IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

En ole koskaan ollut mikään pakkojuhlien ylin ystävä ja Valentine´s Day ajaa minulle samaa asiaa. Meillä ei siis ikinä ole ollut tapana viettää mieheni kanssa mitään yltiöromantillista päivää tai antaa toisillemme lahjoja. Ystävänpäivä on kuitenkin ihan hyvä "tekosyy" muistaa läheisiä kortilla, puhelinsoitolla tai suklaarasialla, sillä näin vanhemmiten yhteydenpito (erityisesti kauempana asuviin) ystäviin on valitettavasti hiukan vähentynyt. Vaikka olenkin toisinaan aavistuksen huono pitämään yhteyttä, ovat ystävät silti mielessä ihan päivittäin. <3

LAURAN SÄÄSTÖKUURI

Niin kuin olen täällä jo aiemminkin kertonut, olen maailmankaikkeuden huonoin rahankäyttäjä. Eihän siinä mitään, jos olisimme maailman rikkaimmat ihmiset, mutta kun näin ei valitettavasti ole. Nyt on siis vihdoinkin aika muuttaa kulutustottumuksia ”terveellisempään” suuntaan. Erityisesti nettishoppailu on aina ollut yksi lempiharrastuksistani ja sen radikaali vähentäminen tulee varmasti olemaan todella vaikeaa. Some on täynnä mitä houkuttelevampia kevätuutuuksia niin vaatteiden kun sisustuksenkin saralla, joten tässä jos jossain vaaditaan nyt itsekuria.

Koska en todellakaan luota itseeni tai omaan arviointikykyyni, olen nakittanut mieheni seuraamaan tästä eteenpäin kulutustottumuksiani. Jos hän antaa "luvan" jollekin ostokselle, silloin sen tilaaminen on ok. Mieheni on aina ollut meistä se (huomattavasti) järkevämpi rahankäyttäjä, joten luotan päätökset tulevista ostoksistani täysin hänen haltuunsa.

Mikä sitten sai minut haluamaan tätä muutosta? No ensimmäisenä tietysti se rahan säästäminen sekä turhien ostosten minimointi. Lisäksi heräsin Stacey Dooleyn dokumentin myötä siihen, että pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- tai laivaliikenne. Minulle selvisi myös, että 73% vaatteista päätyy kaatopaikalle poltettavaksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen. Lisäksi esimerkiksi yhden puuvillapaidan valmistaminen kuluttaa 2700 litraa vettä. Se on sama määrä, jonka normaali ihminen juo reilussa kahdessa vuodessa. Noiden faktojen myötä olenkin nyt miettinyt todella tarkasti jokaista vaateostostani ja yritän parhaani mukaan välttää heräteostoksia - sekä ihan erityisesti sitä pikamuotia. Täydellisyyteen en tule missään tapauksessa pystymään, mutta jo radikaali vähentäminen on itselleni jättiaskel eteenpäin.

14 x TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

1. En pysty menemään nukkumaan, ellen ole ensin pöyhinyt sohvamme tyynyjä silmääni miellyttävään muotoon. Tämä on ehkä jollakin lailla sairasta, mutta en vain saa nukuttua, jos sohvatyynyt ovat aivan litassa.

2. Pelkään kuollakseni neuloja, joten lääkärikäynnit ovat aina yhtä tuskaa. En siis ole vielä tähän ikään mennessä selvinnyt yhdestäkään verikokeesta saamatta aivan järkyttävää itkukohtausta, johon liittyy usein myös hyperventilaatiota.

3. Tarvitsen ainakin kerran viikossa sellaisen päivän, jolloin minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Vaikka työ lentoemäntänä onkin pääosin mukavaa, sen edellyttämä sosiaalisuus vaatii välillä myös yksinoloa sekä täyttä hiljaisuutta.

4. Vaikka haluaisin todella kovasti olla korkokenkä- ihminen, en vain kuollaksenikaan osaa kävellä niillä. Juhlatilaisuuksissa minulla on kuitenkin aina korot, jolloin roikun koko illan mieheni käsipuolessa pysyäkseni pystyssä. Kyse ei siis todellakaan ole palavasta rakkaudesta, vaan korkokenkien aiheuttamasta pakkotilanteesta.

5. En suostu ajamaan moottoritiellä, sillä sinne liittyminen ahdistaa minua. 

6. Meidän taloudessamme nukutaan onnellisesti perhepedissä. Näin ihmislapsettomana pariskuntana se siis tarkoittaa sitä, että koiramme Juti nukkuu (pää tyynyllä) meidän keskellämme.

7. Matkailu on yksi lempiasioistani koko maailmassa, mutta saan lohduttoman itkukohtauksen joka ikinen kerta kun näen reissussa kodittoman koiran. Yleensä minulla onkin aina mukanani vesipullo sekä koiranruokaa, joita annan tapaamilleni hauveleille. 

8. Olen maailmankaikkeuden huonoin rahankäyttäjä, eikä näköjään edes ikä ole tuonut muutosta asiaan. Nyt siirryimme vihdoin rajumpiin toimenpiteisiin, sillä mieheni alkoi juuri seurata aktiivisemmin kulutustottumuksiani. Ehkä tässä asiassa on siis piakkoin huomattavissa jonkinnäköistä muutosta (tai sitten ei).

9. Vaikka en polta, juo kahvia tai käytä alkoholiakaan kovin usein, yksi paha tapa minulla kuitenkin on - nimittäin kiroilu. Olen yrittänyt päästä siitä eroon moneen moneen otteeseen, mutta valitettavasti se ei vain taida onnistua.

10. Minun lempielokuvani pienenä oli Tanssii susien kanssa, joka on minusta edelleen melko outoa. Siis millaisen lapsen lempparileffan pääosassa on Kevin Costner, se kestää lähes neljä tuntia, eikä siinä edes puhuta paljon mitään? Toisaalta tykkäsin myös Lastentarhan kytästä sekä Nunnia ja konnia- elokuvista, eli ehkä ne vähän tasoittavat tilannetta.

11. Olen ehkä maailman huonoin päässälaskija. Matematiikka noin muutenkaan ei ole koskaan ollut mikään vahvin osa-alueeni, mutta jo pienetkin laskutoimitukset saavat aivoni särkemään.

12. Toimin vapaaehtoistyöntekijänä Pet Rescue Finlandilla, joka etsii Suomesta uusia koteja liettualaisille katukoirille. Autan  hyväntekeväisyysjärjestöä muun muassa tiedotuksessa sekä sosiaaliseen mediaan liittyvissä asioissa.

13. En ole ikinä oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan kadu mitään. Minä ainakin kadun noin miljoonaa eri asiaa - ja ihan erityisesti sitä, että suostuin antamaan koiralleni nimen Juti.

14. Mitä vanhemmaksi tulen, sen rumempia alusvaatteita olen alkanut ostamaan. Kauniit, pitsiset alusasut alkavat siis olla historiaa ja on ilmeisesti aika siirtyä puuteri- Sloggien maailmaan.

Kiitos hauskasta postausideasta Sara Tickle!

SISUSTUKSEN PIENIÄ EDISTYSASKELEITA

Meidän kotimme keskeneräinen sisustus on näköjään tullut jäädäkseen, sillä emme tunnu etenevän asiassa lainkaan. Nyt saimme kuitenkin vihdoin otettua minimaalisen askeleen eteenpäin, sillä löysin pitkän etsinnän jälkeen viimeinkin maton vierashuoneeseen. Rehellisesti sanottuna en kyllä ole ollut kovin aktiivinen etsijä, mutta olen joka tapauksessa pitänyt silmäni auki - jos sellainen vaikka sattuisi kävelemään vastaan. Ja niin tosiaan kävikin, sillä piipahtaessamme muutama päivä sitten Cobellossa, hyllystä pilkotti juuri täydellinen matto - ja vielä täydellisen kokoisenakin!

Vaikka huone kaipaa vielä jotakin seinilleen, on matto kuitenkin jo huimaa edistystä. Se saa vierashuoneen tuntumaan huomattavasti kutsuvammalta sekä kodikkaamalta. Edistys se on siis pienikin edistys. Seuraava sisustusprojekti taitaakin olla siron divaanin tai nojatuolin metsästäminen olohuoneeseemme, sillä tila kaipaa kipeästi lisää istuintilaa. Olohuoneen rajallisesta koosta johtuen tuleva kaluste ei voi olla kovin jykevä, mikä tuottaa omat haasteensa sen etsimisen suhteen.

