TREFFI-ILLASTA KÄMPISSÄ

Koska elämä on viime aikoina ollut erinäisistä syistä aika stressaavaa ja hektistä, päätimme poikaystäväni kanssa järjestää kerrankin sellaisen treffi-illan, johon on tosissaan panostettu. Paljon matkustelevana ihmisenä arvostan rauhallisia koti-iltoja ihan yli kaiken, mutta nyt oli aika keksiä jotakin aivan superihanaa - niinpä siis parempaa päälle ja yöksi Kämppiin!

Aloitimme illan Brasserie Kämpin "Afternoon tea´lla", joka oli aivan huippu! Vaikken sen kummemmin mikään teen juoja olekaan, paikan minttutee oli aivan mielettömän hyvää! Kaiken lisäksi kattaus oli todella kaunis, joka on ainakin minunlaiselleni ihmiselle jo vähintäänkin se puoli ruokaa. Erittäin vahva suositus!

Olimme jo etukäteen varanneet Kämpista "Rakkauden taikaa" -paketin, joka oli nimensä imelyydestä huolimatta oikein hyvä valinta. Koko setti piti sisällään muun muassa hedelmäkorin, ruusunterälehtikylvyn (valmiiksi laskettuna tietysti), pullon samppanjaa, aamiaisen huoneeseen sekä myöhäisen uloskirjautumisen. Rentoutuminen oli siis tehty erittäin helpoksi, mikä loppupeleissä olikin koko illan tarkoitus.

Niin ja siitä aamupalasta... Hotelliaamiaisten suurimpana ystävänä aamupala huoneeseen oli minulle ehkä sitä suurinta luksusta. Croissantit olivat meille pieni pettymys (kuivia ja ankeita), mutta muuten aamiainen oli todella hyvä. Pisteenä i:n päälle aamupalan jälkeen ehti vielä jatkaa rauhassa unia, ennen kuin oli aika kirjautua ulos. Vaikkei tuo hotelliyö siis ehkä ollutkaan ihan sieltä halvimmasta päästä, oli se ehdottomasti jokaisen euron arvoinen!

SHANGHAISTA

Viime viikon lopulla työt veivät minut Shanghaihin. Olen käynyt kaupungissa viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten, joten minulla ei pahemmin ollut muistikuvia koko Shanghaista. Kaupunki kuitenkin yllätti minut todella positiivisesti - tai no ainakin noin arkkitehtuurisesti.

Sain myös ylipuhuttua kaksi juuri aloittanutta kollegaa mukaani kaupunkikierrokselle. Olimme kaikki kuitenkin sen verran poikki yölennon jälkeen, että päätimme jättää kävelyn ihan minimiin. Shanghaissa taksilla ajelu ei kuitenkaan pahemmin köyhdytä, sillä puolisen tuntia kestävä matkakin kustansi ainoastaan reilut viisi euroa. Kävimme muun muassa The Bund´lla  ihastelemassa maisemia ja Oriental Pearl Toweria sekä tietenkin myös Yu Gardenissa. +37 asteen paahtava kuumuus sekä valvottu yö alkoivat kuitenkin vaatia veronsa, joten muutaman tunnin kiertelyn jälkeen meidän piti lähteä takaisin hotellille ottamaan pienet päikkärit.

The Bund

The Bund

Vaikka Shanghai ja sen kauniit rakennukset tosiaan yllättivätkin positiivisesti, on minulla jokin ihmeellinen juttu Kiinaa kohtaan. Tai no lähinnä se liittyy siellä syömiseen. Olen kuullut niin hirveitä kauhutarinoita paikallisesta ruoasta (liittyen lähinnä koiriin), joten en oikein ikinä tiedä mitä siellä uskaltaa syödä. Sama myös tälläkin kertaa. Onneksi matkalaukussani kulkee aina kuppinuudeleita, pähkinöitä sekä suomalaisia karkkeja (koska addiktio), joten pahan ruokakriisin sattuessa pärjään hyvin niilläkin.

Toinen negatiivinen asia Kiinassa on ihmisten röyhkeys sekä epäkohteliaisuus. Tämä yleistys on tietysti hyvin kärjistetty, mutta ainakaan meidän kohdallemme ei sattunut kohteliaita paikallisia - itse asiassa päinvastoin. Taksikuskit huusivat meille pää punaisena (emme edelleenkään tiedä miksi), ihmiset tönivät ja astuivat varpaille ilman anteeksipyyntöä, eikä olo muutenkaan ollut erityisen tervetullut. Tässä asiassa kiinalaisilla on siis vielä hiukan parantamisen varaa.

