MÖKKEILYÄ

Kävimme parisen viikkoa sitten pitkästä aikaa mökkeilemässä ihanan Mummini mökillä Urjalassa. Syy suhteellisen harvoihin mökkeilykertoihin on jo vuosia ollut kammoksumani ulkovessa. Olen erittäin tietoinen kuinka helsinkiläiseltä tuo kommentti kuulostaa, mutta keskellä metsää sijaitseva "ämpäri" aiheuttaa minulle edelleen painajaisia - siellähän voi majailla vaikka käärmeitä! Nyt suostuin kuitenkin taas osallistumaan tuohon "eräviikonloppuun", sillä setäni oli vihdoinkin hommannut mökille ihan oikean vessanpöntön. En muista milloin olisin viimeksi ollut niin onnellinen istuessani pöntöllä, eihän siitä melkein malttanut nousta ollenkaan!

Juti taas on aina ollut erittäin innoissaan mökkeilystä, sillä hänelle "ulkovessa" on sattuneesta syystä hieman tutumpi käsite. Karvapallero kirmasi ympäri pihaa minkä kerkesi, mitä nyt välillä piti juosta äidin syliin piiloon kärpäsiä (kyllä, meillä pelätään edelleen ihan hysteerisesti kärpäsiä).

Kävimme viikonlopun aikana piipahtamassa myös Nuutajärven Lasikylässä, josta löytyy muun muassa pieniä putiikkeja, söpö kahvila sekä Iittalan outlet- myymälä. Siellä kannattaa siis ehdottomasti käväistä jos sattuu olemaan lähistöllä.

Toinen lähiseudulla sijaitseva "must"- kohde on Urjalan Makeistukku. Tuo stoppi oli etenkin lapsena kesän ehdoton kohokohta, sillä myymälästä löytyy vaikka mitä herkkuja! Tällä kertaa pidimme kuitenkin ostokset mahdollisimman minimissä, sillä viikonloppuun kuului myös perinteisen "mökkimustikkapiirakan" leivontaa. Vaikka tein piirakan laiskuuttani valmistaikinasta, maistuu se tuossa idyllisessä mökkiympäristössä aina suorastaan taivaalliselta.

MITEN MUISTAA KUMMILASTA NIMIÄISPÄIVÄNÄ?

Pieni kummityttömme sai maanantaina nimen ja luonnollisesti halusimme muistaa pikkuista hänen suurena juhlapäivänään. Rehellisesti sanottuna en tiedä mitään vauvoista - saati heidän tarpeistaan - joten meidän taloutemme shoppailuvastaavana päätin mennä "mikä nyt sattuu vain näyttämään erityisen söpöltä"- linjalla.

Lopulta sain idean hankkia Mimille hänen ensimmäiset designer- kenkänsä, jotka löytyivät pienen googlailun jälkeen Burberryltä. Kovin käytännöllinen lahja tämä ei varmasti ole, sillä Mimsuli tulee luultavasti käyttämään uusia kenkiään vain muutaman kerran. Tarkoituksena onkin, että lahja laitetaan talteen, jotta hän voi vuosien päästä antaa kengät omalle lapselleen. Itse sain aikoinaan isovanhemmiltani ristiäislahjaksi Diorin pyyhkeen, joka on minulla edelleenkin hyvässä tallessa. Jotkut lahjat kannattaa siis ehdottomasti säästää äidiltä tyttärelle.

KESÄINEN CHICAGO

Pääsin parisen viikkoa sitten käymään työmatkalla yhdessä lempikohteessani eli Chicagossa. Edellisestä kerrasta onkin tainnut vierähtää jo vuosi, joten tämä reissu meni vain fiilistellessä tuota ihanaa kesäkaupunkia. Jätin jopa ostokset aivan minimiin ja sen sijaan vain kävelin ympäriinsä ihastellen suurkaupungin vilinää. Se muuten olikin minulta jo melkoinen saavutus!

Vaikka pidänkin Yhdysvalloista, en ole ikinä voinut sietää heidän tippauskulttuuriaan - ravintolakäynnin hinta saattaa pompsahtaa huomattavasti, kun laskuun lisää vielä tarjoilijan tipin. Lisäksi minua ärsyttää epätietous siitä auttaako joku vain puhtaasta ystävällisyydestä, vai odottaako hän pientä palkkiota avustaan. Tästä syystä käyn hyvin harvoin syömässä "hienommissa" ravintoloissa, joissa tippaus on lähestulkoon pakollista. Koska fast food on Jenkeissä aivan omaa luokkaansa (enkä puhu nyt pelkästään epäterveellisestä roskaruoasta), tykkään hoitaa syömiset usein helpoissa pikaruokaloissa.

Tällä kertaa pääsin vielä astetta helpommalla, sillä nappasin katukärrystä iltapalaksi  Chicago- tyylisen hot dogin. Tuo hodari eroaa huomattavasti siitä "perinteisestä" hot dogista, sillä sinne tungetaan muun muassa lähes kokonainen suolakurkku, tomaattia sekä sellerisuolaa. Vaikka yhdistelmä kaikkinensa saattoi aluksi tuntua hieman oudolle, oli hodari kuitenkin todella hyvä!

LAURA TESTAA: PUNAISUUTTA POISTAVAT SILMÄTIPAT

Olen ollut viime aikoina taas aivan järkyttävän väsynyt, eikä mikään lepo tunnu parantavan tilannetta. Yöunien jälkeen pysyn muutaman tunnin hereillä, jonka jälkeen onkin taas pakko päästä päikkäreille. On varmaan sanomattakin selvää, ettei väsymys ilmene pelkästään tunteena; se näkyy valitettavan selvästi myös naamasta. Olen metsästänyt ympäri maailman erilaisia ihoa kirkastavia tuotteita, mutta häämatkamme aikana satuin löytämään Jenkeistä todellisen helmen. Tuo helmi on Lumify, joka lupauksensa mukaan todella kirkastaa silmiä sekä häivyttää katkenneet verisuonet. Zombie- silmät muuttuvat siis hetkessä säkenöiviksi, joka tekee lähes ihmeitä väsyneelle lookille. Vaikutus kestää noin kahdeksan tuntia, jonka jälkeen joulunpunaiset silmät tekevät pikkuhiljaa paluun.

En todellakaan tiedä mitä "myrkkyjä" tuote sisältää, mutta näin epäsäännöllisen säännöllisesti käytettynä (ja tässä koomatilassa) en nyt jaksa pohtia asiaa sen enempää. Lumify on kuitenkin todella suosittu Yhdysvalloissa - tuossa oikeuteen haastamisen luvatussa maassa - joten pakko vain luottaa tuotteen turvallisuuteen.

MAAILMAN OUTOUKSIA

Intian aikaero Suomeen verrattuna on +2.5 tuntia, joka kuulostaa minusta todella oudolta. En tosin edelleenkään tiedä miksi tuonne on pitänyt ympätä tuo "ylimääräinen" puoli tuntia, mutta tällä mennään.

Monet ovat nähneet japanilaisten kulkevan kaduilla maski kasvojensa edessä. Luulin pitkään, että sen on tarkoitus suojella kantajaansa niin ilmansaasteilta kuin taudeiltakin, mutta olinkin väärässä. Japanilaiset ovat niin uskomattoman kohteliasta kansaa, että he käyttävät maskeja tuntiessaan olonsa flunssaiseksi - ja näin ollen suojelevatkin siis kanssaihmisiään tartunnalta.

Japanissa käsilaukkua ei saa pitää maassa. En tiedä yritetäänkö sillä pidentää heidän merkkilaukkujensa ikää vai liittyykö asia esimerkiksi taikauskoon. Ravintoloiden lattioilta löytyy joka tapauksessa pieniä koreja, joissa käsilaukut voivat odotella ruokailun ajan.

Kiinassa monen hotellin yöpöydältä löytyy ehkäisyvälineitä, joka on ehkämahdollisesti yritys pitää heidän jatkuvasti kasvava väkilukunsa edes jossain määrin kurissa.

Japanissa tatuoinnit ovat merkki yakuzaan eli mafiaan kuulumisesta, joten niiden kantajia ei katsota hyvällä.  Muun muassa monen hotellin uima-altaalle on pystytetty iso kyltti, joka kieltää allas-alueella oleskelun näkyvien tatuointien kanssa.

Vaikka Espanjassa ei millään muotoa voi kehua esimerkiksi asiakaspalvelun ystävällisyyttä, liikenteessä asia on aivan täysin eri. Autoilijoiden kohteliaisuus jaksaa ihmetyttää minua yhä edelleen, sillä jalankulkijoille annetaan aina "etukävelyoikeus".