LENTOEMÄNNÄN VINKIT - MITÄ PAKATA MUKAAN KONEESEEN

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen päässyt elämäni aikana matkustelemaan todella paljon - jo ihan työnikin puolesta. Lentokoneessa matkustajana vietetty aika on kuitenkin aina ihan yhtä tylsää sekä puuduttavaa. Näillä pienillä vinkeillä voit kuitenkin saada olosi tuntumaan edes hiukkasen mukavammalta.

- Minulla on poikkeuksetta aina mukanani iso kashmirhuivi (tai lämmin neule), joka voi tarpeen mukaan toimia myös peittona. Lentokoneessa on yleensä aika viileää, eivätkä koneen omat peitot riitä kuin murto-osalle matkustajamäärästä.

- Lääkkeitä ei ikinäkoskaan saa laittaa ruumalaukkuun, sillä ikävimmässä tapauksessa niitä voi tarvita myös lennon aikana. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun sairaskohtauksen saanut matkustaja on kaipaillut lääkkeitään, jotka ovatkin olleet saavuttamattomissa koneen ruumassa. Itselläni on mukana aina pienimuotoinen apteekki, josta löytyy kaikki mahdollinen särkylääkkeistä nenäsumutteeseen sekä ripulilääkkeeseen.

- Avaimet ovat toinen asia, jotka pitäisi aina kuljettaa käsimatkatavaroissa. Jos matkatavarat saapuvatkin kotiin parin mutkan kautta, laukkuun unohtuneet autonavaimet (kotiavaimista nyt puhumattakaan) saattavat kohottaa hiukan verenpainetta.

- Käsimatkatavaroistani löytyy myös aina yksi ylimääräinen pari sukkia.  Nuo kyseiset sukat eivät kuitenkaan ole "viralliset" lentosukat, vaan muhkeat pörrösukat, jotka on ihana sujauttaa jalkaan lennon ajaksi. Käydessäni vessassa vaihdan kuitenkin poikkeuksetta kengät takaisin jalkaan, sillä ei, se neste lattialla ei ole vettä. Sitä paitsi kuka menisi Teboilinkaan yleiseen vessaan pelkissä sukissa?!

- En ole varmaan ikinä ollut lennolla ilman eväitä. Lentokoneessa myytäviä tuotteita on vain hyvin rajallinen määrä, joten kannan aina mukanani (lennon pituudesta riippuen) pähkinöitä, sipsejä, kuppinuudeleita ja/tai karkkia. Lisäksi ostan lentokentältä aina pari pulloa vettä, sillä jotkut lentoyhtiöt tarjoilevat koneessa vettä ainoastaan laseittain.

- Lentokoneen ilma kuivattaa ihoa, joten pakkaan mukaani myös jos jonkinlaista matkakokoista kosmetiikkatuotetta. Huuli- sekä käsirasva ovat kuitenkin aivan ylitse muiden, sillä ilman niitä en tulisi millään toimeen.

- Laukustani löytyy aina myös viihdykettä, sillä minun on hyvin vaikea istua tuntikausia vain paikallani. Koneen omat screenit eivät valitettavasti aina toimi, joten lataan "varatoimenpiteenä" puhelimeni Netflixiin offline- tilassa toimivia elokuvia. Lisäksi minulta löytyy aina omat kuulokkeet sekä pari viihdyttävää lehteä tai kirjaa.

RETKI KIINAN MUURILLE

Minulla oli viikko sitten parin päivän työmatka Pekingiin, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä muutaman kollegan kanssa päiväretkellä Kiinan muurilla. Jo oli itse asiassa aikakin, sillä viime käynnistäni Badalingin muuriosuudelle on vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta. Edellinen vierailu jäi kaiken lisäksi todella lyhyeksi jääkylmän sään takia, jonka vuoksi tarkenin olla pelipaikoilla ainoastaan puolisen tuntia. Tällä kertaa pakkanen ei onneksi haitannut lainkaan, sillä aurinko lämmitti ihanasti koko retken ajan.

Badalingin sijaan päätimme mennä Mutianyuun, joka oli kuulemamme mukaan huomattavasti rauhallisempi osa muuria. Itse asiassa jopa niin rauhallinen, etten ole ikinäkoskaan nähnyt Kiinassa niin vähän ihmisiä samassa paikassa. Kaiken lisäksi näköalat olivat huomattavasti näyttävämmät kuin Badalingissa, joten suosittelen ehdottomasti vierailemaan muurilla Mutianyun sisäänkäynniltä.

