä.