torstai 4. huhtikuuta 2019

PUERTO PLATAN "PARADISE ISLAND"

Koska viikon aikana ehti hyvin myös retkeillä, päätimme yhtenä päivänä varata lähes koko miehistömme kesken ekskursion kuuluisalle "Paradise Islandille". Tuota saarta kuvataan monessa yhteydessä yhdeksi Dominikaanisen Tasavallan kauneimmaksi paikaksi, joten retkeläisten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Postauksen kuvat eivät rehellisesti sanottuna kuitenkaan kerro totuutta saaresta, sillä otin ne silloin, kun paikka ei vielä kuhissut turisteja. Noin puolen tunnin jälkeen saapumisestamme "paratiisiin" parkkeerasi nimittäin iso paatti täynnä äänekkäitä lomailijoita, joka luonnollisestikin latisti hieman tunnelmaa.

Vesileikeistä pitävän kannattaa kuitenkin siitäkin huolimatta vierailla saarella, sillä siellä voi muun muassa snorklata. Lisäksi Puerto Platan nähtävyydet ovat loppupeleissä kierretty aika nopeasti, joten päiväretkellä saa mukavasti pientä äksöniä pelkkään loikoiluun hotellin uima-altaalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei saarella ole vessaa. Ykköshädän voi tietysti suorittaa meressä, mutta sen kakkosen suhteen voi vain yrittää pidätellä.




Päästessämme takaisin lähtörannalle, meitä oli vastassa muutama ihana kulkukoira. Ennen paluumatkaa kävimme vielä syömässä rannan vieressä sijaitsevassa ravintolassa, joka tarjosi meille retken hintaan kuuluvan lounaan. Tosin jäin itse mielummin nälkäiseksi ja raahasin kananpalani (ilman luita) ravintolan aidan toisella puolella odottavalle tuoreelle äitihauvalle. Onneksi miehistössämme oli monta muutakin koirarakasta, joten syötimme ja juotimme kaikki lähialueen koirat lopuilla eväillämme. Kulkukoirat kun yksinkertaisesti vain särkevät minun sydämeni.




tiistai 2. huhtikuuta 2019

DOMINIKAANINEN TASAVALTA, OSA 2

Jatketaanpa vielä hetki taannoisella matkallani Dominikaaniseen Tasavaltaan... Kaupungilla pyöriskelyn, värikkäiden talojen ihastelun sekä kulkukoirien syöttämisen ohella kävimme vierailemassa myös paikallisella rommi- sekä suklaatehtaalla. Jälkimmäiselle pääsi ilman sisäänpääsymaksua - tosin kierros oli melko nopea sekä jotenkin "laimea". Rommitehtaalle pitää taas muistaa varata mukaan henkilöllisyystodistus, sillä ilman sitä ei pääse sisään koko alueelle. Opastettu kierros maksoi $5.00 ja sisälsi luonnollisesti myös maistiaisia. Itse tosin juon rommini ainoastaan Pina Coladassa, joten omat maisteluni jäivät hiukan vähemmälle. Onneksi kuitenkin keksimme jotakin muutakin tekemistä, kuin vain rannalla makoilua.




Vaikka Dominikaanisesta Tasavallasta huhutaan ties mitä, itse koin paikalliset todella ystävällisinä sekä kohteen suhteellisen turvallisena. Tosin kaikista varoituksista panikoituneena olin alkuun aivan satavarma, että meidät tullaan vähintäänkin ryöstämään - niinpä tungin puolet omaisuudestani rintsikoihin lähtiessämme ensimmäistä kertaa kaupungille. Varatoimet olivat loppupeleissä aivan turhia, sillä ainakin päiväsaikaan Puerto Plata ei tuntunut lainkaan ahdistavalta. Päinvastoin, ihmiset olivat todella ystävällisiä ja vilkuttelivat iloisesti räpsiessäni valokuvia.

Tosin eksyessämme kaupunkikierroksellamme jonnekin sivukujille, eräs paikallinen mies tuli heti varoittelemaan meitä alueen vaarallisuudesta. Keskusaukion läheisyydessä oli kuitenkin aina jonkin verran turisteja, joten sinne olisin ensimmäisen kerran jälkeen uskaltanut mennä jo yksinkin. Suosittelisin kuitenkin liikkumaan kaupunkialueella ryhmässä, sillä tuskin kaikki varoitukset ovat aivan tuulestakaan temmattuja.



Tuolla Puerto Platan kuuluisalla keskusaukiolla sijaitsi muun muassa tunnettu katetdraali, mutta itse olin paljon kiinnostuneempi aukiolla pyörivistä puluista. Linnuille sai ostaa leivänmuruja paikalliselta mieheltä, jolla oli jopa omat kutsu- sekä varoitusääneet "tipuilleen". Koko hommasta tuli mieleen Yksin Kotona 2- elokuvan ihana pulunainen, jonka kanssa Kevin lopulta ystävystyi - niinpä pakotin kollegani kokeilemaan pulunsyöttäjän hommaa toimiessani itse valokuvaajana. Tilanteesta sai aivan huikeita kuvia sekä bumerangeja, mutta pieni varoituksen sananen on ehkä paikallaan: tuossa hommassa voi kirjaimellisesti sataa kakkaa niskaan...




torstai 28. maaliskuuta 2019

DOMINIKAANINEN TASAVALTA, OSA 1

Minun viimeisin työmatkani oli siitä poikkeuksellinen, että se oli jopa kahdeksan päivän pituinen. Instagramiani seuraavat jo tietävätkin, että kyse oli tietenkin Domikaanisen Tasavallan Puerto Platasta. Vaikka työmatka on aina työmatka, ehti tuossa ajassa jo hieman päästä lomatunnelmaankin. Mainittakoon kuitenkin vielä ihan erikseen, että tuollaisia "herkkulentoja" tulee toooodella harvoin - tuo reissu ei siis todellakaan anna lentoemännän työstä ihan realistista kuvaa.

Moni turisti menee kuulemani mukaan Dominikaaniseen viettämään koko lomansa all inclusive- resortissa, eikä poistu kertaakaan hotellin alueelta. Itse ahdistuin jo yhden päivän rannalla makoilun jälkeen ja halusin välttämättä nähdä paikallista elämää kaupungin keskustassa. Kaikki kielsivät minua lähtemästä tutkimusmatkalle yksinäni, joten "pakotin" pari kollegaa lähtemään seurakseni. Nappasimme hotellin edestä paikallisen bussin eli ikivanhan Hiacen, jonka ilmastointina toimi koko ajon ajan auki oleva ovi. Matka yhteen suuntaan maksoi 50 pesoa eli vajaan euron. Taksit olivatkin todella hintavia paikallisbusseihin nähden, joten kokeilimme mielellämme tuota lokaaleiden suosimaa liikkumistapaa. Kokemus oli oikein hauska, lukuunottamatta bussipysäkiltä mukaan tarttunutta "opasta", joka tunki itsensä puoliväkisin mukaamme.









Vaikka olisimme pärjänneet hyvin ilman opastakin, oli hänestä jonkin verran myös hyötyäkin. Kaupunkikierroksen lisäksi mies vei meidät joka keskiviikko järjestettäville "second hand- markkinoille", joissa paikalliset myivät muun muassa lahjoituksina saamiaan käytettyjä vaatteita. Oppaamme kertoikin meille, että he haluavat mielummin olla vatsat täysinä rumissa vaatteissa, kuin nähdä nälkää kauniissa mekoissa - joka on tietenkin enemmän kuin ymmärrettävää.

Vaikka emme missään vaiheessa tunteneet oloamme tukalaksi, opas varoitteli meitä useaan otteeseen laittomasti maahan tulleista haitilaisista, jotka seuraavat turisteja ja lopulta ryöstävät heidät. Oliko se sitten vain hänen tarinointiaan, jotta olisimme "palkanneet" hänet vahtimaan selustaamme - mene ja tiedä. Asiassa saattoi kuitenkin olla myös hiven totuutta, sillä näimme viikon aikana useita poliisin ratsioita, joissa he yrittivät löytää noita laittomia maahanmuuttajia.







Kollega päätti kokeilla paikallisen parturin palveluita.