Olin viime viikolla jälleen työmatkalla Miamissa ja tällä kertaa päätimme melkein koko miehistön voimin vuokrata auton ja suunnata päiväretkelle Key Westiin. Olen viimeksi käynyt tuossa söpössä pikkukaupungissa muutama vuosi sitten ja minulla on paikasta pelkkää hyvää sanottavaa. Tällä kertaa liikkeellä oli hiukan enemmän turisteja, mutta se ei onneksi menoa haitannut.
Automatka Miamista Key Westiin kestää yllättävän kauan, sillä tie on melko pitkälti pikkutietä. Reitin varrella sijaitsevat pienet kylät sekä kymmenet sillat tekevät matkasta kuitenkin yllättävän miellyttävän, sillä näkemistä riitti tuolle melkein neljän tunnin matkalle. Itse suosittelisin kuitenkin jäämään Key Westiin yöksi, sillä siellä riittää tekemistä sekä näkemistä useammaksikin päiväksi. Edellisellä reissulla kävimme mieheni kanssa muun muassa vierailemassa
Ernest Hemingwayn entisessä kotitalossa, pelottavalla
kummituskierroksella sekä katsomassa karmivan kuuluisaa
Robert-nukkea.
Tällä kertaa aikaa oli kuitenkin vähemmän, joten vedimme Key Westissä todellisen pikaturistikierroksen. Fiilistelimme siis tuon pikkukaupungin rentoa tunnelmaa ja kävimme tietysti myös syömässä key lime- piirakkaa. Itse en tosin ole koskaan ollut tuon kyseisen piirakan ylin ystävä, mutta ihan hyvältä se maistui minunkin suuhuni.
Toinen Key Westin must- ruokaelämys on conch fritters. En todellakaan tiedä mitä nuo ovat suomeksi, mutta kaikki uppopaistettu on väkisinkin hyvää. Vinkki: Saat aivan erityisen herkullisen välipalan, kun kuorrutat nuo rapeakuoriset pallerot vielä kioskin kuuluisalla sinappikastikkeella - nam!
Illalliseksi halusimme löytää jonkun hyvän sekä rennon paikan, joten suuntasimme
Bo´s Fish Wagoniin. Paikka näytti ulkoapäin aivan romukasalta, mutta ravintolan kalatacot olivat ehdottomasti parhaat joita olen
ikinäkoskaan maistanut!
Bo´n tacoille siis jättimäisen iso suositus!
Herkullisen illallisen jälkeen kävelimme hiukan ravintolan läheisellä satama-alueella ja ihmettelimme vedessä uivia, jättimäisen kokoisia kaloja. Meidän kalatuntemuksemme mukaan osa niistä oli aivan selviä haita - tai no ainakin ehkä. Auringon laskettua olikin aika suunnata takaisin vuokra-autollemme ja aloittaa paluumatka kohti Miamia. Vinkki: pimeällä tuo neljän tunnin ajo tuntui pisimmältä matkalta ikinä, joten suosittelen lämpimästi ajamaan matkan valoisaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti