tiistai 28. tammikuuta 2020

RETKI KIINAN MUURILLE

Minulla oli viikko sitten parin päivän työmatka Pekingiin, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä muutaman kollegan kanssa päiväretkellä Kiinan muurilla. Jo oli itse asiassa aikakin, sillä viime käynnistäni Badalingin muuriosuudelle on vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta. Edellinen vierailu jäi kaiken lisäksi todella lyhyeksi jääkylmän sään takia, jonka vuoksi tarkenin olla pelipaikoilla ainoastaan puolisen tuntia. Tällä kertaa pakkanen ei onneksi haitannut lainkaan, sillä aurinko lämmitti ihanasti koko retken ajan.

Badalingin sijaan päätimme mennä Mutianyuun, joka oli kuulemamme mukaan huomattavasti rauhallisempi osa muuria. Itse asiassa jopa niin rauhallinen, etten ole ikinäkoskaan nähnyt Kiinassa niin vähän ihmisiä samassa paikassa. Kaiken lisäksi näköalat olivat huomattavasti näyttävämmät kuin Badalingissa, joten suosittelen ehdottomasti vierailemaan muurilla Mutianyun sisäänkäynniltä.

Pääsylippu muurille sekä kyyti hiihtohissillä ylös "vuorelle" maksoivat yhteensä noin 23 euroa. Olisin tosin mielelläni maksanut enemmän muunlaisesta kyydistä ylös, sillä kiinalainen hiihtohissi oli melko eksoottinen kokemus. Ja "eksoottisella" tarkoitan sitä, että pelkäsin kuolemaa koko matkan alhaalta ylös.






Vaikka Mutianyussa oli ehdottomasti paremmat näköalat, oli siellä myös suuremmat pinta-alan vaihtelut. Tämä tarkoittaa luonnollisesti satoja portaita, joita jouduimme talsimaan ylös ja alas. Onkin aivan uskomatonta ajatella, miten muuri on aikanaan saatu rakennettua pelkästään ihmisvoimin. Tuon yli 21 000 kilometrin pituisen kansallisen symbolin rakentamiseen onkin osallistunut miljoonia ihmisiä; sotilaita, rikollisia sekä ihan tavallistakin kansaa. Osa paikalle lähetetyistä miehistä kuoli jo matkalla muurille ja osa menehtyi rakennustöissä uupumukseen sekä aliravitsemukseen. Kaiken kaikkiaan ei siis olekaan mikään ihme, että muuri on valittu maailman seitsemän ihmeen joukkoon - sillä sitä se todella on.

Seikkailtuamme muurilla parisen tuntia, oli aika suunnata takaisin alas. Koska hiihtohissireissu ei enää  innostanut, päätimme käyttää toisen vaihtoehdon ja kokeilla kelkkailua. Se paljastuikin lopulta huomattavasti mukavammaksi vaihtoehdoksi, sillä kiinalaiset rakennelmat yläilmoissa sekä korkeanpaikankammo eivät ole maailman paras yhdistelmä. Kelkkailu olikin loppupeleissä todella hauska tapa päästä alas "vuorelta", joten suosittelen ehdottomasti testaamaan! 







Vaikka Mutianyu toimi meille aivan täydellisesti, liikuntarajoitteisille sekä pienten lasten kanssa matkaaville suosittelen ennemmin Badalingia.  Tuo osa muuria oli huomattavasti tasaisempi, (muistaakseni) lähes portaaton eikä sinne päästäkseen tarvinnut käyttää hiihtohissiä. Kumpikin kohde on joka tapauksessa reilun tunnin ajomatkan päässä Pekingistä ja ehdottomasti vierailun arvoinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti