LAURA TESTAA: FILLERINA- TÄYTEAINEHOITO

Minulla on ilmeisesti meneillään pahemman laatuinen ikäkriisi, sillä kollegani kerrottua minulle eräällä lennolla Fillerinasta, juoksin heti työpäivän jälkeen apteekkiin ostoksille. Fillerina on siis ensimmäinen kotikäyttöinen dermokosmeettinen täyteaine, joka ruiskutetaan iholle pistämisen sijaan. Minulla on aina ollut todella paha neulakammo, joten tämä "tökkimisvapaa" vaihtoehto madaltaa juonteita sekä saada täyteläisemmät huulet oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen! Fillerina sisältää kuutta eri hyaluronihappoa, joiden normaalia pienempi molekyylikoko auttaa niitä imeytymään syvälle ihoon. 14 päivää kestävä kaksivaiheinen kuuri lupaa vähentää juonteita, ihon epätasaisuuksia sekä antaa lisää volyymia esimerkiksi huulille ja poskipäille.

Olen yleensä erittäin skeptinen tällaisten "ihmeaineiden" suhteen - niin kuin nytkin. Kollegani kuitenkin hehkutti tuotetta niin paljon, etten vain voinut olla kokeilematta sitä. Koska kuuri on minulla edelleen kesken, en vielä puhu sen enempää tuloksista. Palaan siis asiaan ennen ja jälkeen- kuvien kera heti kun tuo kaksi viikkoa on kulunut loppuun...

PÄIVITYS 25.9. 

Fillerina- hoidon tuloksista voit lukea täältä!

VIIME AIKOJEN PROS & CONS

+ Suloinen kummityttömme sai viime viikolla nimen Mimi ja luonnollisesti pikkuiselle järjestettiin myös hänen ensimmäiset omat juhlansa. Nimiäistilaisuus oli ihanan lämminhenkinen ja kohokohdan illalle toi Saara Aallon varta vasten Mimille tekemä laulu. Esityksen jälkeen tilaisuudessa ei tainnut olla jäljellä yhtäkään kuivaa silmäparia, sillä kappale oli aivan mielettömän koskettava!

+ Mikä ihana rankkasadepäivä viime viikolla olikaan! Olen aina tykännyt sateesta ja ukkosesta - tosin sillä edellytyksellä, ettei silloin tarvitse poistua kotoa. Olenkin jo aivan valmis syksyn saapumiseen, sillä se on ehdottomasti lempivuodenaikaani!

+ Jutin erikoisdieetti on sujunut oikein hyvin ja karvapallo on syönyt jopa yllättävänkin reippaasti uusia ruokiaan. Tosin raukalla on edelleen hieman ongelmia ihonsa kanssa, joten saa nähdä meneekö tämä ankasta koostuvakin ruokavalio vielä uuteen uskoon... Ilmeisesti koko siipikarja tuottaa Jutille ongelmia, siispä seuraavaksi taitaa olla pakko kokeilla kengurua.

 - Vein taas maanantaiaamuna miestäni lentokentälle ja päätin samalla hakea kaupasta jonkun ihanan vastaleivotun leivän. En ole ikinä ollut mikään aamusyöjä, mutta tuolla kertaa halusin hapankorpuille jotakin vaihtelua. Kotiin päästyäni minulta meinasikin päästä itku, sillä leipä oli tungettu täyteen rusinoita - kuinka ällöä! Mikään ei ole niin kuvottavaa, kun suuhun ilmestynyt löllö rusina kesken metukkaleivän, joten ei siinä auttanut kuin ottaa pikapaluu takaisin hapankorppuihin!

- Olen viime kuukausien aikana ravannut jatkuvasti lääkärillä, sillä olen yrittänyt saada selville mistä järkyttävä väsymykseni oikein johtuu. Lukuisten testien sekä verikokeiden jälkeen sain viime viikolla vihdoinkin diagnoosin, joka selittää kaikki viime aikaiset oireeni; minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Minulla epäiltiin sitä jo heti alunperinkin, mutta jostain syystä verikokeet eivät ensimmäisellä ottokerralla pitäneet taudin osalta paikkaansa.

Vaikka tuo loppuiän kestävä sairaus on tietysti iso miinus, on kuitenkin helpotus saada vihdoinkin apua pitkittyneisiin oireisiin. Väsymyksen lisäksi olen ollut viime aikoina tooodella saamaton sekä alavireinen ja vaatteetkin ovat jotenkin mystisesti pienentyneet. Lisäksi myös hämäränäköni on huonontunut huomattavasti - joka sekin kuuluu (uskomatonta kyllä) taudin oireisiin. Nyt täytyy vain toivoa, että lääkitys alkaisi vaikuttaa mahdollisimman nopeasti ja elämä palaisi takaisin ennalleen...

MÖKKEILYÄ

Kävimme parisen viikkoa sitten pitkästä aikaa mökkeilemässä ihanan Mummini mökillä Urjalassa. Syy suhteellisen harvoihin mökkeilykertoihin on jo vuosia ollut kammoksumani ulkovessa. Olen erittäin tietoinen kuinka helsinkiläiseltä tuo kommentti kuulostaa, mutta keskellä metsää sijaitseva "ämpäri" aiheuttaa minulle edelleen painajaisia - siellähän voi majailla vaikka käärmeitä! Nyt suostuin kuitenkin taas osallistumaan tuohon "eräviikonloppuun", sillä setäni oli vihdoinkin hommannut mökille ihan oikean vessanpöntön. En muista milloin olisin viimeksi ollut niin onnellinen istuessani pöntöllä, eihän siitä melkein malttanut nousta ollenkaan!

Juti taas on aina ollut erittäin innoissaan mökkeilystä, sillä hänelle "ulkovessa" on sattuneesta syystä hieman tutumpi käsite. Karvapallero kirmasi ympäri pihaa minkä kerkesi, mitä nyt välillä piti juosta äidin syliin piiloon kärpäsiä (kyllä, meillä pelätään edelleen ihan hysteerisesti kärpäsiä).

Kävimme viikonlopun aikana piipahtamassa myös Nuutajärven Lasikylässä, josta löytyy muun muassa pieniä putiikkeja, söpö kahvila sekä Iittalan outlet- myymälä. Siellä kannattaa siis ehdottomasti käväistä jos sattuu olemaan lähistöllä.

Toinen lähiseudulla sijaitseva "must"- kohde on Urjalan Makeistukku. Tuo stoppi oli etenkin lapsena kesän ehdoton kohokohta, sillä myymälästä löytyy vaikka mitä herkkuja! Tällä kertaa pidimme kuitenkin ostokset mahdollisimman minimissä, sillä viikonloppuun kuului myös perinteisen "mökkimustikkapiirakan" leivontaa. Vaikka tein piirakan laiskuuttani valmistaikinasta, maistuu se tuossa idyllisessä mökkiympäristössä aina suorastaan taivaalliselta.

MITEN MUISTAA KUMMILASTA NIMIÄISPÄIVÄNÄ?

Pieni kummityttömme sai maanantaina nimen ja luonnollisesti halusimme muistaa pikkuista hänen suurena juhlapäivänään. Rehellisesti sanottuna en tiedä mitään vauvoista - saati heidän tarpeistaan - joten meidän taloutemme shoppailuvastaavana päätin mennä "mikä nyt sattuu vain näyttämään erityisen söpöltä"- linjalla.

Lopulta sain idean hankkia Mimille hänen ensimmäiset designer- kenkänsä, jotka löytyivät pienen googlailun jälkeen Burberryltä. Kovin käytännöllinen lahja tämä ei varmasti ole, sillä Mimsuli tulee luultavasti käyttämään uusia kenkiään vain muutaman kerran. Tarkoituksena onkin, että lahja laitetaan talteen, jotta hän voi vuosien päästä antaa kengät omalle lapselleen. Itse sain aikoinaan isovanhemmiltani ristiäislahjaksi Diorin pyyhkeen, joka on minulla edelleenkin hyvässä tallessa. Jotkut lahjat kannattaa siis ehdottomasti säästää äidiltä tyttärelle.

KESÄINEN CHICAGO

Pääsin parisen viikkoa sitten käymään työmatkalla yhdessä lempikohteessani eli Chicagossa. Edellisestä kerrasta onkin tainnut vierähtää jo vuosi, joten tämä reissu meni vain fiilistellessä tuota ihanaa kesäkaupunkia. Jätin jopa ostokset aivan minimiin ja sen sijaan vain kävelin ympäriinsä ihastellen suurkaupungin vilinää. Se muuten olikin minulta jo melkoinen saavutus!

Vaikka pidänkin Yhdysvalloista, en ole ikinä voinut sietää heidän tippauskulttuuriaan - ravintolakäynnin hinta saattaa pompsahtaa huomattavasti, kun laskuun lisää vielä tarjoilijan tipin. Lisäksi minua ärsyttää epätietous siitä auttaako joku vain puhtaasta ystävällisyydestä, vai odottaako hän pientä palkkiota avustaan. Tästä syystä käyn hyvin harvoin syömässä "hienommissa" ravintoloissa, joissa tippaus on lähestulkoon pakollista. Koska fast food on Jenkeissä aivan omaa luokkaansa (enkä puhu nyt pelkästään epäterveellisestä roskaruoasta), tykkään hoitaa syömiset usein helpoissa pikaruokaloissa.

Tällä kertaa pääsin vielä astetta helpommalla, sillä nappasin katukärrystä iltapalaksi  Chicago- tyylisen hot dogin. Tuo hodari eroaa huomattavasti siitä "perinteisestä" hot dogista, sillä sinne tungetaan muun muassa lähes kokonainen suolakurkku, tomaattia sekä sellerisuolaa. Vaikka yhdistelmä kaikkinensa saattoi aluksi tuntua hieman oudolle, oli hodari kuitenkin todella hyvä!

