IHANAT KESÄKUKAT

Nyt kun terassi on viimein siivottu ja sitä kautta valmiina kesään, oli aika hankkia sinne myös uusia kukkia. Minähän olen tunnetusti maailman huonoin puutarhuri ja lukuisat monivuotiset kasvit ovat muuttuneet minun käsittelyssäni maksimissaan monipäiväisiksi. Meidän terassimme onkin siis yleensä toiminut rentouttavan hengailupaikan ohella myös viherkasvien hautausmaana.

Jouduin metsästämään oikeanlaisia kasveja kaikista mahdollisista myymälöistä, mutta nämä valkoiset (muistaakseni) marketat löytyivät Kukkamestareiden puutarhasta. Ja kun puhun niistä "oikeanlaisista kasveista", niin tarkoitan sillä valkoisia kukkia, jotka eivät mielellään maksa miljoonaa ja ovat perhanan sitkeitä. Meidän terassillemme koko päivän paahtava aurinko sekä tämä täysin ammattitaidoton wannabe- hortonomi kun ovat valitettavan tappava yhdistelmä...

VIIME AIKOJEN PROS & CONS

 + Meidän terassimme oli pitkään kevääseen täynnä menehtyneitä kasveja, tyhjiä tölkkejä sekä kiloittain siitepölyä. Viime viikonloppuna päätimme vihdoinkin tarttua itseämme niskasta kiinni ja laittaa sekä terassin että pihan kesäkuntoon. Kuolleet kasvit pääsivät siis lopultakin viimeiseen leposijaansa ja siitepölyjä hinkattiin niska limassa terassin jokaiselta pinnalta. Tietenkin heti siivouksen jälkeen alkoi jonkinmoinen sadekausi, joten emme ehtineet fiilistellä siistittyä terassia kuin yhden illan. Aurinkoisia päiviä odotellessa...

- Koti on tällä hetkelle melkoisessa kaaoksessa, eikä minulla ole oikeastaan minkäänlaista mielenkiintoa edes muuttaa asiaa. Välillä siivous ei vain kiinnosta pätkän vertaa ja nyt on juuri sellainen vaihe. Yritetään sitten ensi viikolla uudestaan.

- Ruokatottumusteni piti muuttua viimeistään näin kevään saapuessa hieman kevyempään suuntaan, mutta todellisuus on kuitenkin ollut ihan kaikkea muuta. Minulla on tällä hetkellä aivan järjetön himo Pizza Hutin pepperonipizzaan sekä Werther´s Originalin Soft Caramels- toffeisiin, enkä vain tunnu pääsevän niistä yli sitten millään. Täydellisessä maailmassa söisin pelkästään pizzaa sekä karkkia ja eläisin elämäni onnellisena loppuun asti (tosin luultavasti hampaattomana ja sydän- sekä verisuonitautisena).

SE TÄYDELLINEN KESÄLAUKKU

Meillä oli vappuna mieheni kanssa 10-vuotispäivä ja hän yllätti minut kuolaamallani Chloen korilaukulla. Rakastuin tuohon laukkuun kirjaimellisesti heti ensisilmäyksellä, enkä saanut sitä mielestäni yrityksistä huolimatta. Parasta tässä on tietenkin vielä se, että monista paikoista loppuunmyyty korilaukku kuuluu suomalaisen Mifukon kanssa tehtyyn yhteistyömallistoon - torilla tavataan!

Haluaisin kovasti uskoa, että mieheni tilasi minulle laukun pelkästä roihuavasta rakkaudesta, mutta todellisuus taitaa olla ihan kaikkea muuta.  Olen luultavasti puhunut laukusta niin paljon, että hän hankki sen minulle yksinkertaisesti vain sulkeakseen suuni. Ilmeisesti hienovarainen väsytystaktiikkani kannatti kerrankin!

KURKISTUS KEITTIÖÖN

En muista olenko jakanut täällä kuvia keittiöstämme sen jälkeen, kun päätin "piristää" sitä hieman taulujen avulla. Mustavalkoiset taulut eivät luultavasti kuuluisi kategoriaan "sisustuksellinen piristys", mutta omasta mielestäni ne tuovat keittiöön ainakin lisää kodikkuutta! Isomman taulun tilasin Desenion nettisivuilta ja pienempi on itse ottamani kuva New Yorkin Dean & DeLucasta.

Minikokoinen orkidea on muuten Ikeasta ja niin muovinen kuin vain olla ja voi. Olen aiemmin pitänyt sen tilalla jos joskinnäköistä yrttiä, mutta ne ovat vuorotellen päätyneet joukkoitsemurhaan. Koska en näin lomautettuna voi käyttää miljoonia euroja pelkkiin kasveihin, päätin mennä sieltä missä aitaa ei ole ollenkaan ja ostaa rehellisen muovikukan. Ja jos kasvia katsoo ihan todella kaukaa ja ilman silmälaseja, niin hämärässä sitä voi jopa erehtyä luulemaan aidoksi!

VUOSITTAISET MUNKKIÖVERIT

Vappu tuli sekä meni ja vaikka täällä blogin puolella on ollut jälleen hieman hiljaisempaa, tosielämässä ei niinkään. Hermoni ovat olleet taas aivan riekaleina Adoben ohjelmien kanssa ja olen käyttänyt kaiken mahdollisen "tietokoneajan" opetellakseni niiden käyttöä. Ja siitäkin huolimatta olen edelleen aivan yhtä p*ska eli toivottua tulosta ei ole ainakaan vielä saavutettu.

Vappuna oli kuitenkin aika pitää pieni tauko ja keskittyä olennaiseen - eli munkkien syömiseen. Vaikka parisen vuotta sitten ostamamme rasvakeitin oli noin kilollisesti ajatellen melko riskialtis ostos, on se paljastunut ihan korvaamattomaksi erityisesti mitä munkkien paistamiseen tulee! Paistohommat ovat nimittäin sitä ennen olleet täynnä puhdasta kuolemanpelkoa, sillä olen käytännössä vain odottanut rasvan räjähtämistä sammutuspeitto ojossa. Nyt kun munkit voi paistaa ulkona terassilla, on myös pelko hieman hälventynyt - rasvakeittimen lämpö kun pysyy juuri siinä mihin sen asettaa. Tosin oli mukana sitten kuolemanpelkoa tai ei, ovat vastapaistetut munkit ehdottomasti kaiken pelkäämisenkin arvoisia!

PIKAVISIITTI TAMPEREELLE

Kävimme pääsiäisen pyhinä pyörähtämässä pitkästä aikaa Tampereella, sillä ystävämme saivat juuri supersuloisen tyttövauvan ja muuttivat melkeinpä samaan aikaan uuteen asuntoonkin (talking about super powers). Uusi koti sijaitsee vanhasssa trikootehtaassa, joten arvaattekin varmasti jo, että asunto oli todella hieno ja persoonallinen. Rrrakastan vanhaa tehdasmaista punatiiltä, joten tämän tyylinen talo olisi ehdottomasti minua jos vielä joskus päätyisin asumaan kerrostaloon. Kaiken huipuksi kodista oli suora näkymä järvelle eli tämän paremmaksi on vaikea laittaa.

Ihana ystäväni oli vauvakiireistään huolimatta ehtinyt vielä leipoakin - ja meidän onneksi niin, sillä pääsin maistamaan elämäni parasta key lime pieta! Tämä kyseinen piirakka on yleensä vähän liian makeaa minun makuuni, mutta tämä versio oli aivan täydellinen. Ohje löytyy Leila Lindholmin kirjasta "Vielä yksi pala" ja ruotsiksi täältä. Kokeilkaa, kokeilkaa!

PÄÄSIÄISEN ASKARTELUT

Pääsiäinen tuli ja meni, mutta sen ajan postaukset laahaavat pahasti perässä. Minulla on ollut viime aikoina opiskeluistani johtuen niin erikoisia aateekoollisia ongelmia, ettei pääni ole kestänyt yhtään ylimääräistä tietokoneaikaa. Mutta nyt on taas aika yrittää päästä zen- tilaan ja palata takaisin blogin ääreen.

Eli siitä pääsiäisestä. En ole ikinä ollut mikään pääsiäis-ihminen, sillä en syö mämmiä, lammasta, pashaa enkä suklaamunia. Niinpä meillä ei ole ikinä ollut niitä perinteisiä pääsiäisruokia vaan meillä syödään silloin vähän mitä sattuu. Päätin kuitenkin, että haluan maalata kummityttöni kanssa kananmunia. Se paljastuikin sitten paremmaksi ideaksi ajatuksen tasolla kuin käytännössä. Mimi kyllä maalasi innoissaan munia, mutta vesiväriä alkoi olla loppuvaiheessa ihan joka paikassa - erityisesti tytössä itsessään. Siinä vaiheessa kun munatkin alkoivat lentää ympäriinsä, päätin viheltää pelin poikki ja viedä Mimselin kokovartalopesulle. Onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa.