VOLCANOES NATIONAL PARK

Blogi laahaa nyt pahasti perässä, sillä olen ollut lomamatkamme sekä maailmankaikkeuden hirveimmän jet lagin jälkeen aivan kuolemanväsynyt. Isot pahoittelut siis hiukan venähtäneestä postaustahdista. Jatketaan kuitenkin hetki häämatkajutuilla, sillä materiaalia sekä valokuvia riittää vielä muutamaan postaukseen.

Halusimme ottaa Big Islandin osaksi matkareittiämme, sillä meillä molemmilla oli toiveissa nähdä saarella tulipunaista laavavirtaa. Valitettavasti laavaa ei ollut tuolla hetkellä nähtävissä missään päin saarta, mutta Volcanoes National Parkissa oli mielenkiintoista käydä noin muutenkin. Tulivuorissa on vain jotakin hyvin kiehtovaa.

Puistossa liikutaan pääosin autolla, joten siellä käyminen sopii myös kaikille meille "ei niin urheilullisille" reissaajille. Siellä on kuitenkin mahdollista päästä kävelemään esimerkiksi ison kraaterin pohjalla, joten silloin retkelle kannattaa varustautua hyvillä jalkineilla sekä iiisolla vesipullolla.

Vaikkei sulaa laavaa tällä kertaa näkynytkään, kuivunutta löytyi sitten senkin edestä. Suurin osa laavasta oli sitä perinteistä "kivimäistä" laavaa, mutta osa oli todella kiiltävää sekä sileää - se näytti enemmänkin kuin esimerkiksi kilpikonnan kilveltä. Oli miten oli, livenä pikimusta laavakenttä näytti vieläkin makeammalta kuin kuvissa.

Aivan reitin lopussa oli kivistä muodostunut 27- metrinen Holei Sea Arch, joka oli kieltämättä aika näyttävä luonnonnähtävyys. Rannan hienot maisemat teki mieli kuitenkin katsastaa mahdollisimman nopeasti, sillä järkyttävä tuuli meinasi kirjaimellisesti viedä hiukset päästä. Tälle retkelle ei siis kannata laittaa kesämekkoa, ellei ole halukas tekemään (ei niin elegantteja) Marilynejä.

BIG ISLAND

Mauilta lensimme vielä Hawaiin saarelle, joka tunnetaan selvyyden vuoksi paremmin nimeltä Big Island. Lennot saarelta toiselle kestävät vajaan tunnin verran, joten saarihyppely on melko helppoa. Big Island oli meidän mielestämme vähän kuin välimuoto Oahusta sekä Mauista - ei ihan niin vilkas kuin Oahu, mutta kuitenkin eläväisempi kuin Maui. Tekeminen ei myöskään loppunut kesken, sillä aktiviteettivaihtoehtoja löytyi vaikka millä mitalla. Kävimme muun muassa ihastelemassa upeaa Akaka- vesiputousta, jonne onneksi pääsi ilman sen kummempia haikkaamisia. (Reilusti yli 30 asteen kuumuudessa jo pelkkä ajatus vaelluksesta oli melkeinpä liikaa.)

Yövyimme Kailua-Konassa, joka vaikutti olleen oikein hyvä valinta. Aivan lähistöllä sijaitsevassa Kailua-Konan "keskustassa" oli paljon söpöjä ravintoloita sekä putiikkeja, joissa oli tarjolla vaikka mitä jännää. Konassa on myös sunnuntaisin markkinat, jossa oli myynnissä kaikkea mahdollista ruoasta aina paikallisiin käsitöihin.

Big Islandilla myös minä jouduin auton rattiin, sillä mieheni kaipasi pientä breiksua ajamisesta. Vaikka olenkin maailmankaikkeuden huonoin kuski, niin ajaminen saarella oli todella helppoa. Pidemmät matkat jätin suosiolla puolisoni hoidettavaksi (koska silloin ajaminen on tylsää), mutta kaupunkialueella viiletin menemään kuin paikalliset konsanaan.

Minun on muuten pakko antaa yksi ravintolavinkki, sillä löysimme sattumalta yhden helmen, jossa kävimme lopulta syömässä peräti kolme kertaa. Sisustuksen puolesta Kona Brewing Co ei ollut mikään kymppi, mutta ihan mieletön ruoka korvasi sen pienen puutteen aivan heittämällä! Haluan hehkuttaa erityisesti heidän jumalaista ranch- dippiään, jota käytimme lopulta kaiken kanssa. Ja tuo "kaiken" ei ole lainkaan liioittelua, sillä pyysimme dippiä sekä pizzan, wingsien että salaatin lisukkeeksi. Viimeisenä iltana meinasin pyytää sitä jopa tuopissa, niin hyvää se oli.

