HELSINGISTÄ...

Ihana Helsinki. <3

Vaikka olemmekin nyt asuneet jo parisen vuotta Kuopiossa mieheni työn takia, en vieläkään suostu sanomaan itseäni kuopiolaiseksi. Kerran Helsingin tyttö - aina Helsingin tyttö. Yritän siis käydä kotikaupungissani niin usein kuin mahdollista, mutta viime aikoina käynnit ovat jääneet valitettavan harvaan.

Pitkään Helsinki-viikonloppuun mahtui tällä erää vaikka mitä. Ensimmäisen päivän vietin kuvauksissa Linnanmäellä ja ilokseni huvipuisto olikin paljon söpömpi kuin olin muistanutkaan! En ole nyt muutamaan vuoteen edes käynyt Lintsillä, sillä sen jälkeen kun on käynyt läpi kaiken maailman Disneyworldit sekä Universal Studiot, ei mikään muu enää tunnukaan miltään. Mutta ihan vaan tunnelman (sekä vohveleiden) takia täällä kannattaa näköjään käydä jatkossakin!

Ja koska Helsingissä, oli tiukkaan aikatauluun ujutettava myös ihanat lounasdeitit Sipin ja Pikku-E:n kanssa. Teatterin aurinkoisella terassilla salaatti maistuikin tällä kertaa ihan erityisen hyvältä. Kesäistä Helsinkiä ei kyllä voita mikään!

 

 

Viikonloppuun kuului myös yhden yön syrjähyppy Hämeenlinnaan haastattelemaan uutta Miss Suomea. Ja ihanan missin saimmekin, sillä Shirly on ilmiselvän kauneutensa lisäksi todella aito ja sydämellinen ihminen! Tuon herttaisempaa missiä tuskin voi ollakaan.

Ja ei Helsinki-reissua ilman käyntiä Nougatissa. Tosin en tiedä olenko enemmän ylpeä vai pettynyt, kun lopulta kävelin liikkeestä ulos tyhjin käsin. SIIS MITÄ IHMETTÄ?! Minä en ostanut Nougatista yhtään mitään?! Ansaitsisin tuosta hyvästä vähintäänkin pokaalin sekä tontin Hyrynsalmelta!

Tosin pahoin pelkään, että tämä oli vain tyyntä myrskyn edellä. Seuraavaa Helsinki-reissua (+vuosien velkavankeutta) odotellessa...

KODITTOMISTA KOIRISTA...

Pääsimme taannoisella Alanyan reissullamme vierailemaan hallitsevan Miss Suomen, Rosa-Maria Ryydin kanssa paikallisessa koiratarhassa. Tiesin jo lähtiessä, että reissusta tulee todella tunteellinen, sillä minulla on ihan nollatoleranssi mitä tulee onnettomiin tai kärsiviin eläimiin. Eli siis kyyneleitä (=vesiputouksia) olisi luvassa, vaikka kuinka yrittäisin olla cool.

Alanyassa katukoiria ei siis lopeteta, vaan ne viedään tähän kyseiseen kenneliin. Jotkut koirat adoptoidaan (pääosin kuulemma Saksaan), mutta jotkut ovat olleet siellä jo vuosia. Tarhassa asustelee tällä hetkellä noin 200 koiraa ja tilat alkavatkin käydä niille liian pieniksi. Siksi Alanyan kaupunki aloittikin tarhan laajennusprojektin ja uusi tarha on jo hyvää vauhtia valmistumassa. Projektia voi seurata tarkemmin Facebookin sivulta Alanya Animal Shelter Project, jota päivitetään usein myös suomeksi.

Vaikka koirista huolehditaan tarhalla oikein hyvin, ei rapsuttajia silti taida löytyä tarpeeksi. Hellyydenkipeät koirat asettuivat vuorotellen aidan viereen silitettäväksi...

Tarhasta löytyi myös kymmeniä sen portin eteen pahvilaatikossa hylättyjä koiranpentuja. Lisää kyyneleitä ja levinnyttä ripsiväriä (siksi aurinkolasit)...

Vaikka eläimistä siis pidetään tarhalla todella hyvää huolta, tuntui silti ihan hirvittävän pahalta jättää ne sinne. Olen siis aivan toivoton tapaus mitä eläimiin tulee. Selailin tässä taannoin kauppajonossa Facebookia ja avasin vahingossa videolinkin, mikä kertoi kodittomasta koirasta, joka ei ollut ikinä saanut minkäänlaista hellyyttä. No eihän se tilanne katsonut aikaa eikä paikkaa, vaan rupesin itkemään ääneen keskellä Prismaa. Mieheni meinasi kuolla häpeästä ja taisimme lopulta saada tilanteesta aikaan myös perheriidan (minä kun olen kuulemma "aivan liian tunteellinen" ja poikaystävälläni taas on pelkkä reikä sydämen kohdalla!!).