Kiinalaiset tunnetusti rakastavat omia (todella oudoilta näyttäviä) teesekoituksiaan ja kantavat termospullojaan mukana lähes joka paikkaan. Tässä vuosien saatossa olen lisäksi huomannut, etteivät he pidä lainkaan jääkymistä juomista. Minulle onkin monesti tuotu paikallisissa ravintoloissa esimerkiksi huoneenlämpöinen olut tai virvoitusjuoma.

Kiinalaisten hierontapaikkojen työntekijöistä puhutaan numeroilla, sillä kukaan länsimaalainen turisti ei vain yksinkertaisesti osaisi lausua heidän nimiään. Vaikka numerointi kieltämättä tuntuu todella karulta, on se kuitenkin osoittautunut myös melko järkeenkäyväksi ratkaisuksi.

Thaimaassa on eri vuosi kuin meillä muilla, sillä heidän ajanlaskunsa perustuu buddhalaisen kalenterin itäiseen versioon. Tuo kalenteri on 543 vuotta gregoriaanista edellä, joten meidän vuotemme 2019 vastaa thaimaalaisille vuotta 2562.

Vaikka japanilaiset tunnetusti ovat äärimmäisen kohteliasta kansaa, löytyy sieltä muutama friikkikin. Koska naisten hameiden alta salakuvaaminen on maassa iso ongelma, on heidän matkapuhelimistaan poistettu ominaisuus hiljentää kameran ääni. Näin ollen Japanista ei siis välttämättä kannatakaan ostaa uusia puhelimia, sillä valokuvan ottamisesta kuuluu erittäin äänekäs "klik".

IHANAIHANA NEW YORK

Kävin parisen viikkoa sitten jälleen työmatkalla New Yorkissa ja sillä kertaa päätin lähteä palloilemaan Greenwich Villageen sekä Sohoon. Nuo alueet ovat mielestäni sitä söpöintä New Yorkia, joten siellä minäkin ehdottomasti asuisin newyorkilaisena. Kaikkien suloisten rakennusten, pikkuputiikkien sekä kahviloiden lisäksi noilta alueilta löytyy muun muassa Carrie Bradshawn asuinrakennus (66 Perry St) sekä se Frendeistä tuttu talo, jossa Rachel, Monica, Joey sekä Chandler asuivat (90 Bedford St).

Sohossa käydessäni minun on aina pakko piipahtaa Sinkkuelämästä tutuksi tulleessa Magnolia Bakeryssä, sillä heidän suklaakuppikakkunsa ovat aivan taivaallisia! Leipomo sijaitsee muuten aivan kivenheiton päässä Carrien asunnosta, joten nuo kohteet ovat ehdoton must kaikille Sinkkuelämää- faneille.

Ja toisin kun moni luulee, Frendeistä tuttua kahvilaa, Central Perkiä, ei valitettavasti ole olemassakaan. Rakennuksen alakerrasta löytyy kylläkin ravintola, mutta se on nimeltään Little Owl. Olen joka tapauksessa kuullut ravintolasta paljon kehuja, joten pitää ehdottomasti käydä testaamassa heidän ruokalistansa as soon as possible!

ALLERGIALAPSESTA

En ole pitkään aikaan kertonut täällä Jutin kuulumisia, joten tässä tulee! Juti kävi viime viikolla lääkärissä, sillä ressukalla todettiin jälleen suolistotulehdus. Tuo viheliäinen tauti iskee aina muutaman kuukauden välein ja vaatii lääkehoitoa parantuakseen. Tällä kertaa eläinlääkäri epäili kuitenkin, että tuo säännöllisen epäsäännöllinen sairastelu johtuisikin allergiasta. Niinpä Juti- parka joutuukin piakkoin erityiselle dietille, jossa yritetään selvittää tuo allergisoiva ruoka-aine.

Erityisen haastavaksi tämän tekee vielä se, että Juti on ollut aina aivan järkyttävän huono syömään. Olemme kokeilleet varmaankin kaikkia mahdollisia koiranruokia ulkomaita myöten ja noin 96% niistä on jäänyt syömättä -  siitäkin huolimatta, että olen paasannut Jutille nälkää näkevistä koirista. Onko siellä muita samassa tilanteessa olevia koiranomistajia? Mitä teidän nirsot ja allergiset hauvelinne ovat suostuneet syömään? Kaikki vinkit ovat nyt erittäin tervetulleita, sillä täällä alkaa nälkälakko aivan näinä päivinä!