LAURA TESTAA: PUNAISUUTTA POISTAVAT SILMÄTIPAT

Olen ollut viime aikoina taas aivan järkyttävän väsynyt, eikä mikään lepo tunnu parantavan tilannetta. Yöunien jälkeen pysyn muutaman tunnin hereillä, jonka jälkeen onkin taas pakko päästä päikkäreille. On varmaan sanomattakin selvää, ettei väsymys ilmene pelkästään tunteena; se näkyy valitettavan selvästi myös naamasta. Olen metsästänyt ympäri maailman erilaisia ihoa kirkastavia tuotteita, mutta häämatkamme aikana satuin löytämään Jenkeistä todellisen helmen. Tuo helmi on Lumify, joka lupauksensa mukaan todella kirkastaa silmiä sekä häivyttää katkenneet verisuonet. Zombie- silmät muuttuvat siis hetkessä säkenöiviksi, joka tekee lähes ihmeitä väsyneelle lookille. Vaikutus kestää noin kahdeksan tuntia, jonka jälkeen joulunpunaiset silmät tekevät pikkuhiljaa paluun.

En todellakaan tiedä mitä "myrkkyjä" tuote sisältää, mutta näin epäsäännöllisen säännöllisesti käytettynä (ja tässä koomatilassa) en nyt jaksa pohtia asiaa sen enempää. Lumify on kuitenkin todella suosittu Yhdysvalloissa - tuossa oikeuteen haastamisen luvatussa maassa - joten pakko vain luottaa tuotteen turvallisuuteen.

MAAILMAN OUTOUKSIA

Intian aikaero Suomeen verrattuna on +2.5 tuntia, joka kuulostaa minusta todella oudolta. En tosin edelleenkään tiedä miksi tuonne on pitänyt ympätä tuo "ylimääräinen" puoli tuntia, mutta tällä mennään.

Monet ovat nähneet japanilaisten kulkevan kaduilla maski kasvojensa edessä. Luulin pitkään, että sen on tarkoitus suojella kantajaansa niin ilmansaasteilta kuin taudeiltakin, mutta olinkin väärässä. Japanilaiset ovat niin uskomattoman kohteliasta kansaa, että he käyttävät maskeja tuntiessaan olonsa flunssaiseksi - ja näin ollen suojelevatkin siis kanssaihmisiään tartunnalta.

Japanissa käsilaukkua ei saa pitää maassa. En tiedä yritetäänkö sillä pidentää heidän merkkilaukkujensa ikää vai liittyykö asia esimerkiksi taikauskoon. Ravintoloiden lattioilta löytyy joka tapauksessa pieniä koreja, joissa käsilaukut voivat odotella ruokailun ajan.

Kiinassa monen hotellin yöpöydältä löytyy ehkäisyvälineitä, joka on ehkämahdollisesti yritys pitää heidän jatkuvasti kasvava väkilukunsa edes jossain määrin kurissa.

Japanissa tatuoinnit ovat merkki yakuzaan eli mafiaan kuulumisesta, joten niiden kantajia ei katsota hyvällä.  Muun muassa monen hotellin uima-altaalle on pystytetty iso kyltti, joka kieltää allas-alueella oleskelun näkyvien tatuointien kanssa.

Vaikka Espanjassa ei millään muotoa voi kehua esimerkiksi asiakaspalvelun ystävällisyyttä, liikenteessä asia on aivan täysin eri. Autoilijoiden kohteliaisuus jaksaa ihmetyttää minua yhä edelleen, sillä jalankulkijoille annetaan aina "etukävelyoikeus".

Kiinalaiset tunnetusti rakastavat omia (todella oudoilta näyttäviä) teesekoituksiaan ja kantavat termospullojaan mukana lähes joka paikkaan. Tässä vuosien saatossa olen lisäksi huomannut, etteivät he pidä lainkaan jääkymistä juomista. Minulle onkin monesti tuotu paikallisissa ravintoloissa esimerkiksi huoneenlämpöinen olut tai virvoitusjuoma.

Kiinalaisten hierontapaikkojen työntekijöistä puhutaan numeroilla, sillä kukaan länsimaalainen turisti ei vain yksinkertaisesti osaisi lausua heidän nimiään. Vaikka numerointi kieltämättä tuntuu todella karulta, on se kuitenkin osoittautunut myös melko järkeenkäyväksi ratkaisuksi.

Thaimaassa on eri vuosi kuin meillä muilla, sillä heidän ajanlaskunsa perustuu buddhalaisen kalenterin itäiseen versioon. Tuo kalenteri on 543 vuotta gregoriaanista edellä, joten meidän vuotemme 2019 vastaa thaimaalaisille vuotta 2562.

Vaikka japanilaiset tunnetusti ovat äärimmäisen kohteliasta kansaa, löytyy sieltä muutama friikkikin. Koska naisten hameiden alta salakuvaaminen on maassa iso ongelma, on heidän matkapuhelimistaan poistettu ominaisuus hiljentää kameran ääni. Näin ollen Japanista ei siis välttämättä kannatakaan ostaa uusia puhelimia, sillä valokuvan ottamisesta kuuluu erittäin äänekäs "klik".