Ja se Hatchiko... Oletteko nähneet sen elokuvan? Niin dorkalta kun tämä nyt kuulostaakin, niin en ole minkään elokuvan kohdalla itkenyt niin paljon kuin Hatchikon. Ja selvennykseksi en nyt tarkoita sellaista söpöä, naisellista nyyhkytystä, jonka seurauksena silmäkulmasta vierähtää yksi kyynel. Nyt puhutaan siis huutoitkusta kaikilla eritteillä (=kuola ja räkä). En siis suosittele sitä ainakaan ensitreffien elokuvavalinnaksi...

P.S. Ja te Alanyaan matkaavat (ja kaikki muutkin eläinrakkaat), tarha ottaa todella mielellään vastaan lahjoituksia, oli ne sitten annettu rahan tai vaikka koiranruuan muodossa! Myös pesuainesta on suuri pula, jotta työntekijät saavat pidettyä koirien tilat puhtaana.

HELLEVIIKONLOPUSTA...

Kuopiossa saatiin muun Suomen tapaan (?) nauttia loppuviikosta melkein hellekeleistä. Ja koska ikinä ei voi tietää oliko se kesä nyt tässä, niin noista päivistä piti luonnollisesti ottaa kaikki ilo irti. Kesäkuntoon ei nyt kyllä ehditty päästä tänäkään vuonna, mutta oh well. Ensi vuonna sitten taas uusi yritys...

Ihanan raikas mansikkadrinksu sekä Mondo auttoivat myös valitsemaan ensi kesän matkakohteen... Valinta oli tällä kertaa yllättävän vaikea, mutta siitä lisää sitten hiukan myöhemmin.

Koko viikonloppu on siis mennyt aika pitkälti ulkonaolon sekä grillauksen merkeissä. Poikaystäväni päätti myös hetken mielijohteesta ruveta laajentamaan terassiamme, joten hän on rehkinyt selkä hiessä remppaamisen merkeissä ja minä olen huudellut kylmä juoma kädessä viltiltä ohjeita. Ihan ok työnjako, jos minulta kysytään...

Jotta kuitenkin välttyisin "Maailman paskin tyttöystävä 2016"-palkinnolta, olen minä kuitenkin huolehtinut ruokapuolesta. Ja mikään grilliruoka ei ehkä voi olla parempaa, kuin pekoniin kääritty parsa, joka on vielä sivelty hellästi soijalla. Nam!

Eräällä kauppareissulla oli myös tarttunut mukaan pensasmustikoita ja päätin hetken mielijohteesta loihtia niistä nopean jälkkärin. Pyörittelin siis mustikat hammastikun avulla turkkilaisessa jogurtissa ja laitoin ne lautasella noin tunniksi pakastimeen. Olipa hyviä (noin niinkuin terveelliseksi jälkiruuaksi)!

Äitienpäivä siirtyi meillä tänä vuonna ensi viikolle, kun menen työn merkeissä Helsinkiin ja yövyn äitini luona. Juti kuitenkin laittautui parhaimpiinsa, sillä netistä tilattu rusetti saapui juuri parahiksi äitienpäiväksi. Olipa muuten ihana saada Juti takaisin kotiin! Tämä ilta meneekin pääosin halien, pusutellen ja syöden yhdessä herkkuja... Siis Jutin kanssa.

KOIRAVARKAUDESTA...

Olin jo sopinut etukäteen, että Juti menee täksi viikonlopuksi hoitoon eräälle koirarakkaalle ystävällemme (hänen pyynnöstään), joten meille oli pitkästä aikaa tulossa "lapseton viikonloppu". Olisihan se tietysti ollut kiva kerrankin päästä esimerkiksi syömään sohvalla jätskiä niin, ettei jonkun karvainen naama ole koko ajan noin sentin päässä omastani kerjäämässä edes pienen pientä lipaisua. Mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään...

Menin siis perjantai-iltana katsomaan lätkäpeliä Annan luokse ja Benji kiehnäsi koko pelin ajan kainalossani pusutellen minkä pieneltä kieleltään kerkesi. No mitä siinä tilanteessa voi muuta, kuin kidnapata kyseisen hauvelin, sillä enhän minä mitenkään voinut enää sellaisen koirarakkauskohtauksen jälkeen palata tyhjään kotiin?!? Joten Benji kainaloon ja karkuun.

