IHANAA JOULUA!

Halusin vielä tulla toivottamaan teille ihanaa, rauhallista ja ennen kaikkea turvallista joulua! Vaikka tämä vuosi on ollut kaikkinensa todella haastava, toivottavasti teillä on kaikesta huolimatta ikimuistoinen joulu. <3

 

JOULUFIILISTÄ ETSIMÄSSÄ

Tänä vuonna joulunaika on ollut melkein yhtä ankea, kuin vuosi 2020 noin kokonaisuudessaan. Lumesta ei ole tietoakaan, vaan vettä sataa taivaan täydeltä. Kaikki ihanat jouluperinteet Kauneimmista joululauluista aina Tuomaanmarkkinoihin on peruttu. Kaiken huipuksi ketään ei saisi nähdä eikä oikein missään käydäkään. En siis yhtään ihmettele, jos joulufiilikseen on ollut tänä vuonna hieman vaikeampi päästä.

Olen kaikesta huolimatta yrittänyt päästä joulufiilikseen ja tietoisesti sivuuttanut kaikki mediasta pursuvat huonot uutiset. Yksi varma tapa päästä jouluiseen tunnelmaan on hyväntekeväisyys. Siitä tulee väkisinkin aina hyvä mieli, sillä joulun tärkein sanoma on toisten auttaminen. Se onkin täydellinen lääke kaikkea tätä shaibaa vastaan, eikä siihen välttämättä tarvitse edes rahaa. Olemme  mieheni kanssa olleet auttelemassa Pet Rescue Finlandia jo pidempään, mutta joulukuun alkupuolella pääsimme pitkästä aikaa luovuttamaan Liettuasta saapuneita kodittomia koiria heidän uusille perheilleen. Olen pitänyt yhteyttä osaan perheistä ja saanut ilokseni kuulla, kuinka muun muassa aroista ja pelokkaista hauveleista on kuoriunut kainaloon käpertyviä karvapalloja, jotka rakastavat rapsutuksia! Ihan parasta!

Ja vaikka olen ollut suurimman osan tästä vuodesta lomautettuna, halusimme myös auttaa jotain vielä vaikeammassa tilanteessa olevaa perhettä. Liityin Facebookissa "Apua vähävaraisten lemmikeille"- ryhmään ja pääsin sitä kautta auttamaan erään Pohjois-Suomessa asuvan perheen lemmikkejä. Tilasin heidän lähikauppaansa ison kasan koiran- sekä kissanruokaa sekä erilaisia herkkuja, joten nyt heillekin on luvassa jotakin hyvää jouluna. <3

TUUHEUTTA HIUKSIIN (*HOIDOSTA SAATU ALEA)

Olen jo vuosia käynyt samalla kampaajalla ja haluan nyt jakaa teillekin hyvän vinkin pidempään sekä tuuheampaan tukkaan. Löysin kampaajani Viivin silloin, kun kokeilin ensimmäistä kertaa hiustenpidennyksiä. Viiviä suositeltiin minulle, sillä hänen kerrottiin olevan todella nopea pidennyksien ompelemisessa - ja se pitää täysin paikkansa. Viimeiset kymmenen vuotta olen siis luottanut hiukseni hänen käsiinsä. Aina kun Viivi on vaihtanut kampaamoa, minä olen seurannut perässä. Nykyään hänet löytää Hattara Salongista, joka sijaitsee aivan kivenheiton päässä kauppakeskus Redistä.

Halusin alunperin juuri ommeltavat pidennykset, sillä ne ovat hellävaraisin tapa tuoda omiin hiuksiin lisää pituutta sekä tuuheutta. Nykyään omat hiukseni ovat tosin jo niin pitkät, että lisähiukset tuovat tukkaani lähinnä enemmänkin tuuheutta - enkä voisi enää elää ilman niitä. Yleensä minulle ommellaan kaksi riviä lisähiuksia, mutta supertuuheutta haluaville voi tarvittaessa ommella enemmänkin.

Pidennyksiä saa ostettua monesta eri paikasta, mutta viime aikoina olen tilannut ne pääosin Rapunzel of Swedeniltä. Aidot hiusnauhat maksavat siellä laadusta riippuen noin 100-200€, mutta yhtä nauhaa voi käyttää useaan otteeseen. Värejä löytyy myös todella hyvä valikoima ja epävarmuuden iskiessä Viiviltä voi kysyä apua oikean sävyn valinnassa.

Viivi haluaa vielä muistaa teitä lukijoita seuraavilla tarjoushinnoilla:

- pidennyksien ompelu 25€/rivi

- väri ja leikkaus 90€

KURKISTUS KODINHOITOHUONEESEEN

Saimme vihdoinkin aikaiseksi tilata kodinhoitohuoneeseen kauan toivotun peilin (joka oli muuten etukäteisjoululahja Mama Linnalta, iso kiitos vielä kerran!). Tilasimme peilin Suomen Lasitehtaalta ja se avartaa mukavasti pikkuista kodinhoitohuonettamme. Vaikka tila on tosiaan suhteellisen pieni, mahtuu siellä kuitenkin tekemään kaiken oleellisen. Kaappeissa on tilaa pyyhkeille, vuodevaatteille sekä kaikenlaisille siivousvälineille ja tilansäästöllisistä syistä pesukoneemme toimii tarvittaessa myös kuivausrumpuna.

Koska olen aina ollut allerginen värikkäille siivouspurnukoille, ostin vuosi sitten Nykin reissulla kasan The Laundress'n pyykinpesu- sekä siivousaineita, jotka saavat nyt koristuttaa kodinhoitohuoneen tasoa. Purnukat ovat niin söpöjä, ettei niitä raaskisikaan piilottaa kaapin uumeniin. Ne on myös helppo täyttää uudelleen kun alkuperäiset pesuaineet ovat loppuneet, joten ikuiset heipat rumille pesuainepurkeille!

Koska kodinhoitohuoneessa ei ole ikkunaa, sitä koristaa omalta osaltaan myös muutama muovikukka. Noin yleisesti ottaen muoviset kasvit eivät ole ikinä olleet minun juttuni, mutta tässä tilanteessa ne olivat oikeastaan ainoa vaihtoehto tuomaan huoneeseen hieman kodikkuuden tunnetta. Lämpöä huoneeseen tuo myös puinen pyykinkuivausteline, joka oli todella hyvä ostos niin käytännöllisyyden kuin kauniin ulkonäönkin vuoksi! Siivousvälineiden sekä kodinhoitotavaroiden ei siis tarvitse välttämättä olla rumia muovisia hökötyksiä, sillä nykyään lähes kaikkea saa myös "katseenkestävinä" versioina.

AAMUKAHVI JOULUISELLA TWISTILLÄ

Minä olen aina syönyt piparini mielummin taikinana, joten en ole koskaan ollut mikään joulupiparien ylin ystävä. Rakastan kuitenkin niiden tuomaa tuoksua ja sen lisäksi pipareista saa mitä söpömpiä koristeita! Tällä kertaa leivoin kahvimukin somisteeksi sopivia pipareita, jotka ovat maailman helpoimpia tehdä ja silti aivan supersuloisia.

Jos haluaa mennä sieltä missä aita on matalin, voi skipata koko leipomisvaiheen ja koristella valmiita pipareita. Koristeltujen pipareiden lisäksi tarvitset karkkitankoja, joiden avulla joulupiparit roikkuvat nätisti mukin reunassa. Löysin sattumalta Prismasta Mini Candy Cane- paketin, joka sopi tähän tarkoitukseen aivan täydellisesti. "Liimasin" tangon piparin toiselle puolelle valmiilla sokerikuorrutteella ja annoin kuivua yön yli. Kun piparit säilöö kannellisessa astiassa, ne säilyvät hyvänä esimerkiksi yllätysvieraiden varalta.

PARAS AIKA VUODESTA

Niin kuin olen aiemminkin maininnut, olen tänä vuonna aloittanut joulukoristelut jo ennätyksellisen aikaisin. Meillä on aina ennen ollut aito kuusi, mutta tänä vuonna se ei olisi aikaisesta joulun aloituksesta johtuen oikein toiminut. Googlailtuani aikani tulin siihen tulokseen, että Triumph Tree Forest Frosted olisi meille paras valinta. Vaikka kuusi ei ollut kaikista edullisin vaihtoehto, oli se kehuttu aivan maasta taivaisiin muun muassa useissa eri blogeissa. Ja on minun kyllä pakko myöntää, että muovikuusessa on ehdottomasti ne omat puolensa! Vaikka aidon kuusen tuoksua ei voita mikään, olen hyvin kiitollinen jo näin etukäteen, että se perinteinen neulasshow jää meiltä tänä vuonna välistä.

Vaikka jouluaatossa on aina oma taikansa, tämä joulun odottaminen on melkeinpä sitä parasta aikaa. Olen siitä ehkä poikkeuksellinen ihminen, että viihdyn tähän aikaan vuodesta ihan erityisen hyvin kaupoissa sekä kauppakeskuksissa. Kaikkialla soivat joululaulut sekä kimmeltävät koristeet tuovat minulle sitä ihanaa joulun tunnelmaa - ympärillä pyörivistä stressaantuneista ihmisistä huolimatta. Toki näinä tautisina aikoina kaikki "kaupassa hengailut" yrittää rajata aika minimiin, mutta kyllä sen joulufiiliksen saa jo ihan käymällä lähi- Prismassakin.

SYÖTÄVÄ EIFFEL-TORNI

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tulee huomaamattaan ladeltua kaikki tietämänsä kirosanat piparkakkutaloa askarrellessa. Ihan viimeistään ne ärräpäät lentelevät aina siinä vaiheessa, kun taloa yritetään koota mahdollisimman nopeasti tulikuuman sokerin avulla. Kaikista varatoimista huolimatta onnistun joka ikinen vuosi polttamaan joko omani tai mieheni kädet, toisinaan jopa molempien. Piparkakkutaloriita on meille siis jo yhtä perinteinen kuin Kauneimmissa joululauluissa käynti - se vain kuuluu jouluun.

Tänä vuonna päätimme vielä mennä sieltä missä aita on korkeimmillaan ja väkertää syötävän Eiffel-tornin. Bongasin vuosi sitten Sannan version tuosta kyseisestä tornista ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Päätin siis mahdollisen avioeron uhallakin, että meidän kotiamme tulee tänä jouluna koristamaan piparinen Eiffel-torni.

Koska en itse omaa minkäänlaisia matemaattisia tai arkkitehtuurisia taitoja, sai mieheni tänä(kin) vuonna piirtää piparkakkutornin kaavat. Käytimme A4-kokoista paperia ihan kokonaisuudessaan, jolloin tornista tuli juuri sopivan kokoinen.

Koristeluun suosittelen käyttämään omatekoista sokerikuorrutetta, jota voi pursottaa vaikka pakastepussista. Vaikka kaupan kuorrute pysyykin kuivuttuaan valkoisempana kuin itse tehty, pystyy pakastepussiin tehtävän reiän kokoon vaikuttamaan helpommin - tällä kertaa mitä pienempi, sen parempi. Virheitä tosin tulee oli reikä sitten minkä kokoinen tahansa, mutta ne pystyy korjaamaan helposti hammastikun avulla. Ja vaikka tornin askartelemiseen kuluikin melko runsaasti aikaa sekä hermoja, oli se ehdottomasti sen arvoinen!