IHANAIHANA NEW YORK

Kävin parisen viikkoa sitten jälleen työmatkalla New Yorkissa ja sillä kertaa päätin lähteä palloilemaan Greenwich Villageen sekä Sohoon. Nuo alueet ovat mielestäni sitä söpöintä New Yorkia, joten siellä minäkin ehdottomasti asuisin newyorkilaisena. Kaikkien suloisten rakennusten, pikkuputiikkien sekä kahviloiden lisäksi noilta alueilta löytyy muun muassa Carrie Bradshawn asuinrakennus (66 Perry St) sekä se Frendeistä tuttu talo, jossa Rachel, Monica, Joey sekä Chandler asuivat (90 Bedford St).

Sohossa käydessäni minun on aina pakko piipahtaa Sinkkuelämästä tutuksi tulleessa Magnolia Bakeryssä, sillä heidän suklaakuppikakkunsa ovat aivan taivaallisia! Leipomo sijaitsee muuten aivan kivenheiton päässä Carrien asunnosta, joten nuo kohteet ovat ehdoton must kaikille Sinkkuelämää- faneille.

Ja toisin kun moni luulee, Frendeistä tuttua kahvilaa, Central Perkiä, ei valitettavasti ole olemassakaan. Rakennuksen alakerrasta löytyy kylläkin ravintola, mutta se on nimeltään Little Owl. Olen joka tapauksessa kuullut ravintolasta paljon kehuja, joten pitää ehdottomasti käydä testaamassa heidän ruokalistansa as soon as possible!

ALLERGIALAPSESTA

En ole pitkään aikaan kertonut täällä Jutin kuulumisia, joten tässä tulee! Juti kävi viime viikolla lääkärissä, sillä ressukalla todettiin jälleen suolistotulehdus. Tuo viheliäinen tauti iskee aina muutaman kuukauden välein ja vaatii lääkehoitoa parantuakseen. Tällä kertaa eläinlääkäri epäili kuitenkin, että tuo säännöllisen epäsäännöllinen sairastelu johtuisikin allergiasta. Niinpä Juti- parka joutuukin piakkoin erityiselle dietille, jossa yritetään selvittää tuo allergisoiva ruoka-aine.

Erityisen haastavaksi tämän tekee vielä se, että Juti on ollut aina aivan järkyttävän huono syömään. Olemme kokeilleet varmaankin kaikkia mahdollisia koiranruokia ulkomaita myöten ja noin 96% niistä on jäänyt syömättä -  siitäkin huolimatta, että olen paasannut Jutille nälkää näkevistä koirista. Onko siellä muita samassa tilanteessa olevia koiranomistajia? Mitä teidän nirsot ja allergiset hauvelinne ovat suostuneet syömään? Kaikki vinkit ovat nyt erittäin tervetulleita, sillä täällä alkaa nälkälakko aivan näinä päivinä!

"MINILOMA" FUKUOKASSA

Postaukset raahaavat nyt poikkeuksellisen pahasti myöhässä, mutta aion siitäkin huolimatta palata ikuisuuksia sitten olleeseen työmatkaani Japanin Fukuokaan. Koska reissu kesti peräti kolme päivää, nappasin myös mieheni mukaan matkaan. Ehdimme käydä muun muassa palloilemassa Daimyo Districtillä, joka on tunnettu lukuisista baareista sekä ravintoloista - niin ja tietysti ihanista vintagelikkeistään. Japani onkin todellinen aarre eritysesti käytettyjen merkkilaukkujen metsästäjille, sillä sieltä voi tehdä erittäin hyviä löytöjä. Löysimme sattumalta jo pidempään ostoslistallani olleen Louis Vuittonin Keepall- viikonloppulaukun todella hyvään hintaan, joten mieheni osti sen minulle syntymäpäivälahjaksi.

Ja koska puolisoni on intohimoinen karaokelaulaja, vein hänet luonnollisesti myös tsekkaamaan paikalliset karaokekopit. Onneksi emme joutuneet laulamaan kahdestaan, sillä osa miehistöstä lähti innoissaan mukaan. Varasimme kopin ensin pariksi tunniksi, mutta loppujen lopulta sinnikkäimmät taisivat viettää siellä uskomattomat kuusi tuntia - laulaminen todella vie mennessään!

Olen aina rakastanut japanilaisia vessanpönttöjä!

Koska Fukuokassa on melko rajallisesti nähtävyyksiä, päätimme junailla suhteellisen lähellä sijaitsevaan Itoshimaan. Vaikka tuossa kyseisessä pikkukaupungissa ei mitään sen kummempaa olekaan, Instagramista löytämäni söpöt kuvat paikasta saivat meidät lähtemään pienelle ex tempore- retkelle. Insta onkin matkoilla aivan korvaamaton, sillä käytän sitä jatkuvasti löytääkseni kohteista muun muassa kivoja kahviloita sekä ravintoloita.

