VANILJAISET OMENARUUSUKKEET

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut leipovani supersöpöjä omenaruusukkeita, mutta useassa reseptissä niiden täytteenä ollut kaneli-sokeri tuntui jotenkin ankeahkolta. Koska omena ja vanilja sopivat täydellisesti yhteen, päätin sen sijaan kokeilla täyttää ruusukkeet dallaspullien sisälle tulevalla vaniljatäytteellä - kävi miten kävi. Koska Lauran kokeilevassa keittiössä voi tunnetusti käydä ihan miten tahansa, oli minulla aika nollaodotukset ruusukkeiden suhteen. Yllätyksekseni niistä tuli kuitenkin oikein hyviä (vaikka ulkonäössä onkin vielä vähän parantamisen varaa)!

  POHJA

 Voitakinalevyjä

 

 RAHKATÄYTE

25 g sulatettua voita

0.5 pussia vaniljakastikejauhetta

2 rkl sokeria

1 kananmuna

100 g vaniljarahkaa 

OMENATÄYTE

5 keskikokoista omenaa

1.5 rkl sokeria

1 rkl sitruunamehua

Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi, lisää niiden päälle sitruunamehu sekä sokeri ja pehmitä niitä noin parin minuutin ajan mikrossa. Omenat ovat tarpeeksi pehmeitä, kun ne saa taivutettua rullalle.

Leikkaa pehmentyneet voitaikinalevyt pituussuunnassa kahtia ja ohenna niitä kaulimella.

Valmista nyt täyte. Sulata voi ja lisää sekaan kananmuna. Lisää seuraavaksi sokeri sekä vaniljakastikejauhe ja lopuksi vielä vaniljarahka. Sekoita hyvin.

Aseta pehmennetyt omenasiivut taikinalevyn reunalle niin, että niiden pyöreä kuorireuna jää taikinalevyn ulkopuolelle (katso kuvat täältä). Lisää sen jälkeen omenoiden alle sen verran täytettä, ettei se pursu yli kun taikina rullataan. 

Käännä voitaikinan alapuoli kaksinkerroin omenasiivujen sekä täyteen päälle. Kieritä taikina vielä rullalle sekä asettele ruusukkeet muffinssivuokiin (mielellään muffinssivuokaan, jotta ne pitävät muotonsa). 

Paista ruusukkeita 200 asteessa noin 35 minuuttia. Peitä leivonnaiset foliolla kesken paistamisen, jos omenankuoret alkavat tummua liikaa.

Anna omenaruusukkeiden jäähtyä hieman ja koristele lopuksi tomusokerilla.

TERASSI TALVIKUNTOON

Minun kesäkasvini ovat kuolleet jo aikoja sitten, mutta en vain ole saanut aikaiseksi hankkia niiden tilalle talvikukkia. Kun miehelläni sattui olemaan viime viikolla muutama arkivapaa, päätimme vihdoinkin heittää murhaamaani kukat roskikseen ja suunnata yhdessä Plantageniin ostoksille.

Minulla oli tulevaan "kukka-asetelmaan" vain yksi ainoa kriteeri - siitä piti roikkua jotakin. Koska en edelleenkään tiedä kasveista mitään, oli minun pakko turvautua myyjän apuun. Hän suositteli meille murattia, jonka pitäisi kestää myös muutaman asteen pakkaset. Muratin kaveriksi nappasin mukaan vielä valkoisia kanervia sekä kivannäköisen "pallerokukan" (jonka nimeä en siis muista). Nyt siis pidetään vain kaikki sormet ja varpaat ristissä, etten saa tapettua uusia kukkiani heti ensi viikon aikana.

PIENIÄ SISUSTUSASKELIA

Nyt kun olohuone on vihdoinkin saanut uuden ja kauan odotetun mattonsa, oli aika suunnata katse hiukkasen kliinisen oloiseen keittiöömme. Huone suorastaan kiljui mattoa, mutta en ollut oikein varma sopisiko se parhaiten ruokapöydän alle vaiko tiskipöydän eteen. Pitkän mietiskelyn jälkeen päädyin pitkään ja kapeaan mattoon, jolla olisi kiva tepastella ruokaa tehdessä tai tiskikonetta tyhjentäessä.

Löysin lopulta aivan täydellisen yksilön Ellokselta, johon minulla oli vielä -40% alekoodi. Tämä Horredsmattanin matto on ihan erityisen passeli juuri keittiöön, sillä se on muovimattoudestaan huolimatta pehmeä ja mukava paljaiden jalkojen alla. Lisäksi minun ei tarvitse pelätä pieniä - tai suurempiakaan - roiskeita, sillä matto on hyvin helppohoitoinen.

IHANA OMENAPIIRAKKA

Minun teki viime viikolla ihan hulluna mieli omenapiirakkaa, joten ei siinä auttanut kuin alkaa hommiin. Löysin netin syövereistä Satu Koiviston somehitiksi nousseen reseptin, joka todellakin vie kielen mennessään. Tämä ohje jää siis ehdottomasti käyttöön! Tein toki tapani mukaan reseptiin pieniä muutoksia, sillä alkuperäinen ohje oli muun muassa liian "sokerinen" minun makuuni.

POHJA

200 g pehmeää voita

vajaa 2 dl sokeria

2 kananmunaa

1.5 tl leivinjauhetta

1.5 tl kardemummaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhoja

PÄÄLLE 

noin 5 (pientä) kirpeää omenaa

1 rkl sokeria

1 tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää yksitellen kananmunat ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen taikinan joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi seokseksi.

Levitä taikina leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan tai hyvin pienelle pellille.

Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi ja lado ne tiiviisti taikinan päälle. Sekoita sokeri sekä kaneli ja ripottele seos omenalohkojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Nauti vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa!

LOMAUTETUN ELÄMÄÄ

Kello on kohta kaksi iltapäivällä ja olen edelleen yöpuvussa juoden aamukahviani. Minulla ei ole tälle(kään) päivälle mitään velvollisuuksia, joten miksi turhaan pukea päälle. Tätä tämä nyt tulee ilmeisesti olemaan ainakin ensi kevääseen asti, johon tämänhetkisen lomautukseni on arvioitu kestävän. Olen viimeksi ollut töissä maaliskuussa, joten tähän tekemättömyyteen alkaa jo tottua. Kesällä lomautus ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta, nyt syksyn tullessa tilanne on luultavasti toinen. Sateiset päivät sekä pimeät illat tulevat varmasti aiheuttamaan jonkin asteista ahdistusta. Myös arkirutiinien puuttuminen on näin pidemmän päälle negatiivinen asia, sillä se on saanut esimerkiksi unirytmini enemmän tai vähemmän sekaisin - kuukauteen kertyy siis useampi valvottu yö, kun uni ei vain meinaa tulla.

En kuitenkaan ole omasta tilanteestani niin huolissani - meidän perheestä sentään toisella jatkuvat työt edelleen normaalisti. Toisin on esimerkiksi monella kollegalla, jotka yksinhuoltajina joutuvat selvitymään kaikesta tästä paskasta yksikseen. En edes pysty kuvittelemaan heidän ahdistuksensa määrää sekä jokapäiväistä taistelua arjesta selviämisestä. En lähde sen kummemmin spekuloimaan miten tämä korona-tilanne olisi pitänyt minun mielestäni hoitaa, mutta ei tämä joukkotyöttömyys, lukuisat konkurssit, lisääntynyt perheväkivalta sekä kohonneet itsemurhatilastotkaan nyt oikein hyvältä vaihtoehdolta vaikuta. 

PÄIVÄRETKI NUUKSIOON

Päätimme eräänä kauniina syyspäivänä lähteä ihan extempore retkeilemään Nuuksion kansallispuistoon. Rehellisesti sanottuna kumpikaan meistä ei ole erityisen erähenkinen, joten olin jo henkisesti valmistautunut useisiin perheriitoihin sekä lentäviin esineisiin. Yllättävää kyllä, selvisimme hirvikärpäsistä, puskapissaamisista sekä litimäristä kengistä huolimatta vain yhdellä pienellä riidanpoikasella - jei!

Valitsimme reitiksi neljän kilometrin mittaisen Klassarinkierroksen, jonka alkupuoli oli ihan erityisen kaunis. Sammalten peittämä maa sekä tiheät puut saivat metsän näyttämään aivan satukirjamaiselta! Oikea vaatetus, mukavan aurinkoinen syyssää sekä repussa odottavat retkieväät tekivät kuin tekivätkin päivästä yllättävän mukavan - voisin siis hyvin lähteä toistekin eräilemään!

Vaikka päivä sujui muuten kaikin puolin mukavasti, Juti-parka koki reitin puolivälissä pienen vastoinkäymisen - hän nimittäin satutti anturansa johonkin, eikä voinut enää kävellä senttiäkään. Jutin mielestä paikalle olisi pitänyt tilata Mediheli, mutta hän joutui tällä kertaa tyytymään itsetekoiseen siteeseen (ettei potilas pääse nuolemaan haavaa) sekä loppumatkan kantokyytiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja potilas on henkisistä traumoistaan huolimatta edelleen vahvasti elossa.

TERVETULOA KOTIIN UUSI MATTO!

Siitä asti kun asensimme olohuoneen päätyseinään kirjahyllyt, olen halunnut laittaa itämaisen mattomme vaihtoon. Tumman maton levoton kuviointi yhdistettynä seinän lukuisiin kirjoihin oli vain liikaa, joten matto piti vaihtaa hiukan "rauhallisempaan" versioon. Minulla oli heti idea uudesta matosta, mutta sen löytäminen järkevän hintaisena osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitellutkaan - kaikki laadukkaat shaggy- tyyliset matot kun tuntuivat maksavan reilut tuhat euroa.

Lopulta, kuukausien metsästämisen jälkeen, löysin kuin löysinkin täydellisen maton ja vielä täydellisen hintaisena! Suomesta en mattoa löytänyt kirveelläkään (oikean kokoisena siis) ja tänne toimittavia nettikauppoja joutui myös metsästämään hyvän aikaa. Lopulta löysin tanskalaisen NordlyHome.dk- sivuston, josta onnistuin tilaamaan maton noin 270 euron hintaan. Sivusto on tosin tanskaksi, mutta kova tahto vie näköjään oikeastikin läpi harmaan kiven ja sain kuin sainkin tilattua maton semihuonolla ruotsin kielen taidollani. Jättekul!