KOIRAVARKAUDESTA...

Olin jo sopinut etukäteen, että Juti menee täksi viikonlopuksi hoitoon eräälle koirarakkaalle ystävällemme (hänen pyynnöstään), joten meille oli pitkästä aikaa tulossa "lapseton viikonloppu". Olisihan se tietysti ollut kiva kerrankin päästä esimerkiksi syömään sohvalla jätskiä niin, ettei jonkun karvainen naama ole koko ajan noin sentin päässä omastani kerjäämässä edes pienen pientä lipaisua. Mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään...

Menin siis perjantai-iltana katsomaan lätkäpeliä Annan luokse ja Benji kiehnäsi koko pelin ajan kainalossani pusutellen minkä pieneltä kieleltään kerkesi. No mitä siinä tilanteessa voi muuta, kuin kidnapata kyseisen hauvelin, sillä enhän minä mitenkään voinut enää sellaisen koirarakkauskohtauksen jälkeen palata tyhjään kotiin?!? Joten Benji kainaloon ja karkuun.

Ja onneksi varastin, sillä Benjin läsnäolo auttoi huomattavasti Juti-ikävään! Tosin iltaleikeissä minulta meinasi irrota pala sormea, sillä Benskulla on tällä hetkellä vielä tuplahammaistus ennen maitohampaiden poistoa. Joten reilun kahden kilon painostaan huolimatta Benjillä oli huomattava etulyöntiasema sadanviidensadan terävän hampaansa kanssa.

Ja olihan meillä Benskun kanssa ihan superhauskaa, toinen on vain niin ihana ja leikkisä! Pissavahinkojakaan ei tainnut sattua enää kertaakaan (ainakaan että olisin huomannut) - paitsi terassille, mutta sehän tavallaan ON ulkona. Mutta onneksi saadaan Juti huomenna kotiin, niin ei minunkaan tarvitse enää varastella muiden koiria...

TULKKAREISTA...

Tiedättekö ne miehet, jotka hukuttavat tyttöystävänsä ihaniin lahjoihin ja yltiöromantillisiin huomionosoituksiin? En minäkään. Olen lähinnä kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita tyttökavereilleni lahjoiksi tuoduista sieluttomista jääkaappimagneeteista ja seksiasuista, jotka ovat kaiken huipuksi vielä paljastuneet aivan liian pieniksi (ihan kuin se pelkkä asu ei olisi jo ollut tarpeeksi iso katastrofi)!

Oman poikaystäväni veruke on viimeiset viisi vuotta ollut se perinteinen "sinulle on aivan mahdoton ostaa mitään". Ja lukemattomista... hhmmm... "kehityskeskusteluista" huolimatta hänen päähänsä ei vieläkään tunnu juurtuvan se fakta, etten todellakaan tarkoita yllätyslahjoilla mitään kallista. Minut tekisi jo superiloiseksi vaikka yllätyksenä tuotu Arnoldsin kinuskidonitsi (3.30€), sillä mieheni varmasti tietää minun rakastavan niitä! Pääasia siinä koko yllättämisessä on siis se toisen huomioiminen jollain asialla/teolla, mistä hän varmasti tykkää.

Kunnes eilen... Ilmeisesti viiden vuoden intensiivikoulutus alkaa pikkuhiljaa tuottamaan tulosta, sillä minkä ihanan tuliaisen poikaystäväni minulle toikaan työmatkaltaan! Enkä liioittele tippaakaan kun sanon, että sydämeni jätti pari lyöntiä välistä kun hän ojensi minulle tuon kuvassa olevan paperikassin, sillä itse odotin tuliaisiksi lähinnä kuulakärkikynää.

Mulberryllä nyt ei voi muutenkaan mennä vikaan, mutta mikä söpöläinen sieltä paljastuikaan! Ja vielä iloisemmaksi minut tekee se, että olen joskus muinoin saattanut ohimennen mainita hänelle, että haluaisin ostaa Mulberryn meikkipussukan. Todistettavasti hän on siis kuunnellut minua ainakin sen yhden kerran!

Itse olen aina rakastanut ostaa lahjoja läheisilleni, oli sitten juhlapäivä tai ei. Ja koska olen muutenkin maailmankaikkeuden huonoin rahankäyttäjä, en ole koskaan miettinyt lahjojen hintaa. Jos löydän jotain ihanaa, jonka tiedän sopivan esimerkiksi äidilleni, ostan sen. Siis sillä edellytyksellä, että tilillä on vielä jotain millä ostaa. Siitä vain tulee niin kiva olo, kun saa yllättää jonkun! (Ja näköjään myös siitä, kun kerrankin yllätetään aivan täydellisellä lahjalla!)

ALANYASTA VOL 2...

Palataanpa vielä hetkeksi Alanyaan... Tuo matka oli minulle siis pääosin työpainotteinen, mutta onneksi pääsimme näkemään myös jonkin verran paikallisia nähtävyyksiä upeiden kuvauspaikkojen lomassa.

Alanya ei kuitenkaan valitettavasti pääse suosikkikohteideni listalle, sillä vietän itse lomani mielummin paikoissa, joissa ravintoloiden ruokalistoja ei löydy suomeksi. Mutta koska Kuopiossa vielä sateli lähtiessäni lunta (!), niin tämä viikon get away aurinkoon (jos ei yhtä sadepäivää lasketa) oli kuitenkin enemmän kuin tervetullut.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan all inclusive-hotellia. Kyllähän se tietyllä tavalla helpottaa lomailua huomattavasti, mutta itse koen olevani sen verran masokistinen, että uusien ravintoloiden metsästäminen nälkäkiukuissa vain kuuluu isona osana lomamatkaan. Myös ne pahimmat ryyppäysvuodet taitavat minun osaltani olla jo takanapäin, joten edes ilmainen alkoholi ei houkutellut niin paljon kuin etukäteen olin ajatellut...

Alanyan vanha telakka.

Oli kuitenkin hyvin mielenkiintoista päästä "kulissien taakse" seuraamaan missifinalistien kiertue-elämää. Alanyan matka olikin kaunottarille kaikkea muuta kuin lomaa, sillä kuvauspäivät venyivät välillä todella pitkiksi.

Kuvauspaikat olivat kuitenkin kaikkien onneksi aivan huikeita ja ne valmiit kuvat vieläkin huikeampia! Niitä onkin saanut pitkin viikkoa ihailla iltapäivä- ja viikkolehtien sivuilta...

Kuvaussessio käynnissä.

"Matkaoppaista" tuttu tehopakkaus Terhi Alanya järjesti meille toimittajille myös mahdollisuuden päästä kokeilemaan hamamia eli turkkilaista kylpylää. Se paljastuikin aika hauskaksi kokemukseksi.

Aloitimme kylpemisen ensin perinteisellä saunalla, josta meidät noin vartin päästä siirrettiin höyrysaunaan. Ihon pehmittämisen jälkeen vuorossa oli itse pesu. Meidät vietiin pesuhuoneeseen, jonka keskellä oli reilun metrin korkuinen lämmitetty marmorinen alusta, jonka sivustoille kävimme kaikki neljä makaamaan. Meillä naisilla oli pesijänä nainen ja mukaamme eksyneellä miespuolisella valokuvaajalla taas mies (suosittelen siis ottamaan biksut mukaan).

Pesuhuone/Orient Turkish bath & spa

Pesun alkajaisiksi meidät kuivaharjattiin karkealla käsineellä (vinkki 1: ÄLÄ mene kylpylään jos olet polttanut ihosi auringossa!), jonka jälkeen meidät vaahdotettiin kauttaaltaan. Saippuoimisen jälkeen oli aika kääntyä ympäri, tosin se olikin sitten vähän helpommin sanottu kuin tehty... Kauttaaltaan saippuoitu vartalo ja liukas marmorialusta - not a match. Lopuksi meidät autettiin seisomaan ja vartalomme huudeltiin ämpäreiden avulla saippuasta (vinkki 2: ÄLÄ pue kylpylään olkaimettomia bikiniyläosia, sillä ne tippuvat veden voimasta vyötärölle!).

Pesun jälkeen vuorossa oli vielä  rentoutumista lepohuoneessa kylmän juoman sekä tuoreiden hedelmien kanssa, kalahoitoa jaloille, sekä kokovartalohieronta. Koko hoito kesti siis noin parisen tuntia ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos/kun eksytte Turkkiin!

VAPUSTA...

Vappu sujui tänä vuonna minun osaltani hyvin rauhallisesti, sillä kotiuduin työmatkaltani vasta iltamyöhään ja siinä vaiheessa houkutteli vappubileiden sijaan vain ja ainoastaan sohva. Siitä syystä johtuen tämä taisi ollakin ensimmäinen vuosi ever, kun sain raahattua itseni myös vappubrunssille.

Mutta kuinkas sitten kävikään... Taisimme löytää maailmankaikkeuden ylihintaisimman ja huonoimman brunssin ikinä. Buffetvalikoima oli todella pieni ja pääruokana tarjoiltu ylikypsä porsas aivan kuivaa. Kaiken huippu oli kuitenkin "jälkiruokabuffet", johon kuului ainoastaan ankea hedelmäsalaatti ja puolijäisiä valmismunkkeja ilman sokeria.

Peräniemen kasino on paikkana ihanan kesäinen, mutta tarjoilujen puolesta en kyllä valitettavasti voi suositella sitä kenellekään. Ensi vuonna aionkin vanhan perinteen mukaan viettää vappupäivän pitäen seuraa vessanpöntöllemme, sillä en näköjään ole jäänyt mistään paitsi.

Mutta jotain hyvää vappupäivässäkin; Kuopiossa oli melkeinpä jo kuuma! Sain vihdoin kaivaa kaapistani Ted Bakerin trenssin sekä Mangon suloiset rusettiballerinat!

Vielä muutama lämpöaste lisää ja uskallan vaihtaa pitkät housut hameeseen... Jee! 

Selailenkin täällä jo innoissani Asoksen (vai miten Asos taipuu..?) mekkovalikoimaa ja yritän tuskissani päättää, mitkä yksilöt poistaisin ostoskoristani. Ystäväpariskunnan ensi kesäisiin häihin olen ainakin jo löytänyt ihanan värikkään kukkamekon!

VAPPUMUNKEISTA...

Työmatkastani johtuen meillä leivottiin vappumunkkeja jo viime viikolla. Vaikka tykkään kovasti leipomisesta, en oikeastaan pahemmin pidä leivonnaisista. Saatan siis syödä esimerkiksi tekemästäni kakusta vain minimaalisen palasen ja loput mies saa sitten viedä mukanaan esimerkiksi työpaikalleen. Vaihtoehtoisesti saatan myös työntyä jollekin kaverilleni kylään ja raahata leipomukset mukanani.

Yksi leivonnainen tekee kuitenkin poikkeuksen. Olen aina rakastanut munkkeja. Ja munkeiksi lasken ainoastaan ne itsetehdyt, en siis mitään kaupan esipaistettuja ankeusversioita. 

Niitä OIKEITA munkkeja on vain nykyään aika vaikea löytää. Parhaimmat olen tähän mennessä löytänyt Mäntyharjun torikahvilasta sekä Pyynikin munkkikahvilasta Tampereelta. Kuopiossa minulla on vielä etsinnät käynnissä, sillä en ole vielä toistaiseksi löytänyt niitä mistään muualta kuin Yliopistollisen sairaalan kanttiinista.

Valmiina paistettavaksi!

En ole kuitenkaan vielä koskaan uskaltanut leipoa munkkeja yksin, sillä niitä paistaessa kuoleman pelko on jotenkin todella vahvasti läsnä. Vaikka olen lentoemäntävuosinani saanut paloturvallisuuskoulutuksen useita kertoja, en silti täysin luota omaan käyttäytymiseeni siinä paniikkitilanteessa, jos tulikuuma rasva päättäisikin pyrkiä ulos Sarpanevasta. Siksi siis back up on aina tarpeen, tässä tapauksessa sekä naapurini Minnan että sammutuspeitteen muodossa.

Ohjeen munkkeihin löysin tälläkin kertaa Kinuskikissan sivuilta. Tosin valmistimme ohjeen tuplana, sillä halusin munkkeja myös pakastimeen in case of  todella paha himokohtaus. Lisäksi laitoin kardemummaa tripla-annoksen, sillä se nyt vain on niin hyvää!

Ja ihan täydellisiähän niistä tuli tälläkin kertaa! Ja ihan silläkin uhalla, että paistomittarimme asteet loppuivat 120:een, kun munkkien oikea paistolämpötila on 180. Eli siis käyttämämme rasvan lämpötila oli jotain 120:n ja syttymispisteen väliltä... Living on the edge!

Mutta mitä siis munkkeihin tulee, itsehillintäni on täysi nolla. Neljännen munkin jälkeen piti kuitenkin minunkin jo luovuttaa, sillä housujeni vyötärö alkoi  ikävästi porautua vatsamakkaroiden väliin. Lisäksi mielihalu bulimian aloittamisesta on ihan viimeistään se hetki, kun on paras laskea rinkilä kädestä ja heiluttaa valkoista lippua (tai servettiä).

IHANAA VAPPUA!

ALANYASTA VOL 1...

Ehdin kuin ehdinkin postata muiden töideni lomasta myös täältä Alanyasta... Olen täällä siis raportoimassa Miss Suomi-finalistien Turkin matkasta ja kävimme eräänä iltana hakemassa tytöille iltapuvut Miss Alanya-kilpailua varten tästä syötävän suloisesta putiikista nimeltään A35 Designer´s Store. Ehkä aavistuksen dorkaa tehdä postaus vain yhdestä kaupasta, mutta katsokaa nyt kuinka söpö se on!!

Olen tähän päivään elänyt siinä uskossa, ettei Alanyasta löydy mitään muuta ostettavaa, kuin huonolaatuisia rantavaatteita sekä Abidas-merkkisiä t-paitoja, mutta kuinka väärässä olinkaan! Vain muutama askel sivuun pääkadulta ja sieltä löytyi tämä todellinen Alanyan helmi. Vaikka vaatteet eivät pääosin ihan olleetkaan minun tyylisiäni, kaupassa olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Esillepanoon oli todella panostettu ja liikkestä oli tehty todella viihtyisä. Kaupassa oli tarjolla myös kaikenlaisia ihania turkkilaisia herkkuja, joita sai vapaasti maistella shoppailun lomassa...

Vaatteiden sekä sisustustavaroiden lisäksi kaupasta löytyy myös pieni kahvila, jossa myydään muun muassa suussa sulavia suklaaherkkuja.

Pidin kuitenkin edelleen pintani, eikä mukaan tarttunut tällä(kään) kertaa mitään sisustusjuttuja. Paria kristallista karahvia jäin kyllä hiukan himoitsemaan, mutta niitäkin löytyy jo kotoa kaksin kappalein. Tästä syystä perustelut niiden hankkimiselle kuulostivat todella säälittäviltä jopa minun omiin korviini ja jätin ne suosiolla ostamatta.

MATKUSTAMISESTA...

Rakkaussuhteeni matkustamiseen alkoi 16-vuotiaana, kun matkustin itsekseni Lontooseen kuukauden kestävälle kansainväliselle kielikurssille. Olen vuosien varrella työskennellyt muun muassa au pairina Seattlessa, kosmetologina Karibian loistoristeilijällä sekä lentoemäntänä kahdessa eri lentoyhtiössä. Koluttuja maita on tähän mennessä kertynyt reilut kuusikymmentä ja hinku nähdä lisää on edelleen kova. Tässä muutama suosikkikohteeni/-kokemukseni reissuilta:

NEW YORK

Tarvitseeko tästä edes kirjoittaa mitään?! Kaupunki, jossa ei vain voi olla tylsää! Rakastan tämän suurkaupungin hälinää, musikaaleja (erityisesti Les Misérables!), pizzaa sekä shoppailumahdollisuuksia, joten minun olisi vain kuulunut syntyä New Yorkiin.