Yu Garden

Yu Garden

Päikkäreiden jälkeen päätimme ryhdistäytyä ja palata vielä uudelleen The Bundille katsomaan niitä kuuluisia Shanghain valoja. Otimme kuuden jälkeen taksin hotelli Peninsulalle ja kävelimme aivan rantakadun päätyyn odottamaan auringonlaskua sekä valojen syttymistä. Jos haluaa ajoittaa rantaan saapumisen vielä tarkemmin, Oriental Pearl Towerin valoshow alkaa kello 19. Ja olisi meitä kyllä harmittanut ellemme olisi vielä raahautuneet takaisin, sillä kyllä tuo valojen syttyminen taitaa vain olla SE juttu Shanghaissa vieraillessa.

TYTTÖJEN SHOPPAILUPÄIVÄSTÄ

Täällä ollaan taas! Eivät ne kiireet kyllä vieläkään ole helpottaneet, mutta yritän kuitenkin parhaani mukaan saada vielä bloginkin ahdettua mukaan aikatauluun. Palataanpa siis hetkeksi viime viikon tapahtumiin. Muutaman Euroopan lennon keskellä minulla oli pari vapaapäivää, jotka vietin ystäväni luona yökylässä. Ensimmäinen päivä meni lähinnä vain sohvalla möllöttäen, syöden litratolkulla herneitä sekä katsellen HBO Nordicilta Sinkkuelämän jaksoja. Toisena päivänä päätimme aktivoitua ja lähteä keskustaan pienelle shoppailukierrokselle. Tylsä ilma sai meidät kuitenkin päätymään ensin sateensuojaan Brasserie Kämppiin.

Vaikka shoppailuviini kuulostikin alkuun todella hyvältä ajatukselta, paljastui se lopulta kuitenkin ehkä maailman huonoimmaksi ideaksi. Viinipäissään shoppailu nimittäin tuotti erittäin tuhoisat seuraukset meidän luottokorteillemme. Koska peli oli jo melko pitkälti menetetty, päätimme vielä mennä samassa konkurssissa sushillekin. Nyt onkin sitten taas ihan eri tavalla motivaatiota mennä töihin, jotta voin alkaa pikkuhiljaa elvyttämään Master Cardiani... (Tähän se virnistysemoji.)

KIIREESTÄ

Nyt on sen verran kiireitä, että blogi pitää pienen tauon. Palataan taas piakkoin asiaan, kivaa viikkoa teille kaikille!

JUTIN PÄIVÄSTÄ

Minun nimeni on Juti ja täytin juuri kolme vuotta. Jos minä saisin toivoa, niin minun päiväni eivät ikinäkoskaan alkaisi ennen puoltapäivää. Äitini aina ihmettelee hyviä unenlahjojani, mutta nukkuminen on ihan ehdoton lempiharrastukseni! Herättyäni teen aina aamuvenyttelyt ja sen jälkeen menen katsomaan josko ruokakupistani sattuisi löytymään herkkuja. Usein siellä on kuitenkin vain ankeita raksuja, joihin varon visusti koskemasta.

Ja mitä ulkoiluun tulee, niin voin ehkä mennä pienelle "aamu"kävelylle, jos sää on mielestäni hyvä. Mutta jos sataa, tuulee liikaa, on pakkasta tai taivaalta tulee sitä kylmää valkoista juttua, niin niissä tapauksissa minä en kyllä kävele metriäkään. Joku raja se on oltava ulkoilullakin!

Vaikken olekaan kovin lihaksikas tai omaa poliisikoiran rohkeutta, olen löytänyt itselleni supersuloisen tyttöystävän. Rusina asuu Mäntyharjulla, joten elämme etäsuhteessa. Tyttöystäväni on aina tavatessamme alkuun todella ärhäkkä ja huutaa minulle, mutta onneksi hän kuitenkin leppyy nopeasti. Sen jälkeen leikimme ulkona hippaa sekä syömme paljon herkkuja.

Olen usein hoidossa myös Mummoni luona. Se sopii minulle oikein hyvin, sillä hän syöttää minulle aina salaa kaikenlaisia herkkuja. Mummo on tosin kieltänyt kertomasta siitä äidille, mutta luulen hänen jo epäilevän jotakin, sillä olen ehkä hiukan pulskistunut. Mummolla on kuitenkin tosi kiva olla, sillä leikimme yhdessä nukketeatteria sekä härkätaistelua.

Kerran kuitenkin suutuin Mummolle verisesti, sillä hän takavarikoi minun luuni lähtiessään kaupungille (etten muka tukehtuisi siihen, pyh). Niinpä minä sitten menin ja kakkasin Mummon sänkyyn. Siitäs sai mokoma! Yleensä olen kuitenkin todella kiltti, mitä nyt aina silloin tällöin varastelen haisevia sukkia sekä äitini nahkahanskoja.

Minun nukkumaanmenoaikani on joka ilta tasan kello kymmenen. Kipuan silloin aina itse sänkyyn, vaikka vanhempani jäisivät vielä sohvalle katsomaan jotakin tylsää sarjaa. Ja koska kaikki muutkin nukkuvat pää tyynyllä, niin nukun minäkin. Joskus saatan myös kuorsata ihan pikkaisen. Onneksi iskä kuitenkin kuorsaa vielä kovempaa, joten äiti mäkättää lähinnä vain hänelle.

SEKALAISESTA VIIKONLOPUSTA

Minulla oli koko viime viikonloppu vapaata, joten vietimme sen tällä kertaa Kuopion sijasta Helsingissä. Sääkin sattui olemaan tosi kiva (no okei, ellei sitä pientä myrskyä lasketa), joten nyt oli vihdoin loistava aika mennä piipahtamaan Linnanmäellä. Meidän nykyiset Lintsi-reissumme tosin sisältävät lähinnä vain hattaraa, vohveleita sekä terassilla hengailua; kun on nimittäin kerran käynyt Disney Worldissä tai Universal Studioilla, niin Linnanmäen laitteet eivät pahemmin enää houkuttele. (Ei sillä, että olisin muutenkaan mitenkään erityisen kova härveleiden ystävä).

Tapasimme viikonlopun aikana myös erään ystäväpariskuntamme, joka vei meidät syömään ehkä maailmankaikkeuden parasta kebabia. Itse asiassa tuo sana "kebab" ei nyt vain millään lailla anna oikeutta Döner Harjun ruoille, sillä annokset olivat ihan m i e l e t t ö m ä n hyviä! Mistään "perus"kepsusta ei siis todellakaan ole nyt kyse - ennemminkin sen gourmet- versiosta. Menkää siis ihmeessä testamaan!

Olen myös nähtävästi aloittanut itseni kanssa jonkinlaisen "kuinka dorkia ostoksia aikaeropöhnässä onkaan mahdollista tehdä" -kilpailun, sillä viime Japanin reissulta minun oli vain pakko ostaa Jutille reppu. Tuon dorkempaa ostosta ei siis ehkä edes voi olla olemassa. (Paitsi ehkä tämä.) Tosin yllättävää kyllä, Juti ei ollut repusta millänsäkään. Toinen painelikin reippaasti kyläreissulle reppu - täynnä herkkuja tietty - selässään. Jännityksellä tässä vain jo odottelen mitä seuraava työmatka tuokaan tullessaan... (Ja ei, emme me oikeasti aio käyttää Jutilla reppua.)

LENTOEMÄNNÄN PÄIVÄSTÄ

Lentoemännän ammatti herättää poikkeuksetta paljon kysymyksiä, joten toivottavasti tämä postaus vastaa edes muutamaan niistä. Aihe on kuitenkin jokseenkin haastava, sillä tässä työssä päivät eivät ole koskaan samanlaisia.

Lentoemännän työvuoro alkaa tuntia ennen koneen lähtöä (kaukolennoilla 1h 15min), jolloin koko miehistö tapaa toisensa briiffaushuoneessa. Tuon briiffauksen tarkoituksena on varmistaa koko miehistön olevan paikalla ja käydä tuleva lento "läpi" sekä turva-asioiden, että palvelun puolesta. Vaikka kaiken lähtökohtana onkin matkan turvallisuus, haluamme tietysti tehdä kaikkemme, jotta matkustajilla olisi mahdollisimman mukava sekä ikimuistoinen lentomatka. Tuon seitsemän minuuttia kestävän tiukan infopaketin jälkeen siirrymme yhdessä koneelle, jossa valmistelemme matkustamon tulevia asiakkaita varten.

Jos kyseessä on edestakainen lento, ovat päivät usein niin työntäyteisiä, että ne sujuvat yhdessä hujauksessa. Näillä lennoilla me emme siis jää viettämään aikaa kohteeseen (mitä nyt joskus ehdimme vierailla nopeasti miehistökaupassa), vaan suuntaamme uusien matkustajien kanssa takaisin Helsinki-Vantaalle heti kun koneen siivous sekä tankkaus on suoritettu ja uudet ruoat sekä juomat on pakattu kyytiin.

Kaukolennot ovat sitten taas asia erikseen, sillä niissä lentoajat ovat huomattavasti pidempiä. Ensimmäisen sekä toisen tarjoilun väliin jää yleensä niin monta tuntia, että ehdimme myös levätä lennon aikana noin parin tunnin ajan. Miehistölle on siis koneessa omat lepotilat, joiden sänkyihin on ihana pujahtaa rauhoittumaan lennon hektisen alkuosan jälkeen.

Suurin osa kaukoyöpyvistämme on vain yhden yön reissuja, mutta löytyy sieltä myös muutamia kahden, kolmen tai jopa seitsemän yön työmatkoja. Meillä on myös mahdollisuus toivoa kohteita sekä lentojen painottumista joko aamuun tai iltaan, mikä on erittäin hyvä asia jo ihan yleisen jaksamisen kannalta. Monille itään päin lentäminen tuottaa suuria vaikeuksia nukkumisen kanssa, joten he tykkäävät lentää enemmän länteen. Toki täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyse on puhtaasti toiveista. Joskus ne menevät läpi ja joskus taas eivät.

Minuun omaan rytmiini sopivat kaikista parhaiten kaukolennot, sillä kropalleni on parempi olla kertarykäyksellä kunnolla töissä ja pitää sen jälkeen muutama päivä vapaata. Tämä on toki ihan täysin yksilöllistä, joten puhun nyt pelkästään itseni puolesta. Joillekin kaukolennot taas aiheuttavat niin pahoja uniongelmia, että he tykkäävät lentää ennemmin Eurooppaa. Toki myös kotiolot vaikuttavat tähän isolta osin, sillä pienten lasten vanhemmille tämä "yöksi kotiin"- tyyli on varmasti paljon helpompi.

Ja kun lopulta pääsemme sinne itse kohteeseen, saavat miehistön jäsenet toki tehdä juuri niitä itseään kiinnostavia asioita. Osa golfaa, osa nukkuu koko päivän ja osa lähtee retkelle esimerkiksi Kiinan muurille tai Taj Mahalille. On joka tapauksessa hyvä pitää mielessä, että kyse on kuitenkin loppupeleissä työmatkasta. Se oleminen sekä tekeminen on siis erilaista verrattuna puhtaaseen lomamatkaan.

Itse tykkään kierrellä maailmalla nähtävyyksiä, syödä paikallisia herkkuja sekä tietysti shoppailla. Välillä joku miehistöstä sattuu innostumaan liittymään seuraan, mutta yleensä kiertelen kaupungilla yksikseni. Tämä johtuu pääosin siitä, että minun rytmiini sopii parhaiten lähteä heti lennon jälkeen kiertelemään kaupungille, kun taas suurin osa miehistöstä suuntaa silloin suoraan päiväunille.

Onneksi olen matkustellut elämäni aikana sen verran, ettei yksin suurkaupungeissa "palloilu" ahdista minua laisinkaan. Sitten jos (siis kun) eksyy, niin rohkeasti vaan kysymään paikallisilta neuvoa. Ja tähän ei todellakaan tarvitse edes yhteistä kieltä, sillä pelkällä viittomisella pääsee jo hyvin pitkälle! Jos kyseessä on kuitenkin minulle itselleni aivan uusi kaupunki, utelen kollegoilta jo koneessa kaikki parhaimmat kohdevinkit, sillä yölennoilla jää yleensä hyvin aikaa myös jutusteluun.

Osaka

Narita

Kaukolennon jälkeen  matkustamohenkilökunta saa muutaman päivän vapaata, sillä aikaerosta toipuminen ottaa oman aikansa. Itse olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että olen nukkunut kohteissa nyt yllättävän hyvin. Esimerkiksi viimeisimmällä Japanin reissullani nukuin ihan täysin käsittämättömät 12 tunnin yöunet! Olenkin siis vielä toistaiseksi säästynyt pahimmilta aikaero- sekä väsymyssekoiluilta, jolloin muun muassa laitetaan likapyykit pesukoneen sijasta vessanpönttöön (tätä on tosin varmasti luvassa ihan jo lähitulevaisuudessa).

Jos työ matkustamohenkilökunnan jäsenenä herätti kiinnostusta, hakee Finnair juuri parasta aikaa uusia lentoemäntiä sekä stuertteja. Haun tarkemmat tiedot sekä kriteerit löytyvät täältä. Tuhannesti onnea hakuun!