Päästessämme perille nappasimme juna-asemalta taksin ja suuntasimme kohti Futamigauran rantaa. Vaikka japanilaiset eivät rannalla viihdykään, siellä sijaitseva Sakurai Futamigaura (Married Couple Rock) oli vetänyt paikalle muitakin valokuvailevia pariskuntia. Kivimuodostelman läheltä löytyi myös todella söpö jäätelökioski Oyatu-Stand, josta sai aivan mielettömän hyvää maitojäätelöä sekä limonadia. Ei siis ollenkaan turha reissu!

Viimeisenä päivänä päätimme mennä hiukan rapsuttelemaan koiria, sillä luonnollisesti meillä oli jo kova ikävä karvaista jälkikasvuamme (aka Jutia). Onneksi löysimme pienen googlailun avulla Tenjinin alueelta Mameshiba Cafen, jossa sai viettää aikaa suloisten shibojen kanssa. Emme suinkaan olleet ainoita koirarakkaita, sillä kahvilaan joutui hiukan jonottamaan. Hauvelit olivat joka tapauksessa innoissaan uusista ystävistä ja tulivat mielellään syliin rapsuteltaviksi.

VIIME AIKOJEN PROS & CONS

+ Tämä odottamaton blogitauko kuuluu ehdottomasti miinuksiin ja isot pahoittelut siitä. Välillä pää vain tarvitsee pientä breiksua someilusta - tosin Instagramia ei tässä tapauksessa lasketa. Tauko oli hyvä asia erityisesti kotimme sisustusta ajatellen, sillä saimme vihdoinkin tilattua verhot: olohuoneen, keittiön sekä vaatehuoneen jätti-ikkunat saavat kolmisen viikon kuluttua peitokseen tämän esimerkkikuvan tyyppiset lamelliverhot. Uskon niiden olevan meille täydellinen valinta, sillä verhot päästävät valon läpi, mutta blokkaavat auringon kuumuutta sekä antavat pimeneviin iltoihin kaivattua näkösuojaa.

+ Kävimme jälleen tapaamassa pikkuruista kummityttöämme, joka muuttuu päivä päivältä suloisemmaksi. Tällä kertaa hän jaksoi olla jo hiukan kauemmin hereilläkin, joten pääsimme tutustumaan toisiimme oikein kunnolla. En tiedä kuinka hyvin vauvat erottavat asioita noin varhaisessa iässä, mutta ainakin Cinderella katseli pitkään suoraan silmiin jutellessani hänelle. <3

+ HBO Nordicista löytyvän Big Little Lies´n toinen kausi on ollut aivan huippu. Jo ennestäänkin uskomattomaan näyttelijäkaartiin liittynyt Meryl Streep on odotetusti räjäyttänyt potin - vaikka hänen roolihahmonsa onkin suoraan sanottuna aivan järkyttävä lehmä.

- Rikoin viime viikon loppupuolella ranteeni ja olen nyt muutaman päivän ajan parannellut sitä kotioloissa. Lentoemännän työ on oikeasti todella raskasta, joten kai tämä paikkojen hajoaminen oli tässä iässä jo odotettavissakin... Toivottavasti ongelmat ranteen kanssa jäävät kuitenkin tähän, eikä siitä kehkeydy jatkuva riesa.

- Lämpimät ilmat ovat olleet todella ihania, mutta nukkuminen on välillä suorastaan tuskaista. Kotimme viilennystoiminta (vai mikälie) ei jostain syystä toimi kunnolla, joten yöt ovat aika ajoin todella hikisiä. Syksyihmisenä tässä alkaakin jo pikkuhiljaa odotella niitä viileneviä iltoja sekä kynttilänvalossa vietettyjä leffailtoja.

- Minulla on ollut viime aikoina aivan järkyttävä himo Walkersin Mini Shortbread Fingerseihin ja olen metsästänyt niitä ympäri maailmaa (näitä miniversioita löytyy ainakin Jenkeistä). Tämä uusi himonkohde on siitä hieman outo, etten yleensä syö ikinä keksejä.  Siis ikinä. Nämä mieheni mielestä "ankeahkot" kaloripommit ovat kuitenkin jostain syystä kolahtaneet minuun aivan kunnolla ja voisin suorastaan elää niillä.

BABYLOVE

Tämä viikko on ollut siitä hyvin erityinen, että pääsimme ensimmäistä kertaa tapaamaan pikkuruista kummityttöämme. Yhdeksän kuukautta tuntui tooodella pitkältä ajalta, sillä olemme odottaneet "Cinderellan" syntymää kuin kuuta nousevaa -  ja nyt hän on vihdoin täällä! Ensikohtaaminen olikin hyvin tunteikas, sillä tuo tuhiseva nyytti varasti meidän sydämemme välittömästi.

Minua vähän jännitti olisiko Juti mustasukkainen tuosta pienestä kääröstä, mutta Jutsku ei tajunnut koko vauvasta yhtikäs mitään. Ei edes silloin, vaikka Cinderella nukkui rintani päällä toista tuntia. Kummityttömme tulee varmasti viettämään meillä paljon aikaa, joten onkin hyvä, että vältymme ilmeisesti suuremmilta mustasukkaisuusdraamoilta.