Mikään ei voi olla parempaa, kuin aurinkoinen piknik kesäisessä Central Parkissa Idol´sin Constantine Maroulis´n (kausi 4) kävellessä hymyillen ohi. Ja kyllä, vuonna 2004 olin niiiin rakastunut kyseiseen rokkariin!

ALCATRAZ-VANKILASAARI (SAN FRANCISCO)

Rakastan erilaisia mysteerejä sekä jännityselokuvia, joten käydessämme San Franciscossa Alcatraz oli meille ihan pakollinen vierailukohde. Jostain mystisestä syystä saaren ympärillä tuntuu aina vellovan sankka sumu, joka tuo käyntiin vielä oman lisämausteensa. Tuon edellä mainitun luonnonoikun lisäksi mukaansatempaavan oppaan kertomat jännittävät murhamysteerit tekevät kokemuksesta ihan huikean!

Liput saarelle pitää varata netistä jo hyvissä ajoin ja suosittelen ehdottomasti nimenomaan vankilan iltakierrosta. Ja oli sitten kesä tai talvi, saarella on aina ihan järkyttävän kylmä, joten pukeutukaa lämpimästi!

KIINAN MUURI

Kävin muurilla työskennellessäni vielä Finnairilla. Erään Pekingin lennon jälkeen päätin ottaa taksin tuolle huikealle nähtävyydelle, jonne oli hotellistamme reilun tunnin taksimatka. Kuljettajani ei luonnollisestikaan puhunut sanaakaan englantia, mutta näytin hänelle kuvasta mihin haluan mennä ja sehän riitti.

Kiinan muuri olikin todella vaikuttava kokemus! Rakennelma vain jatkui ja jatkui, täysin silmänkantamattomiin. Miinuspuolena tosin oli käyntini ajankohta. Vierailin nähtävyydellä marraskuussa, enkä ehkä ikinä ole ollut niin jäässä kuin silloin! Siperiasta puhaltava hyytävä tuuli alkoi melko pian aiheuttaa hypotermian ensioireita, joten aikani sinniteltyäni minun oli pakko luovuttaa ja lähteä etsimään taksikuskiani. Tosin ehkä juuri tuosta ajankohdasta johtuen paikalla ei onnekseni ollut silloin kuin vain kourallinen turisteja.

TOKIO

Olen käynyt Japanissa varmaan 30 kertaa, mutta Tokio on edelleen yksi lempikaupungeistani! Erityisesti shoppailu Tokiossa on ihan omaa luokkaansa; sieltä löytyy jatkuvalla syötöllä tavaroita, joiden olemassaoloa ei edes tiennyt. Ja sadan jenin kauppa on todellinen aarreaitta, vaikken yleensä "krääsäkaupoissa" minuuttia pidempään viihdykään! Sieltä olen löytänyt mm. erittäin laadukkaita japanilaisia kokkiveitsiä ihan pilkkahintaan.

Ja ne karaokekopit - ehkä maailman paras keksintö! Niiden valikoimasta löytyvät varmaan kaikki maailman laulut ja all you can drink-konseptin lisäksi kopeissa on myös erilaisia musisoimisvälineitä, joilla voi saada vielä enemmän meteliä aikaiseksi. Näitä on ihan turha varata tunniksi, sillä aika kuluu kuin siivillä! Me olemme parhaimmillaan viettäneet kopissa kuusi tuntia putkeen...

Japanilaiset ovat myös erittäin ystävällisiä ja maan palvelukulttuuri on ihan omaa luokkaansa. Tosin se "kasvojen menettämisen" pelko voi välillä olla todella ärsyttävää. Esimerkiksi suuntaa kysyessä turistille ei kehdata sanoa "en tiedä", vaan hänelle osoitetaan vain joku suunta kasvojen menettämisen pelossa. Lisäksi käytettyjä alushousuja myyvät pikkuhousuautomaatit saattavat herättää vähän hämmennystä...

PETRA (JORDANIA)

Kävimme vuoden alussa Jordanian kuuluisassa kivikaupungissa Petrassa ja olimme myytyjä. Paikka on todella juuri niin kuvauksellisen kaunis, kuin huhut kertovatkin. Pakollinen varuste on OIKEASTI hyvät kengät, sillä meille kertyi muutaman tunnin aikana 16 kävelykilometriä, joista kolme oli rankkaa nousua Monastery-kukkulalle.

Maailman epävakaan tilanteen takia moni turisti ei enää uskalla matkustaa Jordaniaan, joten koko Petra oli (tässä tapauksessa) meidän onneksemme todella tyhjä. Lisäksi paikka suorastaan kuhisee koiranpentuja (lue: allekirjoittaneen täysi sekoaminen).

Ainoa miinus minun näkökulmastani olivat lukemattomat aasi-raukat, jotka joutuivat henkihievereissään kantamaan turisteja pitkin Petraa. Me emme siis käyttäneet aasikyytejä edes kiivetessämme kukkulalle, vaikka poikaystäväni nilkka oli siihen aikaan hiljattain leikattu ja hän joutui kävelemään kainalosauvoilla (we know - todella huono ajankohta vierailla k.o. paikassa).

ZANZIBAR+SAFARI (TANSANIA)

Kävimme Zanzibarilla (Jambiani Beach) viime vuoden lopussa ja paikka oli kuin suoraan Pinterestistä. Upeita rantoja, maisemia sekä uskomattoman ystävällisiä ihmisiä! Paikka oli myös hyvin turvallinen ja siellä uskalsi liikkua myös pilkkopimeässä yöaikaan.

Opimme matkan aikana myös, että paikalliset lapset olivat innostuneempia saadessaan ikioman lyijykynän kuin karamelleja. Me otimmekin Suomesta mukaamme ison kasan kirjoitusvälineitä ja -paperia ja veimme ne paikalliseen kouluun. He olivat todella iloisia yllätysvierailustamme sekä tuliaisistamme ja näyttivät mielellään paikkoja. Jäimmekin poikaystäväni kanssa haaveilemaan, josko meille tulisi lähiaikoina tilaisuus palata saarelle hyväntekeväisyystyöhön...

Zanzibar on siis todellinen löhöilykohde ja kaikki alueen turistiaktiviteetit liittyvät lähinnä rantaan tai mereen. Eli siis voisin kuvitella tämän olevan erityisen ihanteellinen häämatkakohde! Actionia kaipaavat voivat meidän tapaamme suunnata muutaman päivän löhöilyn jälkeen sisämaahan safarille. Kolmen päivän safari sekä teltassa nukkuminen Afrikassa on varmasti ikimuistoinen kokemus vähän kokeneemmallekin matkaajalle!

JERUSALEM (ISRAEL)

Vaikken kovin uskonnollinen ihminen olekaan, Jerusalemin vanha kaupunki oli todella sykähdyttävä kokemus. Tuntui uskomattomalta käydä niissä samoissa paikoissa, joista uskonnon opettaja oli puhunut vuosia aiemmin.

Israelin turvallisuustilanne oli vierailumme aikaan hieman arveluttava, joten saimme liikkua Jeesuksen jalanjäljillä melko rauhassa. Turisteja ei siis ollut juuri nimeksikään. Lukemamme perusteella moniin paikkoihin joutuu yleensä jonottamaan tuntikausia, meidän pisin jonotusaikamme oli Jeesuksen haudalle ja se kesti vaivaiset viisi minuuttia.

Hotellimme henkilökunnan varoituksista huolimatta kävimme myös Itkumuurilla (kuulemma lähes päivittäisiä puukotuksia). Muurin ympäristö oli kuitenkin todella hiljainen ja rauhallinen, eikä meille tullut missään vaiheessa sellainen olo, että olisi pelottanut olla siellä.

Via Dolorosa.

Jos jokin tietty matka jäi kiinnostamaan, voin mielelläni tehdä siitä erillisen postauksen ja kertoa lisää! :)