LAURA TESTAA: PUNAISUUTTA POISTAVAT SILMÄTIPAT

Olen ollut viime aikoina taas aivan järkyttävän väsynyt, eikä mikään lepo tunnu parantavan tilannetta. Yöunien jälkeen pysyn muutaman tunnin hereillä, jonka jälkeen onkin taas pakko päästä päikkäreille. On varmaan sanomattakin selvää, ettei väsymys ilmene pelkästään tunteena; se näkyy valitettavan selvästi myös naamasta. Olen metsästänyt ympäri maailman erilaisia ihoa kirkastavia tuotteita, mutta häämatkamme aikana satuin löytämään Jenkeistä todellisen helmen. Tuo helmi on Lumify, joka lupauksensa mukaan todella kirkastaa silmiä sekä häivyttää katkenneet verisuonet. Zombie- silmät muuttuvat siis hetkessä säkenöiviksi, joka tekee lähes ihmeitä väsyneelle lookille. Vaikutus kestää noin kahdeksan tuntia, jonka jälkeen joulunpunaiset silmät tekevät pikkuhiljaa paluun.

En todellakaan tiedä mitä "myrkkyjä" tuote sisältää, mutta näin epäsäännöllisen säännöllisesti käytettynä (ja tässä koomatilassa) en nyt jaksa pohtia asiaa sen enempää. Lumify on kuitenkin todella suosittu Yhdysvalloissa - tuossa oikeuteen haastamisen luvatussa maassa - joten pakko vain luottaa tuotteen turvallisuuteen.

MAAILMAN OUTOUKSIA

Intian aikaero Suomeen verrattuna on +2.5 tuntia, joka kuulostaa minusta todella oudolta. En tosin edelleenkään tiedä miksi tuonne on pitänyt ympätä tuo "ylimääräinen" puoli tuntia, mutta tällä mennään.

Monet ovat nähneet japanilaisten kulkevan kaduilla maski kasvojensa edessä. Luulin pitkään, että sen on tarkoitus suojella kantajaansa niin ilmansaasteilta kuin taudeiltakin, mutta olinkin väärässä. Japanilaiset ovat niin uskomattoman kohteliasta kansaa, että he käyttävät maskeja tuntiessaan olonsa flunssaiseksi - ja näin ollen suojelevatkin siis kanssaihmisiään tartunnalta.

Japanissa käsilaukkua ei saa pitää maassa. En tiedä yritetäänkö sillä pidentää heidän merkkilaukkujensa ikää vai liittyykö asia esimerkiksi taikauskoon. Ravintoloiden lattioilta löytyy joka tapauksessa pieniä koreja, joissa käsilaukut voivat odotella ruokailun ajan.

Kiinassa monen hotellin yöpöydältä löytyy ehkäisyvälineitä, joka on ehkämahdollisesti yritys pitää heidän jatkuvasti kasvava väkilukunsa edes jossain määrin kurissa.

Japanissa tatuoinnit ovat merkki yakuzaan eli mafiaan kuulumisesta, joten niiden kantajia ei katsota hyvällä.  Muun muassa monen hotellin uima-altaalle on pystytetty iso kyltti, joka kieltää allas-alueella oleskelun näkyvien tatuointien kanssa.

Vaikka Espanjassa ei millään muotoa voi kehua esimerkiksi asiakaspalvelun ystävällisyyttä, liikenteessä asia on aivan täysin eri. Autoilijoiden kohteliaisuus jaksaa ihmetyttää minua yhä edelleen, sillä jalankulkijoille annetaan aina "etukävelyoikeus".

Kiinalaiset tunnetusti rakastavat omia (todella oudoilta näyttäviä) teesekoituksiaan ja kantavat termospullojaan mukana lähes joka paikkaan. Tässä vuosien saatossa olen lisäksi huomannut, etteivät he pidä lainkaan jääkymistä juomista. Minulle onkin monesti tuotu paikallisissa ravintoloissa esimerkiksi huoneenlämpöinen olut tai virvoitusjuoma.

Kiinalaisten hierontapaikkojen työntekijöistä puhutaan numeroilla, sillä kukaan länsimaalainen turisti ei vain yksinkertaisesti osaisi lausua heidän nimiään. Vaikka numerointi kieltämättä tuntuu todella karulta, on se kuitenkin osoittautunut myös melko järkeenkäyväksi ratkaisuksi.

Thaimaassa on eri vuosi kuin meillä muilla, sillä heidän ajanlaskunsa perustuu buddhalaisen kalenterin itäiseen versioon. Tuo kalenteri on 543 vuotta gregoriaanista edellä, joten meidän vuotemme 2019 vastaa thaimaalaisille vuotta 2562.

Vaikka japanilaiset tunnetusti ovat äärimmäisen kohteliasta kansaa, löytyy sieltä muutama friikkikin. Koska naisten hameiden alta salakuvaaminen on maassa iso ongelma, on heidän matkapuhelimistaan poistettu ominaisuus hiljentää kameran ääni. Näin ollen Japanista ei siis välttämättä kannatakaan ostaa uusia puhelimia, sillä valokuvan ottamisesta kuuluu erittäin äänekäs "klik".