Pääsylippu muurille sekä kyyti hiihtohissillä ylös "vuorelle" maksoivat yhteensä noin 23 euroa. Olisin tosin mielelläni maksanut enemmän muunlaisesta kyydistä ylös, sillä kiinalainen hiihtohissi oli melko eksoottinen kokemus. Ja "eksoottisella" tarkoitan sitä, että pelkäsin kuolemaa koko matkan alhaalta ylös.

Vaikka Mutianyussa oli ehdottomasti paremmat näköalat, oli siellä myös suuremmat pinta-alan vaihtelut. Tämä tarkoittaa luonnollisesti satoja portaita, joita jouduimme talsimaan ylös ja alas. Onkin aivan uskomatonta ajatella, miten muuri on aikanaan saatu rakennettua pelkästään ihmisvoimin. Tuon yli 21 000 kilometrin pituisen kansallisen symbolin rakentamiseen onkin osallistunut miljoonia ihmisiä; sotilaita, rikollisia sekä ihan tavallistakin kansaa. Osa paikalle lähetetyistä miehistä kuoli jo matkalla muurille ja osa menehtyi rakennustöissä uupumukseen sekä aliravitsemukseen. Kaiken kaikkiaan ei siis olekaan mikään ihme, että muuri on valittu maailman seitsemän ihmeen joukkoon - sillä sitä se todella on.

Seikkailtuamme muurilla parisen tuntia, oli aika suunnata takaisin alas. Koska hiihtohissireissu ei enää  innostanut, päätimme käyttää toisen vaihtoehdon ja kokeilla kelkkailua. Se paljastuikin lopulta huomattavasti mukavammaksi vaihtoehdoksi, sillä kiinalaiset rakennelmat yläilmoissa sekä korkeanpaikankammo eivät ole maailman paras yhdistelmä. Kelkkailu olikin loppupeleissä todella hauska tapa päästä alas "vuorelta", joten suosittelen ehdottomasti testaamaan! 

Vaikka Mutianyu toimi meille aivan täydellisesti, liikuntarajoitteisille sekä pienten lasten kanssa matkaaville suosittelen ennemmin Badalingia.  Tuo osa muuria oli huomattavasti tasaisempi, (muistaakseni) lähes portaaton eikä sinne päästäkseen tarvinnut käyttää hiihtohissiä. Kumpikin kohde on joka tapauksessa reilun tunnin ajomatkan päässä Pekingistä ja ehdottomasti vierailun arvoinen!

VIIKON PROS & CONS

+ Olen ollut flunssani kanssa vielä hiukan toipilaana, joten olen suosiolla pysytellyt pääosin vain kotosalla. Kaupassa minun on kuitenkin ollut pakko käydä ja päädyin eräällä kauppareissulla ostamaan itselleni pari uutta kirjaa. Minusta on viime vuosien aikana tullut aktiivinen Suomalaisessa Kirjakaupassa kävijä ja löysin tälläkin kertaa pari mielenkiintoista kirjaa, jotka toimivat söpöytensä johdosta loistavasti myös sisustusesineinä.

+ Sairastaessa minulla on ollut hyvin aikaa katsella erilaisia sarjoja ja olenkin nyt löytänyt itselleni uuden "nukkumaanmenosarjan". Viaplayn kantrimusiikkimaailmaan sijoittuva "Nashville" on ollut yllättävän koukuttava ja bonarina jaksojen yhteydessä saa kuulla paljon hyvää musiikkia.

- Juti- raukan elämä on viime aikoina ollut varmasti todella tylsää, sillä tämä puolikuollut äiti on vain maannut suurimman osan aikaa sohvalla. Olenkin nyt yrittänyt kehittää toiselle edes mahdollisimman aktivoivia leikkejä, että Jutsku saisi edes niiden myötä vähän sisältöä sekä jännitystä elämään.

- En edelleenkään ymmärrä, miksi Harrya ja Meghania kohdellaan mediassa niin kaltoin. Harryn oma äiti menehtyi joutuessaan olemaan hirvittävän ajojahdin kohteena, joten on mielestäni täysin ymmärrettävää, että pariskunta haluaa muuttaa kauaksi pois parrasvaloista. Tästä kärpäsestä on nyt todellakin väännetty härkänen.