Ja onneksi varastin, sillä Benjin läsnäolo auttoi huomattavasti Juti-ikävään! Tosin iltaleikeissä minulta meinasi irrota pala sormea, sillä Benskulla on tällä hetkellä vielä tuplahammaistus ennen maitohampaiden poistoa. Joten reilun kahden kilon painostaan huolimatta Benjillä oli huomattava etulyöntiasema sadanviidensadan terävän hampaansa kanssa.

Ja olihan meillä Benskun kanssa ihan superhauskaa, toinen on vain niin ihana ja leikkisä! Pissavahinkojakaan ei tainnut sattua enää kertaakaan (ainakaan että olisin huomannut) - paitsi terassille, mutta sehän tavallaan ON ulkona. Mutta onneksi saadaan Juti huomenna kotiin, niin ei minunkaan tarvitse enää varastella muiden koiria...

TULKKAREISTA...

Tiedättekö ne miehet, jotka hukuttavat tyttöystävänsä ihaniin lahjoihin ja yltiöromantillisiin huomionosoituksiin? En minäkään. Olen lähinnä kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita tyttökavereilleni lahjoiksi tuoduista sieluttomista jääkaappimagneeteista ja seksiasuista, jotka ovat kaiken huipuksi vielä paljastuneet aivan liian pieniksi (ihan kuin se pelkkä asu ei olisi jo ollut tarpeeksi iso katastrofi)!

Oman poikaystäväni veruke on viimeiset viisi vuotta ollut se perinteinen "sinulle on aivan mahdoton ostaa mitään". Ja lukemattomista... hhmmm... "kehityskeskusteluista" huolimatta hänen päähänsä ei vieläkään tunnu juurtuvan se fakta, etten todellakaan tarkoita yllätyslahjoilla mitään kallista. Minut tekisi jo superiloiseksi vaikka yllätyksenä tuotu Arnoldsin kinuskidonitsi (3.30€), sillä mieheni varmasti tietää minun rakastavan niitä! Pääasia siinä koko yllättämisessä on siis se toisen huomioiminen jollain asialla/teolla, mistä hän varmasti tykkää.

Kunnes eilen... Ilmeisesti viiden vuoden intensiivikoulutus alkaa pikkuhiljaa tuottamaan tulosta, sillä minkä ihanan tuliaisen poikaystäväni minulle toikaan työmatkaltaan! Enkä liioittele tippaakaan kun sanon, että sydämeni jätti pari lyöntiä välistä kun hän ojensi minulle tuon kuvassa olevan paperikassin, sillä itse odotin tuliaisiksi lähinnä kuulakärkikynää.

Mulberryllä nyt ei voi muutenkaan mennä vikaan, mutta mikä söpöläinen sieltä paljastuikaan! Ja vielä iloisemmaksi minut tekee se, että olen joskus muinoin saattanut ohimennen mainita hänelle, että haluaisin ostaa Mulberryn meikkipussukan. Todistettavasti hän on siis kuunnellut minua ainakin sen yhden kerran!

Itse olen aina rakastanut ostaa lahjoja läheisilleni, oli sitten juhlapäivä tai ei. Ja koska olen muutenkin maailmankaikkeuden huonoin rahankäyttäjä, en ole koskaan miettinyt lahjojen hintaa. Jos löydän jotain ihanaa, jonka tiedän sopivan esimerkiksi äidilleni, ostan sen. Siis sillä edellytyksellä, että tilillä on vielä jotain millä ostaa. Siitä vain tulee niin kiva olo, kun saa yllättää jonkun! (Ja näköjään myös siitä, kun kerrankin yllätetään aivan täydellisellä lahjalla!)

ALANYASTA VOL 2...

Palataanpa vielä hetkeksi Alanyaan... Tuo matka oli minulle siis pääosin työpainotteinen, mutta onneksi pääsimme näkemään myös jonkin verran paikallisia nähtävyyksiä upeiden kuvauspaikkojen lomassa.

Alanya ei kuitenkaan valitettavasti pääse suosikkikohteideni listalle, sillä vietän itse lomani mielummin paikoissa, joissa ravintoloiden ruokalistoja ei löydy suomeksi. Mutta koska Kuopiossa vielä sateli lähtiessäni lunta (!), niin tämä viikon get away aurinkoon (jos ei yhtä sadepäivää lasketa) oli kuitenkin enemmän kuin tervetullut.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan all inclusive-hotellia. Kyllähän se tietyllä tavalla helpottaa lomailua huomattavasti, mutta itse koen olevani sen verran masokistinen, että uusien ravintoloiden metsästäminen nälkäkiukuissa vain kuuluu isona osana lomamatkaan. Myös ne pahimmat ryyppäysvuodet taitavat minun osaltani olla jo takanapäin, joten edes ilmainen alkoholi ei houkutellut niin paljon kuin etukäteen olin ajatellut...

Alanyan vanha telakka.

Oli kuitenkin hyvin mielenkiintoista päästä "kulissien taakse" seuraamaan missifinalistien kiertue-elämää. Alanyan matka olikin kaunottarille kaikkea muuta kuin lomaa, sillä kuvauspäivät venyivät välillä todella pitkiksi.

Kuvauspaikat olivat kuitenkin kaikkien onneksi aivan huikeita ja ne valmiit kuvat vieläkin huikeampia! Niitä onkin saanut pitkin viikkoa ihailla iltapäivä- ja viikkolehtien sivuilta...

Kuvaussessio käynnissä.

"Matkaoppaista" tuttu tehopakkaus Terhi Alanya järjesti meille toimittajille myös mahdollisuuden päästä kokeilemaan hamamia eli turkkilaista kylpylää. Se paljastuikin aika hauskaksi kokemukseksi.

Aloitimme kylpemisen ensin perinteisellä saunalla, josta meidät noin vartin päästä siirrettiin höyrysaunaan. Ihon pehmittämisen jälkeen vuorossa oli itse pesu. Meidät vietiin pesuhuoneeseen, jonka keskellä oli reilun metrin korkuinen lämmitetty marmorinen alusta, jonka sivustoille kävimme kaikki neljä makaamaan. Meillä naisilla oli pesijänä nainen ja mukaamme eksyneellä miespuolisella valokuvaajalla taas mies (suosittelen siis ottamaan biksut mukaan).

Pesuhuone/Orient Turkish bath & spa

Pesun alkajaisiksi meidät kuivaharjattiin karkealla käsineellä (vinkki 1: ÄLÄ mene kylpylään jos olet polttanut ihosi auringossa!), jonka jälkeen meidät vaahdotettiin kauttaaltaan. Saippuoimisen jälkeen oli aika kääntyä ympäri, tosin se olikin sitten vähän helpommin sanottu kuin tehty... Kauttaaltaan saippuoitu vartalo ja liukas marmorialusta - not a match. Lopuksi meidät autettiin seisomaan ja vartalomme huudeltiin ämpäreiden avulla saippuasta (vinkki 2: ÄLÄ pue kylpylään olkaimettomia bikiniyläosia, sillä ne tippuvat veden voimasta vyötärölle!).

Pesun jälkeen vuorossa oli vielä  rentoutumista lepohuoneessa kylmän juoman sekä tuoreiden hedelmien kanssa, kalahoitoa jaloille, sekä kokovartalohieronta. Koko hoito kesti siis noin parisen tuntia ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan jos/kun eksytte Turkkiin!

VAPUSTA...

Vappu sujui tänä vuonna minun osaltani hyvin rauhallisesti, sillä kotiuduin työmatkaltani vasta iltamyöhään ja siinä vaiheessa houkutteli vappubileiden sijaan vain ja ainoastaan sohva. Siitä syystä johtuen tämä taisi ollakin ensimmäinen vuosi ever, kun sain raahattua itseni myös vappubrunssille.

Mutta kuinkas sitten kävikään... Taisimme löytää maailmankaikkeuden ylihintaisimman ja huonoimman brunssin ikinä. Buffetvalikoima oli todella pieni ja pääruokana tarjoiltu ylikypsä porsas aivan kuivaa. Kaiken huippu oli kuitenkin "jälkiruokabuffet", johon kuului ainoastaan ankea hedelmäsalaatti ja puolijäisiä valmismunkkeja ilman sokeria.

Peräniemen kasino on paikkana ihanan kesäinen, mutta tarjoilujen puolesta en kyllä valitettavasti voi suositella sitä kenellekään. Ensi vuonna aionkin vanhan perinteen mukaan viettää vappupäivän pitäen seuraa vessanpöntöllemme, sillä en näköjään ole jäänyt mistään paitsi.

Mutta jotain hyvää vappupäivässäkin; Kuopiossa oli melkeinpä jo kuuma! Sain vihdoin kaivaa kaapistani Ted Bakerin trenssin sekä Mangon suloiset rusettiballerinat!

Vielä muutama lämpöaste lisää ja uskallan vaihtaa pitkät housut hameeseen... Jee! 

Selailenkin täällä jo innoissani Asoksen (vai miten Asos taipuu..?) mekkovalikoimaa ja yritän tuskissani päättää, mitkä yksilöt poistaisin ostoskoristani. Ystäväpariskunnan ensi kesäisiin häihin olen ainakin jo löytänyt ihanan värikkään kukkamekon!