Akaka Falls

MAUI ROADTRIP

Googlaillessamme aikoinaan vinkkejä Mauille, emme mitenkään voineet välttyä lukemasta paljon hypetetystä maisemareitistä Hanan kylään. Niinpä mekin pakkasimme eräänä päivänä auton täyteen eväitä ja suuntasimme nokan kohti tuota kuuluisaa serpentiinitietä. "Serpentiini" on muuten erittäin osuva ilmaisu, sillä tie oli juuri sellainen. Lopulta minulle tulikin todella huono olo kaikesta siitä kiemurtelusta, joka aavistuksen verran latisti fiilistä. Asiaa ei varsinaisesti myöskään auttanut se, että muutamasta lyhyestä pysähdyksestä huolimatta matka kesti tooodella pitkät kymmenen tuntia.

Vaikka reitin varrella oli pari ihan kivaa vesiputousta, ei tuo koko päivän retki ollut meistä kummastakaan lähellekään maineensa arvoinen. Päinvastoin - taisimme ajomatkan aikana kirota Hanan useampaankin otteeseen. Yksi kiinnostava nähtävyys reitillä kuitenkin oli, sillä tykkäsimme molemmat Waianapanapan Black Sand Beachistä. 

Black Sand Beach

Meillä sattui olemaan siinä mielessä hyvä tuuri, että rannan tuntumaan iski pieni kuurosade juuri päästessämme pelipaikalle. Meitä ei pieni tihkuttelu haitannut, mutta kaikki rannalla olleet ihmiset katosivat aivan kuin silmänräpäyksessä. Niinpä saimmekin siis pitää tuon "mustan" rannan ihan itsellämme ja napsia mielin määrin kuvia. 

Ja vaikken varsinaisesti olekaan mikään vesipeto, niin Havaijilla olisin voinut jopa harkita veteen menemistä! Vaikka aallot olivat paikoin melko isoja (ja pelottavia), vesi oli kuitenkin aivan uskomattoman lämmintä. En vain jostain syystä oikein pidä vedestä, joten jätän polskimiset suosiolla muille.

RAUHAA RAKASTAVAN MAUI

Honolulun vilskeestä siirryimme Mauille, joka oli aivan totaalisen erilainen kuin eläväinen naapurisaarensa Oahu. Yövyimme Kaanapalissa, jossa ei kirjaimellisesti ollut mitään muuta kuin resortteja - Mauilla ei siis mitenkään pärjää ilman vuokra-autoa. Tällä kyseisellä saarella ei myöskään ollut niin paljon aktiviteettimahdollisuuksia kuin Oahulla ja viimeisenä päivänä saimmekin ihan keksimällä keksiä jotakin tekemistä. Neljä päivää Mauilla riitti meille siis enemmän kuin hyvin, sillä kumpikaan meistä ei jaksa makoilla koko lomaansa altaalla. Toki lomaan kuului myös poolihengailua drinksujen merkeissä, mutta lisäksi kiertelimme saarta autolla ja fiilistelimme kivoja maisemia sekä hyvää ruokaa.

Yksi ravintola minun onkin muuten vinkattava, sillä löysimme aivan sattumalta syrjäisellä takapihalla sijaitsevan pikkuravintolan nimeltään Taco Style Maui. Kyse on tosin ehkä enemmänkin kojusta kuin ravintolasta, mutta söpö paikka oli joka tapauksessa. Söpöyden lisäksi ravintolasta sai aivan järjettömän hyvin kalatacoja, joten tämä paikka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

Taco Style Maui

Vaikken todellakaan ole mikään "haikkaaja", Iao Valleyssa sijaitseva Iao Needle oli kyllä näkemisen arvoinen. Tosin haikkaus on ehkä väärä sana käytettäväksi tähän yhteyteen, sillä oikeasti kävelyä kertyi vain noin kilometrin verran. Itse halusin kuitenkin kuvata Needlen aivan tietystä kuvakulmasta keskeltä jokea, joka aiheutti hieman haasteita (sekä loman ensimmäisen perheriidan). Pirun liukkailla kivillä pomppimisen sekä (vaatteet päällä) joessa kahlaamisen jälkeen sain kuitenkin napattua kuvat ja saimme vihdoinkin palata takaisin kuivalle maalle.

Vaikka Mauilta löytyi myös todella upeita maisemia, ei tämäkään saari voittanut Seychellejä, jonka autiot rannat olivat aivan sanoinkuvaamattoman upeita. Havaiji on joka tapauksessa yksi niistä kohteista, jossa on vain päästävä käymään ainakin kerran elämässään. Ihmisten ystävällisyys on kuitenkin aivan omaa luokkaansa, joten Havaijille mennessään tuntee itsensä todella tervetulleeksi. Tähän mennessä suosittelisin kuitenkin mielummin Oahua kuin Mauia, sillä saaren rauhallisuus oli tällaiselle aktiviteetteja kaipaavalle hiukan liikaa.