THAIMAALAISISTA KANASUIKALEISTA...

Halusin iltapalaksi jotain hyvää aasialaista ja päädyin lopulta thaimaalaisittain maustettuun kanaan. Ja hyyyyvin pitkästä aikaa koin todellisen ruokaonnistumisen! Tiedättekö sen fiiliksen, kun on jo pitkään yrittänyt löytää uusia reseptejä, mutta ne kaikki maistuvat ihan paskalta pahalta? No minulla on viime aikoina ollut juurikin se fiilis, kunnes - TADAA! Kanasta tuli aivan järjettömän hyvää ja jopa poikaystävänäkin kehui sitä moneen otteeseen! En valitettavasti kuitenkaan saanut häntä itkemään, joten "seuraavaan avokadopastaan" on vielä kilometrejä...

KANASUIKALEITA THAIMAALAISITTAIN

600 g maustamattomia kanasuikaleita
iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
tuoretta chiliä
tuoretta inkivääriä
2 tl tulista currya
4 rkl soijaa
2 rkl tummaa siirappia
1 dl Hoi Sin-kastiketta
Srirachaa maun mukaan
seesaminsiemeniä
thai-basilikaa

Paista pannulla sipuli, valkosipuli, chili sekä inkivääri. Laita ne hetkeksi kulhoon odottamaan.
Paista kanasuikaleet kypsiksi ja lisää pannulle aiemmin paistamasi sipulit jne.
Lisää mausteet, tarkista maku ja lisää lopuksi seesaminsiemenet.
Keitä nuudelit ohjeiden mukaisesti, lisää kanakastikkeen sekaan ja sekoita hyvin.
Ripottele halutessasi päälle vielä thai-basilikaa.

SANTORINISTA...

Koska ilma on tuollainen *tähän mieto kirosana* ja olen viime päivät lähinnä vain maannut sohvalla tuijottaen juuri Netflixiin tullutta Gilmore Girlsia, niin päätin tarttua sen verran itseäni niskasta kiinni, että yrittäisin piristäytyä edes näillä viime kesän Santorinin kuvilla.

Viime kesänä päätimme siis suunnata Santorinille viideksi päiväksi ja viettää sen jälkeen vielä toiset viisi päivää Ateenassa. Jälkimmäiselle emme oikein kumpikaan lämmenneet (paitsi tietysti ruoalle), mutta Santorini oli noin triljoonasta turististaan huolimatta todella kaunis. Hotellimme Villa Irini sijaitsi vähän syrjässä, joten vältyimme onneksi kuitenkin suurimmilta ihmismassoilta. Pisteenä i:n päälle aivan hotellimme vieressä sijaitsi viininvalmistamo, joten pääsimme (vähän liiankin helposti) maistelemaan paikallisia viinejä.

Ja se syy miksi Kreikkaan ylipäätään matkustetaan (no niiden maisemien lisäksi); ruoka! Emme tainneet koko matkamme aikana syödä kertaakaan pahaa ruokaa ja se on jo aika paljon se! Erityisesti uunissa paistettu feta (teen siitä postauksen myöhemmin) sekä pita gyros olivat aivan järjettömän hyviä! Vaikken yleensä tykkää käydä samoissa kohteissa kahta kertaa (poikkeuksena New York sekä Tokio), Kreikkaan voisin palata vaikka ihan vain ja ainoastaan tuon ruoan takia!

LASTENHOIDOSTA...

Viime päivät ovat kuluneet ihan hujauksessa. Juhlimme juhannussunnuntaina kummipoikani rippijuhlia (!!) ja sen jälkeen ajelimme takaisin Kuopioon auto normaalia täydempänä (lisää infoa alempana). Syy tuplahuutomerkkeihin on siis se, etten ole vieläkään päässyt yli siitä faktasta, että minulla on jo noin vanha kummipoika. Ymmärtääkseni se nimittäin tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että minulla on vähintäänkin jo 1/3 jalkaa haudassa. Kuinka masentavaa.

Olen näköjään viime aikoina myös erikoistunut kidnappauksiin (lue koiravarkaudesta). Tällä kertaa nappasin mukaan toisen kummilapseni Usvan sekä serkkuni minimini-chihun, Rusinan. Viikko onkin siis mennyt viihdyttäen 8-vuotiasta tyttöä, joka ei muuten todellakaan tule minulta luonnostaan. Aurinkoiset päivät vielä sujuivat ihan kivasti uiden sekä leikkipuistoillen, mutta mitä ihmettä lasten kanssa tehdään sadepäivinä?!? Leipominen, Netflix ja shoppailu - checked! Seuraavaa vierailua varten minun kyllä täytyy lukea joku  "Lasten käyttöohjeet"-opaskirja ja rukoilla sormet ristissa aurinkoista säätä.

Huom! Lupa kummilasteni kuvien julkaisuun on saatu sekä heiltä itseltään, että heidän vanhemmiltaan.

SKUMPPA-MEHUJÄISTÄ...

Löysin sattumalta Clas Ohlsonilta söpöt mehujää-muotit ja päätin synttäreideni kunniaksi keksiä niihin täytteeksi jotain ihan erityisen kivaa. Pinterest to the rescue ja paras idea löytyikin lopulta täältä. Ja mikä edes voisi olla kivempaa kuin kuohuviini?! Ei sitten mikään! (Tai no ehkä shampanja, mutta päätin kuitenkin tällä kertaa tyytyä näihin köyhän naisen versioihin.)

SKUMPPA-MEHUJÄÄT

kuohuviiniä (makeaa)
mansikoita
vadelmia
omena

Tunge mehujää-muotteihin niin paljon marjoja sekä hedelmiä kuin sinne mahtuu (ei kuitenkaan liian täyteen, että saat lopuksi ängettyä vielä tikun muotin keskelle).
Täytä muotit kuohuviinillä.
Pakasta ja tarjoile jääpaloilla sekä marjoilla vuoratulta tarjoilualustalta.

Jos vain pidät alkoholista, niin nämä kesäherkut ovat ihan sinun juttusi! Mehujäät kannattaa kuitenkin valmistaa jo vuorokautta ennen tarjoilua, sillä niiden jäätyminen vei yllättävän kauan. Mutta eikö se vanha kansakin jo tiennyt kertoa, että hyvää kannattaa odottaa!

JUHANNUKSESTA VOL.2...

Nyt se on virallista: olen vanha kuin taivas. Juhannukseni meni ainoastaan syöden. Ja syöden vähän lisää. En jaksanut raahautua edes lavatansseihin ja koko viikonlopun alkoholinkulutus oli huimat 2 siideriä. Siis jotain todella huolestuttavaa on nyt tapahtunut, sillä olen näköjään muuttunut supertylsäksi. Toisaalta, juuri tällä hetkellä tuo ankeus ei kaduta ollenkaan, sillä enpä  ole ainakaan nyt tekemässä fyysistä kuolemaa tappokrapulan takia...

Kävimme napsimassa juhannuskuvat Mäntyharjussa sijaitsevan Taidekeskus Salmelan ympäristössä. Vaikken ole ikinä päässytkään sisälle asti (=en ole ollenkaan taideihmisiä), niin Taidekeskuksen piha-alue on todella idyllisen kaunis! Lisäksi Mama Linnan askartelema koivuseppele sopi tuohon ympäristöön, kuin... no, koivuseppele Salmelan pihaan.

AURINKOLASIT: RAY-BAN

KELLO: MICHAEL KORS

MEKKO: LINDEX

KENGÄT: DUFFY

JUHANNUKSESTA...

Siis kuka olisi uskonut?! Tänä vuonna taidamme ihan oikeasti päästä juhlimaan juhannusta ilman toppahousuja sekä villakerrastoja, jei! Kuopiossa siis pakataan nyt matkalaukut ja suunnataan Audin nokka kohti Mäntyharjua. Juhannuksena ei mielestäni tarvitse edes olla sen kummempaa ohjelmaa, kuin hyvää seuraa, grilliruokaa sekä hyttyspaukamien rasvaamista. Niin ja ehkämahdollisesti ne lavatanssit kukkamekossa...

IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE, ÄLKÄÄ HUKKUKO!

OUDOISTA FAKTOISTA...

- Rakastan "Disappeared"  tv-sarjaa! Investigation Discovery kuuluukiin siis ehdottomasti lempikanaviini, sillä kaikenlaiset katoamistapaukset sekä murhamysteerit ovat mielestäni todella kiehtovia - kaikesta kaameudestaan huolimatta. Minun oma mielenterveyteni ei vain meinaa kestää niitä selvittämättömiä tapauksia, eihän kukaan esimerkiksi voi vain hävitä täysin jäljettömiin?!?

- En mitenkään erityisemmin pidä suklaasta. Etenkään siitä hypetetystä Fazerin Sinisestä. Paras suklaa mitä olen tähän mennessä maistanut löytyykin Maraboulta; Black saltlakrits! Tosin sitäkin ostan ehkä kerran vuodessa ja tuon saman levyn syömiseen menee noin kuukausi...

- Vihaan imurointia. Siksi olemmekin tehneet (tai siis minä olen tehnyt) sopimuksen poikaystäväni kanssa; minä pyyhin pölyt ja hän imuroi.

- En voi syödä keltaisia karkkeja. Ja siis ihan vain ja ainoastaa siitä syystä, että ne ovat 98%:n todennäköisyydellä pahoja. Ainoa poikkeus tähän on Hedelmä Aakkoset, sillä siinä karkkipussissa keltaiset ovat ne kaikista parhaimman makuiset! Mutta voitte siis vain kuvitella millaista minun kanssani on mennä Makuuniin karkkiostoksille - siinä menee ikuisuus, sillä joudun siis tonkimaan karkkilaareista aina vain ne punaiset ja vihreät karkit.

- En voi katsella englantilaisia sarjoja/elokuvia, sillä en jostain syystä voi sietää brittiaksenttia. (Harry Potterit ovat tähän mennessä ainoa poikkeus tähän asiaan.)

- Minun on aina pakko nukkua makuuhuoneen ovi kiinni. En ole oikein varma mistä tämä johtuu, mutta luulen, että sillä on jotain tekemistä murhaajien kanssa. Kuvittelen siis, että jos meille murtautuisi yöllä joku hullu psykopaattitappaja, niin heräisin siihen kun makuuhuoneen ovi avataan ja pystyisin puolustautumaan yöpöydän lampulla. Onhan tämä kyllä ehkä hiukan kaukaa haettua... Olenkin vain tainnut katsellut liikaa kauhuleffoja, joissa murhaaja tuijottaa tulevaa uhriaan sängyn vieressä ennen veitsen sivallusta. HUIYÄK!

- Minulla on aina kynsilakkaa. Siis AINA. Ja sekä sormissa, että varpaissa (niissä poikkeuksetta aina mustaa).

- Minulle tulee aika ajoin ihmeellisiä pakkomielteitä jostain ruuasta. Silloin syön sitä samaa asiaa niin kauan ja paljon, etten hetken päästä voi enää ikinä koskea siihen (karkkeihin tämä ei valitettavasti toimi, vaikka olen jo kuinka monesti yrittänyt). Esimerkkinä siis vaikka ne Fazerin marjapiirakat (2 kpl/pakkaus). Söin niitä yhdessä vaiheessa niin paljon, etten enää voi kaupassa edes katsoa niihin päin. Onhan tämä varmasti jollain lailla sairasta, mutta minkäs teet.

Tämän hetken pakkomielteenä ovat Arnold´sin kinuskidonitsit (ilman strösseleitä) sekä tietty ne Bierstuben wingssit. Tosin etenkään niiden siipien kohdalla ei kuitenkaan ole valitettavasti minkään asteista kyllästymistä näköpiirissä...